Pia Valkonen

Romaanihenkilön kuolema pääsee asiaan s. 244

Ja facebookissa päästään listamaan negatiivisia asioita

ma 2.6.2014

Uskalsin käydä nettipankissa. Matilla ei vielä mennyt tili miinuksen puolelle, mutta saldo oli nolla. Yrjö lensi äsken, kun kävin facebookissa katsomassa, mitä muudan täkäläinen rakennusalan pienyrittäjä oli sivulleni kirjoittanut:

Typpi kommentoi Li Andersson linkkiäni pikku porvarin oksettavalla tietoisuudella (toivottavasti tämä on pilaa tai jotain kymmenennen tason kaunokirjallista metaironiaa), että mitä ihmettä "ne" oikein inisevät; menisivät töihin. Minä vastasin tyypille, mikset työllistä Lapinlahden työttömiä raksamiehiä yrityksessäsi.

Siihen tämä valopää kirjoitti: "Miksi minun pitäisi työllistää, jokainen voi itse työllistää itsensä, alas liitonrahat ja lomautuskikkailut!"

Tsippaduu, on tosiaan Rakennusliitollakin tekemistä. Ihmisten tietoisuuden taso kun on tätä lajia. Onneksi voin huomenna aamulla aloittaa facebookissa negatiivisten asioiden listaamisen. Tamperelainen pakistanilaisten naisten elämäkertatutkija Anu Hirsiaho tuli siihen tulokseen, että seuraavaksi voitaisiin näin tehdä.

Taidan huomenna listata ensimmäisenä lapinlahtelaisen yrittäjäkollegan pahimmat aivopierut.

Matti Pulkkisen Romaanihenkilön kuolema on sivulle 244 asti yhtä neukku- ja kehitysapuoksennusta. Ensimmäisellä lukukerralla olin loikkinut iloisesti kirjassa omaelämäkerrallisiin kohtiin. Oman mielenterveyden kannalta näköjään sivuuttelin yllättävän yksisilmäiset Neuvostoliitto - pahan valtio - Tiedonantaja - Taudinkantaja -kohdat.

Sivulta 244 kirjassa alkaa mietitty ekologinen osuus. Pulkkinen rinnastaa Afrikan tilanteen siihen, missä Suomi oli 1800-luvulla, kun valtio tuli siihen tulokseen, että kaskiviljelystä pitää luopua. Oikeasti ei siinä ajateltu kansalaisia ja sitä, että kaskikansa ei esimerkiksi osannut oikein säädellä talven ravintovarantojaan; syksyllä satokauden päätteeksi syötiin kaikki nauriit herkullisina keittoina tai haudikkaina - ja talvella nähtiin nälkää.

Sama koski navetassa olevaa karjaa, joka keväällä oli niin nälkiintynyttä, että piti kammeta laidunkauden alussa keikkumaan laitumella. Siitä sanonta: "Kevät keikkuen tulevi." Sanonta on itse asiassa makaaberi. Lehmät olivat niin heikossa kunnossa, että horjuivat ja keikkuivat kesälaitumille.

Kaskiviljelystä piti luopuman metsäteollisuuden raaka-ainetarpeen vuoksi. Asialle pantiin pappien, kuten Korpi-Jaakko, lisäksi maamiesseurat, martat, opintokerhot ja raittiusseuratkin. Valistus löi itsensä läpi oikeastaan vasta kirjailijan lapsuuden aikaan: 1950-luvulla, jolloin Nurmeksen Pökkelön kylällä oli vielä valistusseuraa, jos jonkinlaista. 1960-luvulla alkoi maaseudun alasajo.

Nyt vilahti mielessä, onko varpaisjärveläislähtöisen ekologin Harri Höltän (vihr.) väitöskirja jo valmis. Hölttä selvittää väikkärissään Itä-Suomen metsien tilaa 1800-luvun jälkipuoliskolla. Menen selvittämään asiaa Harri Höltän kotisivuille, jossa on myös merkintä siitä, passivoiko sosiaalituki:

http://www.harriholtta.fi/node/528

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi