Yläkerran siivousta, sillä silloin voin kuunnella Ylen Klassista, nytkin taustalla soi Beethevonen
su 6.7.2014
Pastori-Raija antoi minulle luettavaksi vuosituhannen parhaan kirjan: Caitlin Moran Naisena olemisen taito. Olen eri mieltä kääntäjän kanssa. Nimen olisi pitänyt olla suora käännös: Kuinka olla nainen.
Naisena olemisen taito ei anna oikeaa kuvaa sisällöstä. Sisältö on niin painavaa kamaa, että nimen tulee olla järeä. Kaikkein paras olisi Haluan olla nainen, mutta sellaisenhan on kirjoittanut jo Germaine Geer. Geer on minulle vain epämääräisesti tuttu - ehkä naiskirjailijoiden viittauksista. Eipä ole edes suomenkielistä wikipedia-artikkelia tarjolla Geeristä.
Moran viittaa Geeriin. Germaine Geerin Haluan olla nainen on teos, joka käänsi brittiläisen työväenluokan raivottaren maailman kerrassaan toiselle ulottuvuudelle.
Nauran ja itken, kun luen Naisena olemisen taitoa. Mistä esimerkiksi tietää, että on feministi; siitä, kun panee käden pikkareihin ja tunnustelee. Jos siellä on pillu ja tulee siihen tulokseen, että tahtoo itse päättää, mitä pillullaan tekee, on feministi.
Nyt kuitenkin on luututtava yläkerran portaat. Rakastan siivousta, mutta vain yläkerrassa, sillä täällä saatan kuunnella ylhäisessä yksinäisyydessä joko ortodoksista liturgiaa tai lassillista mussiikkia. Nytkin taustalla vonkuvat viulut ja Ylen Päiväklassinen, joka tällä kertaa on Beethovenin Septetto Es-duuri jousille ja puhaltimille (Lincoln Centerin kamariyhtye).
En minä tästä mitään ymmärrä, mutta mukavampi tätä on kuunnella kuin omaa kiroilua. Luuttuan äkkiä yläkerran portaat ja sitten menen vartioimaan, että Matti ei pääse alakerran siivouksesta karkuun. Koetti jo aamulla piiloutua Limaniemeen vesakon torjuntaan, mutta sain eilen keittiöraivarin päätteeksi kakaistua, että VITTU TÄNÄ VIIKONLOPPUNA EN SAATANA KYLLÄ SIIVOA TÄTÄ TALOA YKSIN.
Keittiöraivari laukesi siitä, kun kaupasta tuli kolme muovikassillista viikonloppuruokaa ja mäjähtivät pöydälle juuri, kun olin kattamassa siihen Marialle omaa erikkolounas-illallistaan: nuudelia, voita, kasvihuonekurkkua ja sipulinvarsia. Olin jo siihen mennessä motkottanut, että tämä on viimeinen kerta, kun tässä talossa järjestellään erillisiä aterioita patalaiskoille pissiksille, jotka nukkuvat iltapäivään kuin mädät nakit.
Motkotus yltyi raivoisaksi infernaalisinfoniaksi, jossa symbaalit pauhasivat, kun käänsin kasvoni tiskialtaasta takaisin pöydälle. Saatana, kolme kassia tavaraa, jotka piti purkaa, ja Marian nuudelit jäähtyvät lävikköönsä. Kasasin kaikki tietämäni kirosanat niin, että Anna tuli maalisuti kädessään sisään ja sanoi, että äiti lopeta, tuo kuuluu Ruotsiin asti, meiltä menee maine uskovaisena ja hyvinkäyttäytyvänä yrittäjäperheenä.
Matti purjehti tänä aamuna Limaniemestä hyväntuulisena, sillä oli matkalla suunnitellut jo illan lentosessionsa. Hän aloitti Annan vessasta ja tuumasi, että entisen vaimon kanssa pelkäsi aina tämän saavan siivouskohtauksia. Minun kanssani kuulema on alkanut jo toivoa, että vaimo saisi edes joskus siivouskohtauksen.
Tai saanhan minä, mutta silloin olen sitä mieltä, että paras siivouskohtausta lievittävä asia on siivoava mies. Varsin eroottinen näky. Mies kuuraamassa vessoja. Oikeasti.
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]