Vaatekaappi

ti 29.7.2014

Miten voi yksi vaivainen vaatekaappi saada aikaan näin perinpohjaisia mullistuksia? Koska Anna halusi poistaa huoneestaan lapsuutensa sekä isosiskonsa ja sulloa vaatteensa lattialta kaappiin, piti alta purkaa Matin isän  - poikansa puutöissä tekemästä pöydästä - mukaelema  kirjahylly.

Se oli täynnä lastenkirjoja. Aina kun kirjat tässä talossa vaihtavat paikkaa, kääntyy koko maailma ympäri. Löysin yläkerran hallista, ts. rakennusliikkeen konttorista, kaapin, jossa oli vain vähän alle puolet sisätilasta käytetty. Nyt kaappi saa lähdön, sillä se on ruma jopa minun silmääni.

Kaapin tilalle aion säilöä lisää kirjoja tänne yläkertaan.

Eilen kävimme tutkailemassa Kuopion huonekaluliikkeiden vaatekaappivalikoimaa. Kyllä kapitalismi on ihana asia. Jokaisessa huonekaluliikkeessä oli tasan samanlaiset vaatekaapit. Onneksi kaikki huonekaluliikkeet sijaitsevat Kuopiossa samalla aukiolla. En tosin ymmärrä, millä perusteella ihmiset niistä vaatekaappinsa hankkivat.

Lisäksi huonekaluliikkeestä ei nykyään kävellä ulos haluamansa huonekalu mukana. Ei toki, sillä sehän olisin aivan tavatonta. Eihän se olisi Just on time -tuotantoa ollenkaan. Me tosin ajattelimme, että haluamme vaatekaapin Annan huoneeseen just on time ja vaatteet siihen lattialta just on time, mutta kapitalismi on ihana asia!

Saamme Annan vaatteet pois lattialta ehkä ensi lauantaina.

Onhan tietysti Ikea, ajattelimme, josta voi kävellä ulos välittömästi kainalossa kasa vaatekaapin osia. Matti ei kuitenkaan kuulema suostu asentamaan tähän taloon yhtään Ikean paskaosaa. Mieluummin odotamme kärsivällisesti ensi lauantaihin ja kokoamme kalliit laatuosat Annan huoneeseen viipeellä.

Toivottavasti edes ovat Suomessa tuotetut. Huonekalukaupan takaa nimittäin kurvasi eilen pahaenteisesti virolainen rekka. Kyllä kapitalismi on ihana asia!

Salka Valka

Halldor Laxnessin (etsikää itse aksentti kirjailijan etunimen toiseksi viimeiseen kirjaimeen, minä en jaksa) Salka Valka häämöttää taustalla ensi perjantain Tiedonantajan kolumnissani, jossa pääsin vittuilemaan Lapinlahden kokoomusälymystölle.

Netistä löytämäni Kiiltomato-kritiikin mukaan Laxenssa on kuvannut itseään ”seitsemän uskonnon kerettiläiseksi”. Kirjassa on niin monta teemaa ja tasoa, että sen voi lukea hyvin vaikka viiteen kertaan. Matti Pulkkisen Romaanihenkilön kuolema ja Teppo Kulmalan Tupakoiva kala ovat niin sekavia, että ne on pakko lukea ainakin viiteen kertaan, jotta niistä jotain ymmärtäisi, mutta sehän on sitä kuuluisaa dekonstruktiota, sianhoitoa eikä mitään sosialistista realismia.

Teppo Kulmalakin on kuulema entinen kommunisti, mistähän sen muka huomaa?

Viittasin kolumnissani kirjan erääseen sivuhenkilöön Arnalduriin. Häntä on kuuleman mukaan pidetty Laxnessin romaaniinsa sijoittamana omanakuvana. Laxness kirjoittaa Arnaldurista näin ihanasti: "Ehkä hän oli niitä ihmisiä, jotka muuttuva vuodesta vuoteen, ovat erilaisia voitoissa ja tappioissa, koska päämäärä merkitsee heille enemmän kuin taistelu..." (Halldor Laxness Salka Valka s. 326)

Seitsemän uskon kerettiläisyys tarkoittaa sitä, että Laxnessa irvuilee romaanissaan niin valtakirkolle kuin hurmoshenkiselle työväen lahkolle pelastusarmeijalle sekä uusien vallankumouksellisten aatteiden airuillekin - ilmeisesti itselleen. Laxnessin kautta voin ymmärtää, miksei esimerkiksi Puumalan pitäjän historiassa ole seurakunnan luvuissa kirjoitettu Etelä-Savon körttiläisistä, joihin äitini Vieno Tiusanen lukeutui, muuta kuin, että liikkeellä oli 1800- ja 1900-luvun vaihteessa vähäinen merkitys.

Kyllähän se oli Óseyrin evankelisluterilaisen mainstream-kirkonkin kannalta kiusallista, että väki rynni pelastusarmeijaan. Toisaalta virkakirkkoherra ei olisi varmaankaan halunnut moisen rupulisakin kanssa oikeasti olla missään tekemisissä, mutta kun kirkkoherrasta tuntui siltä, että lapasesta tämä nyt menee, kun valta menee ja siellä ne vähäosaiset pelastusarmeijassaan irstailevat Herran nimessä.