Pia Valkonen

Päätalolla oli kuppa

Mutta ei se mitään, Gustave Flaubertillakin oli

"Blogi päivään pitää vasismin loitolla sinne asti, kunnes mualima muuttuu."

ti 26.8.2014

Tietenkin miljardin omistava tyyppi näkee vallassa mieluummin fasistit kuin kommunistit, sanoo Youtube-videossaan Kiteen punikki, joka hieman vielä näyttää conan barbaarilta:

https://www.youtube.com/watch?v=bnOZrqgjnRs

Mariahan melkein putosi pyörätuolistaan, kun kävi minun käyttäjätunnuksellani facebookissa ja näki siellä hikisen betoniraudoittaja Auvo Rouvisen ylipitkäksi kasvaneine hiuksineen. Maria sai juuri ja juuri hihitykseltään huudettua keittiöön: "Äiti, kuka tää sun kaveri on????"

Punikki puhuu asiaa. Ja onnistuu Ylä-Savon subcomandante Marcos-nymfin mukaan näyttämään satunnaisesti jopa valtiomieheltä leveät työläisen hartiat villakangaspompassaan.

Näin puhuu Kiteen punikki:

Me olemme tosiasiassa palanneet 1800-luvun rosvokapitalismiin ja Marx on nyt ajankohtaisempi kuin 1970-luvulla. Moni ajattelee, että kirjoilla ei ole mitään merkitystä. Raamattu, Koraani, Kansojen varallisuus, Pääoma, Vapaus valita. Politiikot ovat kuolleet, mutta tekstit ovat edelleen olemassa.

Kirja, poliitikko, siinä se on, sanoo Kiteen punikki, Auvo Rouvinen.

"Me olemme vallankumouksen kynnyksellä. 3D-printteri, öljyhuippu. Koko tämä meidän teollinen infra on kuatumassa."

"Ökyrikas kapitalisti iskee tähän saumaan direktiivejä, patentteja. Joka ainoalla tekstillä, jolla voimme estää fasismin nousun, on tärkeää. Teknologia lopulta voittaa kaiken, piästään hirmu helepolla."

"Ilmanen tuotanto on jo syrjäättännä kapitalistisen. Omistus hajjoo. Joka ainut teksti, jolla luuvaan toivoo ihmisiin, on merkityksellinen. Ne lykkevää tilannetta sinne asti, kun viimeset kirjat korjovaa asian. Niin se mualima muuttuu, tenavat jo piirtelöö cadilla mökin ja tulosto. Ja ne tenavat tykkevöö piirtää cädilä"

"Tulloo aika, jolloin päivittäinen työaika supistuu minimiin, jo Marx näin sanoi." Ja minä sanoin videota kuunnellessani joka kerta vau, kun punikki sanoi: lykkevää, korjovaa, tykkevöö.

Jylhät kumisijat

Kiteen punikin puhetta pitää kuunnella livenä. Sen transkriptio (siirtokirjoitus puhutusta kielestä kirjoitettuun) ei näin vierasmurteiselta onnistu ihan helposti, mutta joka kerta, kun Kalle Päätalo sanoo kirjassaan Pohjalta ponnistaen taivalkoskelaisittain assia, kuulen korvissani, kuinka Kiteen punikki jylisee kiteeksi: Assii!

Miten pohjoiskarjalaisista kommunisteista on kasvanutkin sellaisia jylhiä kumisijoita, kuten isä Hannu Ketoharjusta tai Jari Tertsusesta?

Mitenkä minä muuten näillä blogeilla muka vastustan vaskismia? Tarkoituksenani on tökkiä reikiä sovinnaisen porvarillisuuden silkoiseen pintaan, jotta mädännäisyydet ja kaksinaismoralismit pulpahtavat näkyviin. Omani mukaan lukien.

Päätaloon takaisin

Vetäisin eilen illalla Päätalon Pohjalta ponnistaen urakalla loppuun. Luku-urakointi ei tehnyt oikeutta Päätalon muikealle - aivan erirytmiselle rakennustyömaakuvaukselle kuin oli piinaava mielisairaalajakso.

Nuori Päätalo pääsi keväällä 1945 Messukylän kunnan halkosavotasta raksalle harjoittelemaan. Työn kuvaus on hilpeätä. Raksatyö on monipuolista ja mukavaa eikä juttukavereita puutu. Halkosavotassa Päätalon mielenterveys alkoikin horjua. Koska savottakaveria ei ollut tai hän ei moteille ilmaantunut kuin syömään aluksi eväitään, Päätalo alkoi pyörittää päässään gramofonia, joka sanoi, että Laina ei ollutkaan neitsyt naimisiin mennessä.

Pitkin matkaa kirjassa Päätalo vihjaa Lahden Hennalan tyttölyseon karmeisiin kokemuksiinsa. Jotain sukupuolitautia Päätalo vihjaa itsellään olevan, mutta aivan kirjan viime lopussa käy ilmi, että kuppahan se.  Edward W. Saidin kirjasta Orientalismi opin, että ranskalaisella klassikolla Gustave Flaubertillakin, jota muun muassa John Irving pitää parempana kuin Oscar Wildea, oli sama tauti.

Tilasin nyt Huutonetistä seuraavan jakson Päätalon elämää. Aion lukea Päätaloja niin pitkään, kunnes kuvioon ilmestyy toinen vaimo. Pohjalta ponnistaen loppupuolella Lainan erilaiset elämänarvostukset alkavat yhä enemmän ärsyttää kirjailijaa. Vaimo on jotenkin hyväntahtoinen, jopa alistuva ja lempeä, sekä raivoraitis, aivan liian hyveellinen.

Suurin särö alkaa mielestäni avioparin väliin tulla siinä kohtaa, kun Päätalo aloittaa keskustelua kirjoittamisistaan tai lukemistaan kirjailijoista. Laina vaihtaa puheenaihetta nopeasti arkisiin asioihin. Siitä se avioero alkaa, sanon minä.

Kun Päätalo ehdottomasti haluan lukea Tuulessa ja tuiskussa, sillä Päätalo-blogisti Kai Hirvasnoro mukaan siinä on kerrottu elävästi kuuden viikon jakso Hennalan kuppa- ja tippurisairaalassa. Upseereita hoidettiin eri kerroksessa kuin tavallisia sotilaita. Upseereilla oli kuulema liiasta ratsastuksesta hankaumia nivusissa. Niinpä juuri.

Voi hyvä jysäys näitä Päätalon naisia

Päätalo-blogisti Kai Hirvasnoro arvelee kainosti, olisiko Päätalo sittenkin jonkin sortin sovinisti. Tyrskähdin siinä kohtaa blogia, kun Hirvasnoro jotenkin happamana listaa:

"... Hänellä oli samaan aikaan raskaana oleva nainen Valkeakoskella, eroava hakeva vaimo ja kaksi naisystävää Tampereella. Lisäksi hän tapaa Attilan konttorissa työskentelevän Leena Janakan harjakaisten jälkeen." http://blogit.kansanuutiset.fi/paatalon-matkassa/kallen-ja-leenan-arkinen-alku/

Kirjailijan elämä on karua, kun puolisot eivät ole sitä, mitä kirjailija kaipaa. Hän toivoo tällaista asetelmaa:

”Joskus Elsan kamarissa makoillessani yritin pohtia elämääni ja käsitin kaipaavani oman talon lisäksi sellaista naista, jonka kanssa saisin asua yhdessä ja joka huolehtisi syömisistä ja talouden hoidosta, loisi kotoisen tunnelman”.

Mistäpä muuten löytyisi sellainen mies vaskismia vastustavalle blogistille? Nytkin aviomies on aivan muulla paikkakunnalla. Ja syömisistäni saan huolehtia ihan itse. 

Kommunistit Pohjalta ponnistaen

En muista, oliko se blogisti Hirvasnoro, joka viime syksynä Tampereen työväenkirjallisuuden päivillä kertoi, kuinka armottomasti Päätalo kuvaa raksatyömaansa kommunisteja. Heräsi kysymys siitä, onko Päätalo työväenkirjailija ollenkaan, kun ei kommunisteista tykännyt.

Onkohan vassuli-Hirvasnorolla jokin kommunistikammo? Minusta Päätalon kuvaamat kommunistit ovat lähinnä inhimillisiä - on miellyttäviä kommunisteja, kuten Eero Järvi, joka käy pyytelemässä Päätaloa kirjoittamaan työväenlehtiin ja joka propagoi Päätalot äänestämään Satu-Mattia, Matti Lindqvistiä

Satu-Matti ei putkimies Metsän (raivoraitis vähäpuheinen kommunisti) mukaan ehkä ole mikään erityinen ruutinkeksijä, mutta saisi etuskunnassa kyllä porvarille jauhot suuhun. On myönnettävä, että jopa kommunisteissa on nykyäänkin joitain ei-ihan ruutinkeksijöitä - vassuli-vussuleista nyt puhumattakaan.

Ei-ruutinkeksijöitä löytynee joka puolueesta, mutta Päätalo ei siedä porvarin silmitöntä haukkumista haukkumisen vuoksi. Sama vika rahikaisella. On olemassa inhimillisiä porvareita inhimillisine puutteineen, on punaviiniä pikku sormi pystyssä naukkailevia juoppoporvareita, se on otettava huomioon, myönnän, myönnän.

Epämiellyttävän suurisanainen kommunisti oli Päätalojen vuokraisäntä Aukusti Kuusinen. Päätalo pitää tämän vaimosta Allista, sillä Alli aina lässäyttää pillunsa Päätalojen eteisen kynnykselle ja jo tuulikaapin kovaäänisestä kiroamisesta kuuluu, kuka on tulossa tarinoimaan.

Ehkä kirjailijaa miellyttää Allin suorasukaisuus siveäkäytöksisen Lainan rinnalla. Laina punehtuu joka kerta, kun Alli päästelee parhaimmat verbaalipäästönsä. Hykersin Pohjalla ponnistaen -kirjan kohdassa, jossa Aukusti Kuusinen on viimeinkin päässyt muiden sisällissodan kidutettujen punikkiveteraanien kanssa juhlimaan.

Ukki-Kuusinen oli puhunut tulevasta punikkien juhlasta Päätaloille koko sen ajan, kun Päätalot olivat talon yläkerrassa asuneet. Ukki-Kuusisella oli omat vankileirikokemuksensa, joihin aina välillä palailee jutuissaan.

Miestään tunuvasti nuorempi Alli valittaa, että ukki-Kuusinen ei jaksa enää vanhuuttaan naidakaan, joten hän päästää miehensä ryyppämään, tanssimaan ja rellestämään suurella ilolla. Kun miestä ei neljään päivään kuulu, Alli kiipeää yläkertaan ja kysyy Päätaloilta neuvoa.

Pitäisikö lähteä etsimään ukkia? Jos ovat tämän tappaneet tai tapahtunut jokin onnettomuus? Päätalot rauhoittavat, että muut punikkiveteraanit olisivat tulleet kyllä kertomaan, jos näin on päässyt käymään. Sitten Ukki-Kuusinen tuli kotiin. Vähin äänin ja häpeissään.

Alli-vaimo kiipeää yläkertaan hilpeänä kertomaan vuokralaisilleen: Ukki-Kuusinen tuli takaisin eikä ukissa sen pahempaa ole kuin tippuri!

Pääkallot uhkaavat vyöryä penkasta

Tiestä Tampereelle ja sisällissodasta ei keväällä 1945 ole vielä kovinkaan kauan. Päätalo sanoo monessa kohtaa Pohjalta ponnistaen, että Taivalkoskella sisällissodasta ei tiedetty juuri mitään.

Kun raksatyömaalla aletaan valmistella perustuksia, sanoo joku työmaan punikki, että kohta ne Tampereen teloituspaikkojen pääkallot vyöryvät rintuuksesta perustuskaivutyömaalle.

Mielestäni Päätalo erittelee hyvin ajatustaan siitä, että hän on asemaltaan työläinen ja vielä savottalaisena työläisten alinta kaartia, mutta esimerkiksi sisällissodan vastakkain asettelut jäivät hänelle vieraiksi.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi