Korpi-SKDL:n mailla

Jäin suustani kiinni! Metsässä.

ma 1.9.2014

Kirkkovuoden alku ja myös luomakunnan päivä. Tänä aamuna sain kunnian viedä kuopuksen ja tämän kaverin Ampun kouluun. Ajoin Ampulle Lapinlahden Kaikkien Pyhien kirkon ohitse. Kirkon pihamaalla oli auto parkissa. Toiveikkaasti ajattelin, että Iisalmen ortodoksisen seurakunnan kirkkovuoden ensimmäisen päivän palvelus olisi Lapinlahdella.

Sitten vielä Punkin Helenan auto koetti lähteä peruuttamaan Portaanpääntielle. Arvelin, että matjushka Helenakin on menossa valmistelemaan pyhäkköä palvelusta varten.

Ei ollut menossa ja sitä paitsi ratissa saattoi olla aviomies Punkki. Tänään ei ole palveluksia missään Iisalmen ortodoksisen seurakunnan alueella. Eilen oli ollut piispalliset kemut Iisalmessa. Lähin kirkkovuoden alkuliturgia olisi ollut Kuopiossa Pyhän Nikolaoksen katedraalissa.

Tällä viikolla olisi kuitenkin akatistoksia Siilinjärvellä Suurmarttyyyri Gregorios Voittajan kirkossa tai Pielavedellä Petrun kirkossa. Muistan, kun aloittelevana ortodoksina kysyin isä Mikko Kärjeltä, mitä akatistos tarkoittaa. Isä Mikko vastasi, että seisten. Minä olin niin pihalla, sillä itse asiassa en ollut vielä edes aloitteleva ortodoksi, että häkellyksissäni en osannut kysyä jatkokysymyksiä, jonka olisi pitänyt kuulua seuraavasti:

"Niin, isä, akatistos varmaankin lauletaan seisten, mutta miksi on esimerkiksi akatistos Jumalansynnyttäjälle?" Isä Mikko oli sellaisessa luulossa, että olisin ollut jo ortodoksian ensi portaalla. En ollut. En ollut edes tsasounan pihakiveyksellä. Myöhemmin nauratti se, että en kysynyt tarkemmin.

Arvelen, että Petrun kirkossa keskiviikkona ja Gregorios Voittajan kirkossa lauletaan akatistos luomakunnalle.

"Akatistos on hymni, joka on omistettu jollekin Pyhän Kolminaisuuden persoonalle tai jollekin pyhälle ihmiselle tai asialle taikka tapahtumalle. Merkityksensä mukaisesti (kreik. akathistos ~ ei istuen, seisaaltaan veisattava hymni) ylistysveisu veisataan seisaaltaan." http://www.ortodoksi.net/tietopankki/kirkkomusiikki/akatistos.htm

Akatistos luomakunnalle ei ole virallinen jumalanpalvelusteksti. Käännöstä ei ole hyväksytty virallisesti. Siksi sitä ei saa laulaa ilman oman hiippakunnan piispan lupaa. Akatistoksessa luomakunnalle sanotaan muun muassa seuraavasti:

"Kunnia Sinulle luomakuntaa koristavasta vuodenkierrosta
Kunnia Sinulle maanpiirin sitä täydesti seuratessa
Kunnia Sinulle hyvyytesi meille paljastamisesta
Kunnia Sinulle viisautesi meille salaamisesta

Kunnia Sinulle ihmismielen kekseliäisyydestä
Kunnia Sinulle työstämme saamasta voimasta
Kunnia Sinulle tulisista kielistä
Kunnia Sinulle niiden innoituksesta
Kunnia Olkoon Sinulle Jumala, iankaikkisesti amen."

Jostain kumman syystä minulla alkoi aamusta pitäen soida mielessä Purhosen Lassen matala nauru. Lasse, ollos iäti muistettu, kuoli syntymäpäivänäni Aamun Koitto -vuotenani 2009. Lasse oli lakonisen itseironian mestari.

Muistan, kuinka Lasse meni useaksi viikoksi Konevitsan luostariin joskus 1990-luvun kevättalvella. Mukanaan hänellä oli kuuluisia vaikeaselkoisia bysanttilaisia hakkaraisia ja sainkin ystävältäni kirjeen, jossa tämä tarkasteli luostarin pihalla taapustelevia hanhia. Lasse kirjoitti pienen terävällä käsialallaan, kuinka ne häntä muistuttavatkin.

Lassen muistotilaisuudessa tytöt kiinnittivät huomiota Jussiin, joka itki. Pääsimme siitä kertomaan, että Koskelan Jussi on Susannan Jussi (tai siinä vaiheessa taisi olla, että oli Susannan Jussi) ja tämä Jussi oli Lassen Jussi.

Voideltiinkohan Lassea koskaan ortodoksisen kirkon jäseneksi - vai oliko hän aktiivi Konevitsan seurakuntalainen ilman virallista legitimaatiota? Lassen viimeisinä vuosina emme olleet kovin useasti yhteydessä. Ehkä viimeisen kerran kävin Lassen luona kylässä Minna Canthinkadulla Kuopiossa, kun Anna sai jonkin rokotusohjelman mukaisen rokotuksen ja hirveän reaktion.

Pistokohtaan nousi kananmunan kokoinen patti, tytölle kuumetta ja lapsi huusi täyttä kurkkua. Reaktio tuli vasta, kun olimme kyläpaikassa ja muistan, kuinka koetimme Konevitsan vanhan jengin kanssa keksiä Annalle helpotusta oloon. Sen jälkeen Lasse ikään kuin siirtyi omiin porukoihinsa. Tuli jokin Antti, joka ei ollut sisäpiiristä. Eikä ilmeisesti meidän sisäpiiriimme halunnut. En tiedä. Muistan vain Lassen joskus puhelimessa maininneen, että Antin kanssa olivat mökillä Juvalla.

En edes muista, oliko Lasse Kaijan hautajaisissa. Miksi muuten vain muistan Kaijan kuoleman, mutten oikein muistotilaisuutta? Ehkä vanha jengi alkoi niihin aikoihin hajaantua maantieteellisestikin ja minä muistan vain vaiheita, jolloin Anna sai rokotusreaktioita tai Marialla oli vesirokko.

Koska Kaikkien Pyhien kirkossa ei ollut palvelusta alkamassa kello 9 (täällä liturgiat alkavat mummojen takia hävyttömän aikaisin), lähdin aamusella tutulle päivystyslenkkipaikalleni Lakiharjuntielle. Naapurin metsuri Seppo oli parkkeerannut auton minun itselleni merkkaamaani parkkipussiin Lakiharjun päälle. Ajoin Nästäränmäen tienhaaraan, jonne Seppo tuli juttelemaan. Koska nyt oli mahdollisuus kysyä ummet ja lammet sekä sukuselvitykset, kysyin!

Kysyin ennen lenkkiä ja sitten vielä lenkin päälle. Nyt tiedän esimerkiksi, kuka on Joonas Partasen Olavi-nimisen pojan Elsa-nimisen tyttären mies. Tällä oli koira jäniksen perässä Lakiharjuntiellä. Meidän Terttu Partasen miehen Keijon yhteys kantapaikkaan Varpasenmäen tilaan jäi vielä hieman epäselväksi, mutta samoja kantapartasia tuntuu olovan.

Hujalanmäen Tuula lienee Tuula Lappalainen (nyk. Antikainen). Hujalanmäen Tuulalla ne varsinaiset sikäläisten korpikommunistien jutut olisivat muistissaan käpykaartilaisine ja muineen.