Zetorismi

to 31.7.2014

Tänään siroccon takia emme ole kyenneet muuhun kuin kävelemään ympyrää talon sisällä. Lapinlahdella on inhoittava, pistävä sää - aivan kuin Tennesee Williamsin näytelmässä Kissa kuumalla katolla. Tunnelmaa lisää Matti, joka poltatutti tuhottavia asiakirjoja tynnyrissä keskellä pihamaata.

Ikään kuin tämä kiehuva tuuli ei olisi tarpeeksi. Ilmassa leijuu kammoittava käry ja kohta saamme vieraaksemme Lapinlahden palokunnan. Aivan kuin olisi renkaita polteltu.

Kuuntelin Kissasta kuumalla katolla Yle Puheen päiväohjelman toissapäivänä Ruokaväylän takapihalla varjossa istuen. Tosin näytelmän hiljattain jonnekin Suomen teatterille sovittanut ohjaaja ei ollut ottanut mukaan näytelmään Missisippin kuumuutta. Auto piti parkkeerata varjoon, sillä Pimu oli mukana. Pimustakin oli varmasti mielenkiintoista kuunnella ohjelmaa Tennesee Williamsista kanssani.

Ärräpäissä Evelyn Waughista loikattiin tyylikkäästi Vauxhall Vivaan, josta listan etymo- ja filologit saivat aiheen kertoa, että venäjän kielen sana вокзал (vokzal) on peräisin Lontoon kaupunginosasta Vauxhallista, jossa Venäjän tsaari Nikolai I olisi käynyt joskus vuonna 1844 (englannin kielisen wikipedian mukaan).

Venäjän kieleen vain omaksuttiin Vauxhall slaavistetussa muodossa. Puškinin runossakin sana on esiintynyt: На гуляньях иль в воксалах / Легким зефиром летал. Runo on vuodelta 1813 ja siinä sana on ollut merkityksessä huvipuisto. Vauxhall näkyy olleen kuuluisa myös huvipuistoista. Joten tiedä häntä.

Joka tapauksessa nykyään Lontoon Vauxhallissa on kosolti homobaareja- ja pervoyöklubeja. Ja Vauxhall on General Motorsin brittiläinen merkki. Englantilainen wikipedia ei selvitä mahdollista yhteyttä Vauxhallin kaupunginosan ja automerkin kanssa.

Vauxhalleissa oli sama moottori kuin Opeleissa. Vauxhall Viva oli kuulema käytännössä sama auto kuin Opel Kadett. Ja Vauxhall Velox oli sama kuin Oper Record, Matti muistelee nyt keittiöstä. Tekee Annalle perunamuusia ja makkarakastiketta. En tiedä, millaiset lentisharjoitukset ovat olleet, sillä äsken tuuli kuin Alabamassa ja nyt työntää vettä kuin Esterin perseestä.

Vauxhallin homoklubeista pääsemme tyylikkäästi takaisin Evelyn Waughiin, jota en olisi lukenut, ellei Tikkisen Hannele olisi suosittanut. Hankin Mennyttä maailmaa kaksi kappaletta meille tekstarilukuklubiin Leonidin muistoksi ja ajattelin, että kirjaa ei tarvitse sen koomin avata.

Avasinpas ja häikäistyin. Tosin olen vasta sivulla 110. Äsken tekstaroin Hannelelle, että uskontokeskustelutkin ovat mielenkiintoisia. Kirjan päähenkilö on tavallaan kirjan sivuhenkilö. Kirja seuraa tarkasti päähenkilön opiskelutoveria Sebastiania, johon päähenkilö, mies, on rakastunut.

Päähenkilö on agnostikko ja rakastettunsa Sebastian omituinen ja alkoholismissaan sekava puolipakana. Sebastianin yläluokan perhe on katolisia. Isoveli oli halunnut papiksi.

Päähenkilö myös rakastuu romaanissa Sebastianin siskoon Juliaan. Olen vasta kohdassa, jossa päähenkilö on juuri tavannut Julian. Tämä lähtee ajaa huristelemaan kotilinnastaan kuin mies tai ainakin androgyyni. Samalla tavalla Mannerheimin naisrakastettu näytti ainakin Hesarin kuukausiliitteen taannoin julkaisemassa valokuvassa nuorelta ja kauniilta pojalta.

Eilisessä Yle Puheen kirjallisuusohjelmasta kuulin, että vuonna 2008 Mennyt maailma oli filmatisoitu elokuvaan, jossa päähenkilön ja Sebastianin homosuhde oli jotenkin kärjistetty tai yksioikoistettu. Elokuva lisäksi teki kirjan päähenkilöstä keskiluokkaisen luokkatunkeutujan Sebastianin yläluokkaiseen ja degeneroituneeseen piiriin.

Vaikea sanoa. En mielelläni katso kirjojen filmatisointeja. Nykyään en katso minkäänlaisia elokuvia. En halua, että emootioitani manipuloidaan.

Menneen maailman televisiosarjan muistan hämärästi 1980-luvun alusta. Kissassa kuumalla katollakin elokuvahenkilöt ovat siloteltuja ja siitä on poistettu kokonaan homous. Waugh itse asui yläluokkaisissa kartanoissa jonkinlaisena älykkäänä seuramiehenä ja kirjoitteli kirjojaan.

Ehkä suomalaisten kirjailijoidenkin kannattaisi kokeilla samaa elannon saamiseksi. Sinne vain asumaan Nalle Wahlroosin residenssiin ja keskustelemaan älykkäästi taloustieteistä - ja samalla kirjoittamaan avain- sekä paljastusromaania. Kiteen punikilta varmasti luonnistuisi.

Merkinnän otsikko on zetorismi, mutta siihen en nyt tällä kertaa ehdi. Muistutanpa itseäni, että kerron täällä blogissani tapauksen, jossa eräänä utuisena lauantaiaamuna pihaamme tulla töristeli aito Zetor.