Haukuttiin Haanpää, Cygnaeus sekä Runeberg

Cygnaeus hoiti aikanaan Snellmanin ja Topeliuksen tomppelin

la 5.7.2014

Mitä minä narisen, ettei Lapinlahdella oikein ole sosiaalista piiriä minulla? On, jos osaa avata suunsa oikealla hetkellä. Kysyin eräältä ihmiseltä suoraan ja hän sanoi, että käypi hälle ja tavataan sydämen purun merkeissä vaikka lounaalla. Minä ehdotin Luovan Puun suklaakakkusia.

Eilen kävin nauramassa itselleni kulkuriveli-Jounin toimistolla. Nauru lähti siitä, kun ilmoitin iloisesti, että olen alkanut juosta. Siinä tavara liikkuu, tanner tömisee ja massat tutisevat. Voi, että meillä oli hauskaa.

Kerroin, että samana aamuna Lapinlahden kohdalla viitostien varrella oli käynyt pelastushelikopteri. Jouni arveli, että olin silloin ollut aamulenkillä ja hirvet pakenivat kauhuissaan metsästä maantielle. Rintaliivistäni irtosi kaarituki hekottaessa. Konttoriin tuli maalari-puolukankerääjä Hyvönen ja tämä ihmetteli remakoitamme.

Pielavedellä kävimme pastori-Raijan luona kylässä. Vein Raijalle tuliaisiksi liikuttavan esineen. Olin sen kaapannut mukaani työttömien kirpparilta. En voi säilöä liikuttavia esineitä kotona, sillä Matti antaa niille säännöllisin väliajoin lähdön. Sain vastalahjaksi palauttamani violetin talvihuivin. Se jäi pastori-Raijalta Volkkariin dramaattisella Jyväskylän yhteiskunta ja kirjallisuus -päivämatkaltamme, jolloin ajoimme tieltä Viitasaaren kohdalla.

Pastori-Raija sanoi, ettei oikeastaan pidä huivista. Se on kai liian jotenkin sakraalinen violettiudessaan.

Samalla tavalla Matin minulle ostama Egyptin huivi näytti paremmalta Savolaisen Terhikillä. Vaikka Savolaisen Terhikki ei ole lainkaan rouvamainen, on hän kuitenkin arvovaltaisempi ortodoksisessa yhteisössä kuin minä - ja sellaisen huivikuviot sopivat arvovaltaiselle matroonalle.

Sain myös lainaksi naisasiapokkarin. En muista nimeä, mutta eilen Marian iltatoimien valmistumista odotellessa ehdin lukea alun.

Siinä 82-kiloinen nuori tyttö pakenee kiusaajiaan saksanpaimenkoiransa kanssa. Kiusaajat heittelevät tyttöä kivillä. Tyttö kuitenkin ajattelee ylimielisesti, että kiusaajapojat ovat idiootteja. Eivät ymmärrä genderblenderistä eivätkä reisitaskuhousuista mitään.

Toivon, että Marialle kehittyy sama asenne. Lapinlahden kiusaajakalkkunat saavat tukehtua omaan uusnatsioksennukseensa.

Sitä paitsi, jos jokin piiri ei ota sisäänsä, pitää vaihtaa piiriä. Jos oman ikäluokan pojat ovat psyykkisesti häiriintyneitä, jotka saavat kivat kiksit vammaisen tai muun pride-porukan kiusaamisesta, ei meidän poikkeavien elämäntehtävä voi olla heidän miellyttämisensä.

Haanpää-ilta

Toissapäivänä hain S-marketista korppujauhoa. Korppujauhoa olisi ollut suosimassani alamaailman kaupassa Ruokaväylässäkin, mutta mehumaitoa ei. Maria oli sitä mieltä, että nyt on saatava mehumaitoa - tyrni-mango ei sitten kuulema käy, kun tyrni on pahaa, vaikka onkin funktionaalinen elintarvike. Ei siinä auttanut muu kuin taipua, sillä jollain keinollahan lapselle on kalsium syötettävä.

Parempi mehumaito kuin coca-cola.

Korppujauhoista tein lihapullia. Heviosastolta lähti matkaan kaneli-basilika, sillä harmaat lihapullat ovat minunkin mielestäni tylsiä. Tein kokeeksi puoli annosta kaneli-basilikalihapullia ja puoli annosta tavallisia. Maustetut menivät paremmin kaupaksi. Tämä ei ole ruokahifistelyä, vaan sitä, että koetan saada lapseni syömään vihreyksiä.

Salaatti kyllä menee kaupaksi, mutta joskus tekisi mieli sitäkin varioida. Teen aina samanlaista salaattia, joka tietenkään ei vedä vertoja lasten isän tekemälle.

Hyllyjen välissä tapasin aidon lapinlahtelaisen kirjallisuusihmisen. Pääsimme välittömästi asiaan. Kerroin, että olen saanut Haanpää-herätyksen. Samassa hengenvedossa kerroin, että itse kirjailijasta en pidä. Pidän enemmän tämän isästä Mikko Haanpäästä.

Mikko Haanpää kävi Amerikoissa asumassa ja tuli takaisin sosialistina. Hän koetti perustaa Piippolaan sosialistiosaston, mutta paikallispöljät, silloiset persut, kävivät osastokemuissa kännissä sekä varustautuneena puukoin ja puntarein. Sen jälkeen Mikko Haanpää perusti pitäjään muun muassa ainakin yhden koulun.

Mitä teki poika? Kirjoitti kaikesta sivussa terävästi, älykkäästi ja uutterasti. Upeasti. Mutta millainen elämä hänellä. Ajoi edestakaisin polkupyörällä, joi viinaa ja oli ilkeä vaimolleen. Lapsensa kasvattajaksikaan tästä ei ollut.

Lisäksi vaahtosin Uno Cygnaeuksesta. Hän on Suomen kansakoulu- ja sivistysaatteen isä. Mutta toisaalta myös limainen pappi, joka pujotti kätensä jokaisen palvelustytön kaula-aukosta sisään ja bylsi eräälle Edlalle äpäräpojan. Toisin sanoen. Jossain mielessä kusipää.

Lapinlahtelainen kirjallisuusihminen nauroi vimmalleni. Hän sanoi, että Runebergkään ei paljoa kummoisempi ole. Sanoin, että niinpä tosiaan. Pitää lukea Merete Mazzarellan Fredrika Charlotta o.s. Tengström: Kansallisrunoilijan vaimo. Rouva Runebergilla on varmaankin tähän asiaan jotain sanomista.

Sanoin, että kyllä me vielä se Lapinlahden Haanpää-ilta järjestetään.

Eilisen Pielaveden-päivän päätteeksi ostimme hevosen. Hevosen nimi on Jaavan Kajo ja se on 11-vuotias suomenhevostamma. Mieluummin minä suomenhevosen ostan kuin Volvon. Volkkarilla voi ajaa vielä ainakin vuoden, sillä meni paikattuna katsastuksesta läpi.

Tiistaina menemme Kuopioon Marian kanssa ja haemme pikku Saabiin pakoputken. Seuraavalla viikolla ehkä Helsinkiin. Ateneumissa olisi Tove Janssonin tekemiä alastonpiirustuksia Viveca Bandlerista ja tietysti muumikirjailijasta itsestään.