Pia Valkonen

Maksim Gorki

to 21.8.2014

Aamun aivosumussa taisin kirjoittaa, että harmitti eilen jättää Nilsiän kirjaston poistomyyntiin sekä Juhani Salmisen Kemi elokuussa 1949 ja Maxim Gorgin Elämä ja teokset. Aivosumusta johtuva dysleksia on ihan todellinen tila. Olin aamulla koneella jo ennen ylösnousua ja siinä sen taas näki.

Kirjaimet vinksottivat miten sattuu ja lauseetkin olivat sinne päin. Ilman oikolukuohjelmaa kirjoittaminen on kuitenkin kehittävää. Nyt sitä näkee, miten paljon olen jättänyt wordin alleviivauksen varaan. Jossain vaiheessa meinasin alkaa mäkättämään blogialustani ylläpitäjälle siitä, ettei blogin kirjoitusohjelmassa ole oikolukua.

Hyvä, ettei ole. On pakko skarpata. On pakko terävöittää, vaikka aivoni Tiojeni (TIA = ne tiny isceemic attack vai mitä ....tuja ne nyt olivatkaan, jotka kävivät läpi pääni) eivät ole olleetkaan samat. Esimerkiksi Yle Puheen Lanttulataamo kääntyy aivoissani aina Lanttulaatikoksi ja Kansan Uutisten nettilehden koulukiusaaja Kaarina Kiusaus Kaarina Kinkkukiusaukseksi.

Ihan pitää istua ja miettiä, mistä olikaan kyse. Itselläni on näiden aivojen kanssa joskus jopa hauskaa, mutta esimerkiksi verottajalla ei. Pankaapas tarkkaavaisuushäiriöinen näpyttelemään pitkiä täysin välikatosta revittyjä numerosarjoja, kuten veronumeroita, rivikaupalla, pieleenhän se menee.

Siinä on kuulkaas ihan turha tulla uhkailemaan, että jos näitä vihteriä, vihreitä ei kun virheitä ei korjata tiettyyn päivämäärään mennessä, tulee kulkaas ihan sakot.

Maksim Gorkin Elämä ja teokset jäivät kummittelemaan mieleeni sen vuoksi, että illalla luin sen ranskalaisen mussukan Sophie Jonkun (en ehdi kuuklata) Tsehovin (enkä etsiä hattuässää tähän) elämää ja teoksia käsittelevästä pikku kirjasesta, kuinka sentimentaalisen öllöttävästi Maksim Gorki kirjoitti Tsehovin hautajaisista. Aika mällipaavo koko Gorki.

Joitain Gorkin tekstejä olen lukenut venäjäksi slaavilaisen filologian lukujeni aikaan. Nyt pitää vähän raottaa tuota punaista kirjaa, joka on näppäimistön vieressä. Vaistonvaraisesti sanon, etten pidä koko tyypistä. Mutta olen valmis muuttamaan mielipidettäni.

Näppäimistöllä hakkaan blogimerkintääni Nilsiän kirjaston pistäytymiskoneella. Alkoi sataa kaatamalla ja Matti tuumasi, että autotallin oven asennus esterinpersesateessa ei ole tämän illan agendalla. Minä sanoin, että käydään yhdessä lenkillä ja sitten Varpaisjärven kirkonkylän kohdalla ilmoitin, että pelkään itse asiassa ukkosta ja vaikka salamoisi vasta jossain Leppävirralla, en halua metsään.

Niinpä ajoimme Nilsiään ja Matti ottaa nokosia UKI-pakun takaosassa Pimun kanssa, joka ehkä pidättelee kakkaa. Koirapolo on luullut koko päivän, että pääsee lenkille. Nyt sade taukosi. Käymme Nilsiän Teboililla kahvilla ja sitten kävelytämme koiran vaikka Tahkon päällä. Ostamani kirjapinon päällimmäisenä on Käytännön lammastalous (tiedän, mille perheelle sen lähetän) ja Marx aloittelijoille voi olla vaikka jonkun läheiseni joululahja. Ellen sitten pidä mainiota sarjakuvateosta itselläni.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi