Onko Vasemmistoliitto oikeistopuolue?

ti 3.6.2014

Facebookissa repesi keskustelu siitä, onko Vasemmistoliitto oikeistopuolue. Vaikka puolueella on oma oikeistosiipensä ja jäänteet Suvi-Anne Siimeksen (nusu.vas.) ideologisesti ankeasta ajasta, ei asia nyt ihan niin ole. Mutta sekään ei paljoa auta, että hyppää estradille, repäisee rintaliivinsä ja kiljuu: "Vasemmistoliitto ei ole oikeistopuolue, vasemmistoliitto ei ole oikeistopuolue."

Mieluustihan minä niin tekisin.

Kopioin tähän viestini facesta pieni lisäyksin.

·  Kukkuu, täällä Tiedonantajaan kirjoitteleva vussuli, ymmärrän toveri XXXX:ää, joka poltti päreensä siitä, että droidi Susanna Kaukinen sanoi Vasemmistoliittoa oikeistopuolueeksi.

(Susanna Kaukinen sanoi aikaisemmin muun muassa minulle erittäin painokkaasti, että ei ole sosialidemokraatti, kun käytin ehkä hieman epäselvän kaunoretorisesti esimerkkinä radiotoimittaja Hannu Taanilan slogania: "Mehän kaikki olemme sosialidemokraatteja..." Ajattelin, että selvähän se. Hyvä, että joku tietää, mitä on. Keskustelu tyrehtyi siihen.)

Itsekin olen sanonut joskus vuoden 2007 tienoilla ja vielä vuoden 2010 Jyväskylän puoluekokoukseen asti Vasemmistoliittoani oikeistopuolueeksi. Asia ei ole enää niin. Kuuntelin vuonna 2010 kaikki puoluekokouspuheet tarkkaan ja tein saman viime kesänä Tampereen puoluekokouksessa.

Olen erottanut puolueessa ainakin neljä fraktiota:

1) Väistymässä ovat Oulun koulukuntalaiset, joiden kanssa arvelen ViPun Ville Rantasen tulleen tuta tehdessään Juha Tapion vaalikampanjaa (kuten Ville itse viittasi). Oulun koulukuntalaiset syntyivät Suvi-Anne Siimes -hypetyksestä ja heistä tukevin taitaa olla kuopiolainen Erkki-setä Virtanen. Vielä viime puoluekokouksessa olivat aika vahvoilla. Virtanen on kuitenkin tyylipuhdas opportunisti, joten kunhan tyyppi nyt tajuaa, että Oulun koulukunta on väistyvä ilmiö, saamme hänestä varmasti upean ja suoraselkäisen uuden työväenluokan uskollisen soturin.

2) Perinnetyöläiset, ay-väki: esim. Janne Nieminen (hyvä tyyppi, peukutan) sekä raksaliittolaiset Kalle Hyötynen ja Auvo Rouvinen (Rouvinen tosin on terävämpi). Minusta perinnetyöläiset eivät ole suhtautuneet mitenkään epäluuloisesti meihin prekaareihin. Rouvinen jopa (ehkä ainoan kerran maailmanhistoriassa) lainasi minua kirjoituksessaan Sirppi, vasara ja tietokone. Sirppi ja vasara tarkoittavat talonpoikien ja työläisten liittoa, johon me uudet puppu-, pätkä- ja silpputyöläiset koetamme tunkea.

Joskus intomme päästä perinnetyöväenluokan kanssa "piireihin" saa surkuhupaisia muotoja. Taannoin Kansan Uutisissa oli työelämätutkija Anu Suorannan raivoisa kirjoitus. En oikein ymmärtänyt siitä muuta kuin epätoivon: "Myös me olemme työläisiä, ottakaa, plz, meidät mukaan."

Kirjoitukseen vastasi Ilpo Haaja, metallin taistelija ja Lech Wałęsan suomalainen inkarnaatio. Hän oli yhtä ymmällä Anu Suorannan purkauksesta kuin minä, vaikka prekaari olen siinä missä Suorantakin.

3) Kallion punaviinivihreät - kuuluvat jonnekin 90-luvulle, Arhinmäki tätä kastia, Arhiksellakin on oman valoisat hetkensä. Lisäksi hän on hyvä puoluejohtaja siinä mielessä, että ei häiritse tavisvassarin elämää millään lailla. Kallion uurain punaviinivihreä on Silvia Modig, joka möläkehteli Tampereen puoluekokouksessa Arhinmäelle, että puheenjohtajan linjapuhe tulee olla lyhyt, sillä kaikki haluavat kaljalle. Siinä vaiheessa kuulin puoluekokoussalissa kiukkuista sihinää takaani, jossa levittäytyi Lapin vasemmisto koko komeudessaan. Meitä oli siellä muitakin maalaisia (siis lähtökohtaisesti jotenkin vajakkeja), jotka olimme tulleet kuuntelemaan puheita ja halusimme saada selvää, mitä puheenjohtajamme ajattelee. Emme tod. matkustaneet tuntikausia päästäksemme  katselemaan turvonneita urbaanivassareita tuopion tai lasin ääressä.

Lisäksi Kalliion punavihreä Silvia Modig on joskus muinoin Vasemmistonaisten Pippuri-lehdessä sanonut itseään sosialistiksi, mutta sen koommin hänen sosialismistaan emme ole kuulleet.

4) Akateemiset älyköt, kuten Heikki Patomäki, jonka käsialaa paljolti oli puolueen EU-vaaliohjelma. Heitä ovat myös Li Andersson ja Anna Kontula. Patomäki kirjoitti tässä vähän aikaa sitten, että voihan sitä pari päivää vuodessa antaa mielenosoituksille (sekin hyvä), mutta kestävää persettä vaatii istua läpi kaikki poliittiset prosessit, joita vaikuttaminen MYÖS vaatii. (Yliopistomies Patomäki tosin ei käyttänyt sanaa persettä - se oli mun vulgaariversio). Itse olisin taipuvainen osallistumaan mieluummin pelkkiin miekkareihin, mutta Helsinkiin täältä on pitkä ja kallis matka. Siispä on osallistuttava joskus turhauttaviinkin poliittisiin penkinkulutus- ja kokouspakkopullaprosesseihin - ei auta.

5) Viides fraktio ovat Yrttiaho ja Mustajärvi. Heidän potkimisensa vas.ryhmään oli minusta aika natsimaista. Se myönnettäköön.

Pia Riitta Maria Valkonen Anna Kontula sanoi puoluetoimintaa jauhavaksi järjestömyllyksi kirjassaan Kirjeitä oikeistolle. Semmoista se demokratia on. Hinkkaamista ja hidasta jyystämistä. Eihän se kivaa ole, myönnän, mutta kun puolueessa on myös hitaammin reagoivia ja ihmisiä, jotka ovat niin kiinni vaikkapa kunnallispolitiikassa, ettei heillä ole voimia miettiä suurempia kuvioita.

Tähän vastaus, jota en kopioi tähän, kun lupaa ei ole.

Pia Riitta Maria Valkonen Olen samaa mieltä. Paitsi, että mua on kyllä alkanut ärsyttää Vasemmistoliiton arvostelu, sillä periaatteella, että kun olen joskus päättänyt, että Vasemmistoliitto on oikeistopuolue - niin Vasemmistoliitto on oikeistopuolue. Kyllä me vielä se demokraattinen sosialismi sinne tavoiteohjelmaankin saadaan kirjoitettua. Näissä menee vain monta vuotta, kun puoluekokous on vain kolmen vuoden välein.

Loppuun lisään kevennyksenä jonkun vasemmistonuorten facebook-kommentin eräästä toisesta keskustelusta:

"Puoluekokous on yhtä ihanaa kuin seksi! Puoluekokous tosin on useammin!"