Pia Valkonen

Aino Kallaksen kautta ihmeellisiin maailmoihin

Pitääkö tässä vielä ottaa selvää Viron poliittisesta historiastakin?

ma 14.7.2014

Kirjoitin eilen käsin monta sivua pikareferaattia omaan päiväkirjaani Aino Kallaksen päiväkirjoista. On nyt pakko tunnustaa, että runoilija-mystikko ja sortotaistelijakirjailija oli nuoruuden merkinnöissään rehellisempi kuin minä konsanaan koskaan - vaikka hänen merkintänsä ovat peräisin viktoriaaniselta ajalta 1800-luvun lopulta, jolloin seksuaalisuus oli pelättävä asia ja jolloin nojatuolien jalatkin verhottiin (kuulema).

Minun merkintäni ovat peräisin 1980-luvun lopulta. Ajalta jälkeen Erica Jongin ja Lennä, uneksi, julkaistu vuonna 1973. Löysin eilen illalla nuoruusajan kirjojeni hyllystä Juha Nummisen Sinä kypsä nainen. Olen saanut sen Juha Akkaselta joulukuun lopussa. Siinä on minulla todellinen kylmä ja hyytävä Juhan Luiga. Oli signeerannut kirjan, että Kypsälle naiselleni ja Juha A.

Vittu. Juha A. Onpa intiimiä.

No, Aino Kallaksen 20-vuotisella rakkaudella Juhan Luigalla oli aivosyfilis.

Selasin nopeasti Aino Krohnin vuodet avioliittoonsa asti. Herman Sahlbergistä tämän ei tarvinnut pyristellä irti, kuten Eetu Reinistä, sillä Herman lähti armollisesti tutkimaan ostjakkeja Siperiaan puoleksi vuodeksi. Herman, rakas poika, kuten Aino-neito tätä tituleeraa kirjeissään, ei luvannut mitään Aino-neidolle, kun lähti.

Palasi takaisin Suomeen täysin kylmenneenä. Sillä aikaa Aino-neitoa koetti hakkailla muudan Into Inha, mutta romanssi ei lähtenyt lentoon ja kuivui omaan mahdottomuuteensa. Konrand Into Inhalla ei ollut sitä jotain, vaikka valokuvassaan näyttää tuuheaviiksiseltä kuin Vladimir Varlaamov konsanaan.

http://www.jaahdyspohja.net/historia/Inha/i_k_inha.html

Tosin Vova kasvatti viikset etuylähampaidensa peitoksi. Ne säteilivät ihanaa kultaa, mutta olivat asennetut sen vuoksi, että oikeat etuhampaat olivat lyödyt sisään jääkiekossa. Vovalla oli Siperian tämänpuolisen Venäjän upeimmat pakaralihakset. Johtuivat nuoruuden luisteluharrastuksesta.

Vova oli kyllä ihana poika. Jokin kuitenkin puuttui. Hänen kanssaan emme esimerkiksi keskustelleet kirjallisuudesta eivätkä upeat pakaralihakset olleet tarpeeksi. Siksi Marian sekä Annan biologisen isän nimi on Leonid.

Viron poliittista historiaa sivuten

Kuulema ei tiedä Kai Laitinenkaan, millainen suhde Oskar Kallaksen kanssa aviossa olleella Aino Kallaksella oli virolaiseen lääkäriin Juha Luigaan. Avioaikansa päiväkirjoissa on merkintä, jossa Aino Kallas sanoo Juhan Luigan ottaneen hänet naisena.

Mutta toisaalta päiväkirjoittaja pitää Luigaa ja Tõnissonia ainoina ihmisinä, jotka häntä ymmärtävät ummehtuneessa pikku kaupungissa nimeltä Tarto.

Kallas kirjoittaa kahdesta herrasta sukunimillä. En pysynyt kärryillä, oliko kyse Jaan Tõnissonista, josta tuli myöhemmin Viron pää- ja ulkoministeri. Kyseisessä kohdassa, jossa Aino Kallas päivittelee sielun veljiensä lähtöä Tartosta, aivokuppainen Juhan Luiga oli menossa lääkäriksi Tallinnaan ja Tõnisson vangittavaksi.

Tõnissonin kuolemasta ei tiedetä varmaa. Wikipedian mukaan hänet todennäköisesti teloitettiin vuonna 1941. Tõnisson kuitenkin oli Konstantin Pätsin vastaisen opposition johtaja. Wikipedia ei vaivaudu kertomaan, milloin, miten ja missä hengessä. Nyt tulisi tietää hieman enemmän Viron historiasta. Virosta tuli Neuvostotasavalta 6. elokuuta vuonna 1940.

Päts kuitenkin joutui Siperiaan ja kuoli psykiatrisessa sairaalassa 18. tammikuuta 1956 Buraševossa, Tverin alueella.

Aino Kallas suuntautuu päiväkirjoissaan pääasiassa sisäänpäin. Joitakuita havaintoja hänen päänsä ulkopuolisesta maailmasta on. Esimerkiksi kansankuvaukset Saarenmaalta ovat taidokkaita. Toisaalta päänsisäisten liikkeiden kuvaus on koukuttava. Jos on kiinnostunut Viron poliittisesta historiasta, etsii tietonsa muualta. Sen teen vielä!

Kuolemat koko ajan lähellä

Aino Kallaksen ajan ihmisiä varjosti koko ajan kuolema. Karmealta tuntui lukea kuvausta vesipäisen Lembit-pojan syntymästä. Minulle tuli sellainen olo, että Lembit näännytettiin kuoliaaksi. Että häntä ei hoidettu. Heti syntymänsä jälkeen joku hoitaja järjesteli kuolemanristejä vauvan rintakehälle.

Nuoruuden päiväkirjojen alussa oli myös viittaus Aino-neidon terveyteen. Ihmiset saattoivat kuolla tuosta noin vain - pelkkään influenssaan. Aino Kallas itse kolmen elossa olevan lapsen jälkeen saa jonkinasteisen pienen keuhkotaudin ja on pitkähkön ajan keuhkoparantolassa Nummelassa Suomessa.

Sen jälkeen Aino-äiti joutuu matkustamaan Italiaan Garda-järvelle hoidattamaan itsensä täysin terveeksi. Ei haluaisi enää lähteä lastensa luota minnekään ja pelkää koko matkan ajan, että rakkain lapsi, Sulev, kuolee. Aino-äiti tubidiagnoosia odotellessaan miettii, ettei äidin kuolema olisi välttämättä lapsille katastrofi.

Lapsista tulisi siten jotenkin turnauskestävämpiä, äiti ajattelee. Hurjaa!

Keuhkoparantolassa Aino Kallas lukee Goethen tuotantoa. Saksaksi totta kai ja kadehtii Salme Murrikia, joka saa Juhan Luigalta paksun kirjeen sekä kortin. Mietin pääni puhki, kuka hemmetin Salme Murrik. Miten nimi kuulostaa niin tutulta?

Salme Murrikin wikipedia kertoo olevan virolaisen kommunistin ja Hella Murrikin (myöh. Tuomioja) sisko. Salme Murrik meni vuonna 1913 naimisiin vasemmistojohtaja Eino Pekkalan kanssa. Rouva Salme Pekkala oli suomalainen vallankumouksellinen vuosina 1919-20. Hän valmisteli muun muassa Otto-Ville Kuusisen vierailua Suomessa.

Avioliitto Eino Pekkalan kanssa näkyy päättyneen Leninin kuolinvuonna 1924.

Tämähän meni mielenkiintoiseksi. En lainkaan tätä merkintääni aloittaessa tiennyt, mihin päädyn. Aamulla elin voimakkaasti Nummelan keuhkoparantolan pienessä, mutta mielenkiintoisessa, yhteisössä ja sen atmosfäärissä, jossa Aino Kallas sai luettua Goethensa.

Aivan huimaa. Juhan Luigan ilmeisesti enemmän rakastama Salme Murrik-Pekkala muutti vuonna 1920 Lontooseen ja oli jollain lailla mukana perustamassa Britannian kommunistista puoluetta. Kyllä siinä jokin eteerinen mystikko saattaa kalveta Juhan Luigan silmissä, juu. Salme Murrik-Pekkalasta tuli vielä Palme-Dutti, sillä meni vuonna 1924 naimisiin ruotsalais-intialaisen kommunistin kanssa.

Avio-onni

Aino Kallas pitää itseään älyllisempänä kuin aviomiestään Oskar Kallasta. Aino-morsian odottaa ensin kiihkeästi häitä, joita lykätään ja aikaistetaan monta kertaa. Kun hääjuhla koittaa, neiti Aino Krohn on aivan kylmä ja turta. Sitten tulee lasten odotus sekä Lembitin onneton syntymä ja karmea loppu.

Aino Kallaksessa on kummallista kylmyyttä. Minusta vammaisen lapsen epäsuora murha on - en tiedä - en vain osaa asettua sen ajan ihmisen nahkoihin. Kun aborttia ei ollut, syntyvyyttä kai säädeltiin antamalla ei-toivottuja lapsia Minna Canthin kuvaaman Matami Röhelinin kaltaisille imettäjille, jotka sitten hoitivat pennut pois päiviltä.

Ehkä hän osittaisen täyden kylmyyden vuoksi on niin koukussa välinpitämättömän oloiseen Juhan Luigaan.

Aino ja Oskar Kallas lukevat heti avionsa alussa Leo Tolstoin Avio-onni -kertomusta. Siihen päiväkirjanpitäjä viittaa pariinkin otteeseen, muttei mene sen syvemmälle. Kallaksen nuoruuden päiväkirjoissa oli lyhyt huomautus, että kreivi Leo Tolstoi istui jossain Viipurin kulttuuripiireissä.

Maria haluaa herätä. Pitää käydä tekemässä tytön aamutyöt. Äh, lupasin tälle aamiaiseksi sipulin kanssa paistettuja makkaraperunoita. Pitää lunastaa lupaus, että saan tehdä firman työt iltapäivällä rauhassa.

Kirjailija Laura Honkasalon blogin löysin kirjallisuusrosentti Markku Soikkelin, joka on allerginen sekä keski-ikäisyydelle että maalaisuudelle, blogin kautta. Soikkeli ja vaimonsa Saara Henriksson ovat jotenkin niin tautisen pihalla elävästä elämästä, että heidän merkintöjään lukee kuin kertomuksia ulkoavaruudesta.

Laura Honkasalo kirjoittaa konkreettista asiaa olematta pihalla. Esimerkiksi tästä olen aina halunnut itsekin kirjoittaa, mutta toivon, että kirjailija Katariina Romppainen tekee sen suuressa sukupolviromaanissaan:

"Kun opiskelin oletin, vasemmistoperheestä kun olin, että ensin yhteiskunta kouluttaa minut ja sitten minä voin koulutukseni avulla jotenkin hyödyttää yhteiskuntaa." http://sininenkirjahylly.blogspot.fi/2014/07/miksi-akateeminen-tutkinto.html

Minä tulen perheestä, jossa oli ihanteena maaseudun sivistys. Isä luki keittiön pöydän ääressä sekä Helsingin Sanomia että Maaseudun Tulevaisuutta. Isällä oli myös kattava kirjasto - suomalaisen kaunokirjallisuuden klassikoineen, maatalousoppaineen ja karjanjalostuskirjoineen. Niitä minä luin!

Luulin, että sivistystä hankkinutta arvostetaan työmarkkinoilla. Kissanvitut.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi