Tabletti ei ole tarkoitettu kirjoittamiseen

ke 2.7.2014

No niin. Tänään tarkistin kaikki kirjoitusvirheet, jotka tein eilen illalla keittiön pöydän ääressä tabletilla. Olen tottunut takomaan näppäimistöä, joten hillitysti hipaistelu tuotti ainakin kaksi hipaisuvirhettä per lause.

Tabletti on oiva kapine iltasurffailuun ja radion kuunteluun sekä sähkökirjojen lukemiseen, mutta kirjaa sillä ei kirjoiteta ihan helpolla.

Tänään kävin Vieremän kirkkotyömaalla. Vein parit työsopimukset ja allekirjoitin firman prokuraattorina yhden aliurakkasopimuksen. Kyllä tämä tästä taas. Soitin autosta ensin Vainikan Riitalle, että syksyllä uhkaa tyhjän pesän trauma - tahdon takaisin Konevitsan luostarin humanitaarityöhön.

Konevitsa ry:n puheenjohtaja ei vastannut. Puhuin puhelinvastaajaan. Sen jälkeen soitin Paulon mammalle, ei vastannut. Soitin Savolaisen Terhikille, joka kertoi, että Paulon mamma on Valamon kirkkomummon työssä kiinni ainakin kello 17 asti ja Vainikan Riittakin on Valamossa.

Mirja pani kirkosta tekstarin, että viestitään tekstaroimalla - Riittakin on täällä. Riitta soitti, kun puhuin Terhikin kanssa puhelimessa ja takaisin soittaessani sanoin, että sinä oletkin siellä Valamossa. Riitta kysyi: "Ai, mist´ sie tiijät?"

No miehän tiijän, sillä Terhikki oli menossa tänään Paulon mamman lattialle yöksi. Tahdon tämän porukan takaisin elämääni. Emmakin pitää virittää uudelleen lapsentekourakkansa jälkeen. Eiköhän aleta koota porukoita taas reissuun?

Ensin kuitenkin sukulaisvierailu. Saksan Vera-täti on tulossa jokaelokuiselle matkalleen Pietariin. Selvitän, miten olisi kahden aikuisen, kahden juniorin sekä yhden pyörätuolin helpointa edetä Pietarin-asiassa.