Miksi vaihdoin paikkaa
Vanhan Ylioppilastalon galleriassa

la 27.9.2014

Plopsahdin sisään Vanhan Ylioppilastalon galleriaan jotenkin viime tingassa ja koko sielu kummallisessa epäjärjestyksessä SKP:n Vastavirtafestivaalille kello 10.01. Lässähdin istumaan kuin vuokraemäntä Alli Kuusinen Kalle ja Laina Päätalon yläkerran asunnon yläportaille.

Alli Kuusinen on Päätalo-kirjoissa esiintyvä vanhva sivuhenkilö, lempihahmojani, jonka elämää seuraan osasta Pohjalta ponnistaen osaan Nuorikkoa näyttämässä ja siitä eteenpäin Nousevaan maahan ja kauemmaksikin. Mikäli jostain käy ilmi, että Alli ilmestyy Päätalojen elämään jo osassa Tammerkosken sillalla, on sitten kai luettava sekin.

Istahdin galleriasaliin vastapäätä alustaja Janne Niemistä (vas.).

Sieluni oli epäjärjestyksessä sen vuoksi, että tiedän Matin olevan huono neuvottelemaan murkkuikäisen hemmotellun pissiksen kanssa. Tiesin, että heti, kun pajautan pakun oven kiinni jälkeeni Mannerheimintiellä, autossa alkaa keskustelu: Kansallismuseoon, Ateneumiin, Designmuseoon, Hilkka-tädille vaiko Ruskeasuon koululle ja johonkin muualle, mihin Maria haluaa.

Matti halusi museoihin kovasti, muttei osaa käydä kauppaa. Minä olisin neuvotellut asiat niin, että olisimme ensin käyneet Ateneumissa katsomassa lapinlahtelaisia klassikoita ja Ruokolahden eukon apinankämmentä sekä sen jälkeen pistäytyneet Ruskeasuon koululla, Hilkka-tädillä ja lopulta syöneet jossakin kivassa etnisessä ravintolassa.

Matti oli saanut kyllä Marian raahattua kansallismuseoon väkipakolla ja sitten olivat kummatkin toisiinsa vittuuntuneena käyneet pyörähtämässä Ruskeasuon koululla - eikä isäpuolella ollut todellakaan harmainta haisua siitä, miksi lapsi täytyy käyttää viikonloppuisin tyhjän koulun pihassa.

Vierailu vanhan tädin luona oli päättynyt siihen, että Maria oli jo talon alaovella alkanut marista.

Matti, vaikka on kohta kuusikymmentä ja usean lapsen ukki, ei ole vieläkään oppinut, että kun lapsi vähän narisee, ei ensimmäisenä saa antaa periksi. Ruokailun nämä loistavat kulinaristit olivat hoitaneet Ruskeasuon Teboililla. Ainoa lohtu oli ollut, että Teboililla oli Salkkareiden Helena, roiskeläppä-Rosa Meriläisen äiti, kahvilla. Muitakin mielenkiintoisia havaintoja Matti ja Maria olivat kahdestaan loppujen lopuksi tehneet.

Huoltoasemalla oli kuulema ollut nuori viikonloppuisä pienen tytön kanssa. Maria arveli, että takana oli jonkinlaatuinen huoltajuuskiista.

Hätäleipää

Maria oli ollut kansallismuseossa vaikutettu Jakkarilan kartanon salista ja sen freskoista. Toki olivat nähneet reen jalaksen, joka oli löytynyt Lapinlahden Kopolan kylältä 6 000 vuotta sitten. Jokin vieläkin vanhempi reen jalas kansallismuseossa oli. Nyt ei auta muuta kuin selvittää, missä päin Lapinlahtea on Kopolan kylä, vaikka jalakset eivät olleet herättäneet Mariassa mitään sen ihmeellisempää intohimoa historian ymmärtämiseen.

Kumpikaan ei maininnut, että kansallismuseossa olisi ollut esillä hätäleipä. Hätäleipä oli museon vuoden 2012 elokuun esine.

Kansallismuseon elokuun 2012 esine oli leivottu jauhamattomasta kaurasta ja oljista. Nälänhädän uhatessa Suomessa saatettiin leipoa jopa petusta ja jäkälästä.

Hätäleivän yhteydessä olisi tullut seuraava jakso Suomen historiaa: "Vuoden 1918 alku oli Suomessa vaikea. Poliittinen tilanne oli kireä, kansa mellakoi ja lakkoili eri puolilla maata. Tilanne kärjistyi hallitusta tukevien valkoisten ja vallankumouksellisten punaisten väliseksi avoimeksi sodaksi 27. tammikuuta. Punaiset joukot miehittävät Etelä-Suomen suurimmat kaupungit."

Olimme koko perhe toissa keväänä Lahdessa Fellmanin pellolla esittämässä punavankeja osana Kaisa Salmen taideteosta. Historiaa voi opettaa näinkin. Tosin Anna ei kyennyt Fellmanin historiasession jälkeisenä päivänä kouluun, kun oli kierinyt sängyssä unettomana.

Kokemus oli kummallekin tytölle pelottava emmekä ole oikein voineet käydä sitä kunnolla läpi. Pitää jonakin hyvänä hetkenä, kun meillä nyt välillä on Annan kanssa jopa keskusteluyhteys, puhua Fellmanin pellosta, punavangeista ja vuodesta 1918.

Kenen joukoissa seisot?

Istuin siihen vastapäätä Forssan teurastaja Janne Niemistä. Koska halusin oikeasti kuulla, mitä mies sanoo, vaihdoin paikka salin oikeaan laitaan seuraten Eran Kirstiä, joka saapui saliin vähän myöhemmin. Jos olisin jäänyt siihen ampumalinjalle, olisin vain pohtinyt mielessäni, miksi alustaja on niin mustanpuhuva ja miksi hänellä on tummanruskeat silmät.

Luojan kiitos, etten ole missään lehdessä töissä. Ei tällaista lehtijuttua voisi kirjoittaa.

Huomasin, että olin ottanut muistiinpanoja varten saman mustakantisen vihon, johon olin tallentanut Vasemmistoliiton kesän 2013 Tampereen-puoluekokouspuheet. Janne Niemisen kohdalla lukee Häme ja sitten on seuraavat merkinnät:

"Hyvät toverit ja hyvät työläiset, monet puurtavat... kaupan allalla.... työnantajat tarjoavat 0-40h... pitääkö duunarin istua hattu kourassa odottamassa soittoa ... tukiluukuilta toimeentuloa... nykyajan työläinen... kaavitaan kasaan.... palkansaajat useat .... eivät ole duunareita... KENEN JOUKOISSA SEISOT!?"

Puhemuistiinpanoni koostuvat hajanaisista sanoista ja välissä on nuolen muotoon piirrettyjä ranskalaisia viivoja. Puheen perusteella muistan äänestäneeni Janne Niemistä johonkin. Muistan ajatelleeni, että Vasemmistoliittoon pitää saada nyt sellaisia karismaattisia ihmisiä, jotka uskaltavat avoimesti olla työläisiä.

Vai kävikö niin, että äänestin kuitenkin Kalle Hyötystä? Siitäkin huolimatta, että olin kysynyt tästä Rakennusliiton valtuutetun, Kiteen punikin, rakkaiden Ärräpäiden vihatuimman rabulistin, mielipidettä tekstarilla suoraan puoluekokoussalista. Koska istuin kahden raksaliittolaisen, Lapinlahden Risto Ollikaisen ja Varkauden Matti Semin, välittömässä läheisyydessä, annoin näiden kahden vaikuttaa äänestyspäätökseeni. Kyse lienee ollut puoluehallitukseen äänestämisestä.

En ole aivan varma. Vasemmistoliiton puoluehallituksen varajäsen Janne Niemisestä kuitenkin tuli.

Maailman väestö on mahdollista ruokkia

Ennen Janne Niemistä SKP:n Vastavirtafestareiden ruokatuotantosessiossa alusti maa- ja metsätieteiden tohtori Lena Huldén. Hän pudotteli tilastotietoja muun muassa siitä, että kun maailman väestö lisääntyy seitsemästä miljardista ihmisestä yhdeksään miljardiin, tulee samalla maailman ruokatuotannon kasvaa liki kaksinkertaisesti.

Sitä ei voida kasvattaa ottamalla käyttöön lisämaita. Vaarassa ovat nimittäin viimeiset sademetsät. Ruokaa tulee jatkossa tuottaa nykyistä tehokkaammin. Maanviljelystekniikan sekä lannoitteiden tulee olla nykyistä parempia. Huldén huomautti, että tulossa on käänteentekeviä keksintöjä, kuten kaksivuotinen vehnä, tai viljelykasvit, joita voidaan kastella merivedellä.

Maatalouden ongelma on se, että yhden kilokalorin tuottamiseen tarvitaan jopa kymmenen kilokaloria energiaa. Suomenkin maatalous joutuu käyttämään öljyä energianlähteenään. Myös ruokatalousalustajista kolmas, agrologi Timo Isosaari (IPU), muistutti peak oilista, öljynkulutuksen huipusta, joka on ohitettu jo vuonna 2006, sekä EROEI-indeksistä (Energy Returned on Energy Invested).

Lisäksi maailman kaikesta makeasta vedestä käytetään 70 prosenttia maataloudessa.

Lena Huldénin mukaan ruokaa riittää kaikille, jos aloitamme vaikkapa vähentämällä ruokahävikkiä. Suomessa on toimiva alkutuotanto ja logistiikka - liian suuren osan hävikistä ruoalle aiheuttavat kuluttajat. Suomessa ruokahävikki on 400 miljoonaa kiloa. Siitä kuluttajien hävikki on 130 miljoonaa kiloa.

Kuluttajat heittävät roskiin enemmän kuin kauppa konsanaan. Jos parasta ennen -merkintää ei olisi, kuluttaja toimisi aistinvaraisesti ja haistelisi esimerkiksi maitopurkista, onko maito juomakelpoista. Nyt parasta ennen -päivämäärästä vanhentuneet maidot kaadetaan säälittä viemäriin.

Lena Huldén on ollut paljon julkisuudessa tuodessaan viestiä siitä, että maailman proteiinivarannot ovat hyönteisissä. Koska alustaja arveli, että me suomalaiset emme ihan vähässä kummassa suostu toukkia syömään, hän ehdotti, että toukkia kasvatetaan tehobroilereiden ruoaksi kasvisjätteessä.

Huldén nauratti etenkin meitä entisessä Neuvostoliitossa opiskelleita. Hän sanoi, että kaikki, jotka ovat joutuneet taistelemaan torakoita vastaan, tietävät, miten helposti ne sikiävät ja miten pulskasti ne voivat ruoantähteillä.

Muistan senkin kerran, kun unohdin Moskovassa Butlerovan asuntolassa pullapussin kämpän nurkkaan. Kohta pussin ympärillä kävi kova rapina. Pullat oli yhdessä yössä koverretty torakkayhdyskunnan luolastoksi.

Suomalainen ruokatuotanto - uhanalainen laji?

Janne Nieminen aloitti alustuksensa puhumalla suomalaisen ruokateollisuuden keskittymisestä. On enää oikeastaan jäljellä vain jättiläisiä. HK:ta ja Atriaa. Saarioisestakaan ei kuulema enää voi puhua suomalaisena ruokatalona, sillä sen omistaa holdingyhtiö Artekno-Saarioinen Oy.

Artekno Oy on alunperin pakkauksiin keskittynyt kangasalalainen firma, jolla on nyt tuotantolaitokset Viron Paidessa ja Sillamäessä. Saarioisestahan tietävät nyt kaikki, että Saariois-äidit tekevät muiden äitien ruoat. Mainoskampanja oli tunteisiin vetoava ja mieliinpainuva, mutta mielenkiintoista olisi tietää tarkemmin Saarioinen Oy:n omistussuhteista.

Elintarviketeollisuus alkaa olla yhtä keskittynyttä kuin kauppa. S-ryhmä, Kesko ja Lidl nyhtävät rahat. Tuottajille ei jää käteen juuri mitään ja elintarviketyöläisten työehtoja poljetaan. Muistutin kuitenkin tilaisuuden viimeisessä yleisöpuheenvuorossa, että kolmesta kaupan monopolista S-ryhmä on kuitenkin osuuskunta.

Osuuskunnan päätöksiin on ainakin teoreettinen mahdollisuus vaikuttaa.

Pahus, kello on jo vaikka mitä sunnuntai-iltana. Viimeiset pyykit ovat vielä koneessa ja keittiö siivoamatta. Matin keittämä nakkikeitto pitää panna jääkaappiin - minneköhän mies lähti, kun häipyi sekä aamusta ja illasta? Marian huomiset vaatteet pitää ripustaa kuivumaan lämpölaitekoppiin.

Janne Nieminen mainitsi TTIP-sopimuksen (The Transatlantic Trade and Investment Partnership). TTIP:stä olisi ollut Vastavirtafestareilla oma tilaisuutensa, mutta sen missasin. Ohjelmaa oli taasen päällekkäin ja osin kummallisesti limittäinkin. Tyydyn nyt vain kopioimaan tähän linkin: http://ttipinfo.wordpress.com/ ja menen alakertaan tekemään kotihommia.

Palaan ehkä Vastavirtafestareihin vielä alkuviikosta. Haha, tämä merkintä näkyy tulevan sunnuntain merkinnän jälkeen. Menköön. On tämä blogialustan logiikka pettämätön.