Pia Valkonen

"Nyt taes tulla kalliita omenoita!"

ke 27.6.2014

Käytiin tänä aamuna pitämässä firman joryn palaveria Lakiharjulla.Tarkemmin sanoen parkkeerasimme UKI-pakun Lakiharjuntien päälle. Kävelimme tietä pitkin alas ja Nästäränmäen sivuitse ja koetimme löytää vanhan tienpohjan Lakiharjuntieltä Metsäperkkiölle. Ei ihan onnistunut.

Jossain kohtaa vanha tienpohja oli jäänyt metsähakkuiden alle. Siinä vaihessa Matti listasi puhelimessa toiselle raksamestarille tämän johtamia mestoja alkuvuodesta 2012 lähtien. Putosimme kartalta. Tulimme sähkölinjaa pitkin Louhelaan, jonka totesimme puretun pois.

Louhelasta oli enää jäljellä kasa puutavaraa ja mitä ilmeisemmin hyvävetinen kaivo, sillä kaivo oli merkitty maastoon. Jos olisimme tajunneet, missä olemme, olisimme voineet kävellä takaksin Nästäränmäkeä vanhaa metsätien pohjaa pitkin. Tämän teen huomenna toiseen suuntaan, sillä Metsäperkkiötä en usko omin avuin löytäväni.

Perkiö tarkoittaa takamaalle raivattua uudispeltoa, katsoin nyt netistä. Niinpä näyttääkin, kun katsoo karttaa. Lapinlahden Peltomäen Metsäperkkiössä ei ole taloja. Se on niitynlämpäre, jonka sivuitse pitäisi johtaa väylä Perukkaan. Perukassa on hiljattain ollut vielä lapsia, sillä talon molemmin puolin on lapsista varoittava liikennemerkki ja 40 kilometrin rajoitus.

Perukassa asui vielä 1970-luvulla Varpaisjärven ruuna-Reippaan isännän kuuluisan Hevos-Miettisen poika kot´vävynä. Nyt pihassa oli raskasta kuorma-autokalustoa. Unohdin kysyä Rythin Pentiltä, keitä ovat Perukan nykyiset asukkaat.

Osuimme Perukantielle jostain kummasta kohtaa. Siinä vaiheessa Matti antoi puhelimessa ohjeita Sergei Rättelille, joka tekee Akkalansalmen sillan tälle puolelle omakotitaloonsa autotallia. Mies tuskin kiinnitti huomiota siihen, mistä Louhelan tie tuli Perukantielle.

Niinpä olimme järjestelmällisesti yhden risteyksen verran kartasta jäljessä. Kuljimme Kasinhännän metsikön läpi todella kauniille perkiölle, komean kuusimetsän ympyröimälle niitylle. Siinä vaiheessa vasta paikansimme itsemme.

Sanoin, että tällaiseen maisemaan tahtoisin talon. Niitty pitää olla vieressä ja siinä pari maisemanhoitolammasta, jotka voi siirtää pakastimeen aina seuraavaksi talveksi.

Niityltä kuljimme leppä- ja kielometsän läpi isohkolle peltoaukealle. Peltoaukean toisessa päässä tunnistimme olevan Varpasenmäen. Matti käski soittaa Rythin Pentille ja kysyä, asuuko Varpasenmäen talossa haulikkomiehiä. En kuitenkaan soittanut, sillä päätimme reilusti mennä pihan kautta, jotteivät ala ihmetellä, mitä kulkijoita metsänrajassa lymyilee.

Piha oli niitetty, mutta kuitenkin talo näytti hiljaiselta. Koputin oveen ja koska kukaan ei tullut avaamaan, uskalsin varastaa omenapuusta parit omput. Matti ei suostunut ottamaan varastamaani omenaa syötäväkseen. Sanoi, että ei hän sellaista rikollista tekoa halua edistää. Vähän aikaa kiersimme peltoaukeata toisesta suunnasta, sillä Varpasenmäen talolta näytti kartan mukaan menevän oikopolku Lakiharjuntielle.

Varpasenmäen pelto oli yhdeltä nurkalta käytännössä kiinni Lakiharjuntiessä Löysimme tien ja tuotapikaa myös auton, vaikka minä jo arvelin, että saamme rämpiä toisetkin puolitoista tuntia märässä heinikossa tai pusikossa. Ei sitä mitään ihmeellisiä luolasukellusreissuja tarvita, kun samoilee pitkin SKDL:n vanhoja kannatusalueita. Koskaan ei voi tietää, mistä tuvan ikkunasta saa hauleja takapuoleensa.

Varpasenmäki on nykyään kuuluisan Oiva Paldaniuksen hallussa. En taidakaan huomenna ottaa isompaa pussia ryhtyäkseni suurempiin omenavarkaisiin. Ajattelin näin tehdä, sillä kaupassa ei vieläkään ole kotimaisia omenoita ostettavaksi. Istuisin kohta rosiksessa kuin muinaiset Pällikkään pontikkapillien ryöstäjät.

Oiva Paldaniuksen appiukko on ollut Joonas Partanen, joka perusti aikoinaan maineikkaan ja vieläkin toimivan Pällikkään raittiusseuran. Joonas Partanen oli sekä Pällikkään koulun opettaja että maanviljelijä.

Rythin Pentti ei oikein osannut sanoa, mistä tämä oli raittiusaatteensa ammentanut, mutta ilmeisesti Pällikkään pahamaineisten pontikankeittäjien keskellä sellaiselle oli huutava tarve.

Rythin Pentti ja Kalevi Kainulainen olivat käyneet maakunta-arkistossa lukemassa Pällikkään pontikankeittäjien käräjäpapereita, mutta ne olivat olleet liian kalliita kopiotavaksi - yksi kopio olisi maksanut kaksi ja puoli euroa. Pentti kertoi, että Pällikkäällä oli sellainenkin tapaus, jotta pontikkavarusteiden pillit oli joltain varastettu suoraan kainalosta.

Joonas Partasen tyttöjä on nykyinen Terttu Paldanius, jonka käly on Terttu Partanen. Terttu on meidän vassin Terttu, letunpaistaja, jonka pikkuinen punainen talo on Lakiharjuntien rintuuksessa, jos nyt oikein osaan karttaa tulkita, Hakala nimeltään. Hakalasta olemme hakeneet joskus omenoita ihan luvan kanssa.

Pitihän minun vielä ajattaa Matti Nästäränmäen talon pihassa. Joku muukin oli tänä aamuna käynyt siinä heinikkoon jääneistä painaumista päätellen.

Nästäränmäen saunan kuistikoristeet olivat veistetyt karjalaistyyliin, mutta Rythin Pentin kertoman mukaan Nästäränmäen isäntä oli Ruljanssiriihi-Tuomas, Tuomas Heiskanen, joka piti siinä Lampiinsalmen lavan ympäristössä kaikenlaisia SKDL:n tupailtoja, joita sanottiin Speden hupiohjelman mukaan Ruljanssiriihiksi.

Huomenna otan Sitikan ja kävelen lenkin Nästäränmäen pihan läpi puretulle Louhelan talolle ja siitä Kasinhäntään, metsäperkiölle sekä ehkä Eerolan ympäröimien peltojen vieruuksia taas Varpasenmäelle. Omenoita en ehkä varasta, sillä Pentti arveli Oiva Paldaniukselta varastettujen omenoiden tulevan kalliiksi, mutta Nästäränmäen talon ikkunoista aion kurkkia sisälle.

Matti ei antanut minun tänään hypätä talon pihassa autosta ulos, sillä olisin kuitenkin kiivennyt jonkun pukin päälle ja työntänyt nenäni kiinni autiotalon ikkunalasiin. Mattia hävettää aina uteliaisuuteni. Olisin halunnut myös pysähtyä Sourunsalon kauppa-autolle, joka teki kauppojaan Lakiharjuntien Lampiinsalmentien risteyksessä. Siinä oli muitakin asiakkaita ja heitä olisi voinut haastattaa.

Lakiharjuntien ja Paisuantien risteyksessä on tienviitan päällä hirven pääkallo. Voi, kuinka pidänkään niistä seuduista ja seutujen kummallisista asukkaista. Olen sitä mieltä, vaikka joskus vielä saisinkin huomiota osakseni haulikon kera. Toistaiseksi minua ei vielä ole uhattu ampua, mutta Pimu-parkaa kyllä.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi