Pia Valkonen

Elämä kuin runo - yhtä tosi

Tänään runot ova kovin kaukana

Kokoomus oli Jarkko Laineen mukaan kokeiltava siinä missä hassis ja LSD

ti 24.6.2014

Johanneksen nimipäivä tänään. Maria lähti avustajan kanssa aamulla tutulle urheilukenttärupeamalleen ja kohta tuli hätääntynyt puhelinsoitto.

Marian kävelyteline oli viime yönä rusikoitu ja tungettu korkeushyppypatjojen väliin. Hieno juttu. Maria ei nyt pääse koko kesänä harjoittelemaan kävelemistä. Meillä on varadallari, mutta sen pyöriä ei saa lukittua ja käveleminen sillä on huteraa.

Tein asiasta rikosilmoituksen. Tulee taas sellainen olo, että haluan muuttaa Marian perässä pois paikkakunnalta. Tyttöhän lähtee ensi syksynä Kuopioon Mäntykankaan kouluun niin kuin useat seudun vammaiset yritettyään käydä koulua yläasteella niin sanottujen normaalioppilaiden joukossa.

Marian kiusaaminenhan alkoi jo ala-asteella. Jossain vaiheessa kiusaaminen laantui - kun hälytin apuun sekä poliisin että poliisin sosiaalityöntekijän. Myös koulun oppilashuolto teki voitavansa. Eivät poliisi, poliisin sosiaalityöntekijä tai oppilashuolto kyenneet sille mitään, että lapsi suljettiin yhteisön ulkopuolelle. Siksi lapsi vaihtaa koulua.

Lapinlahden ilmapiirissä on jotain vikaa. Ilmapiiri on rasistinen ja armoton. Emme ole ainoa tapaus.

Jarkko Laineesta koottu kirjoitelmateos Elämä kuin runo - yhtä tosi on osin himmeää paskaa. Lässytystä alkupuoleltaan. Selasin hajamielisisti M.A. Nummisen kirjoittamaan Laine-muistelukseen ja arvelin, että kirja pitää kuitenkin lusia sankarillisesti loppuun. M.A. Numminen kertoo ajasta Talvisota 1939-1940.

Jatkan tästä kotona. Olen kirjaston koneella ja pitää mennä päästämään avustaja pois. Kaupan kautta. Jotain apetta pitää pennuille järjestää tänäänkin.

Jarkko Laine oli mukana Talvisota 1939-194:ssä. Se on sekä bändi, performanssiryhmä että kaiketi jonkinlainen undergroundradio-ohjelma ja -lehtikin. Muita talvisotalaisia M.A.Numminen mainitsee sikamessias-Harro Koskisen, Markku Kosken, Rauli Padding Somerjoen sekä Kari Kesäläisen.

Jumalan teatterin paskan heitto vuonna 1986 ei ollut mitään uutta, sillä eräässä Talvisodan esityksessä Harro Koskinen perkasi lahnan ja heitteli perkeet yleisön niskaan.

Järkyttävä porvari

Paavo Haavikko kertoo Jarkko Laineesta otsikon Koko Tulun ja Polin lääni on punainen alla. Jarkko Lainehan oli joskus Kokoomuksen kansanedustajaehdokkaana. Hän oli perustellut puoluevalintaansa sillä, että onhan sitä tullut kokeiltua hassista ja LSD:täkin.

Jarkko Laineen vaalislogan oli Järkyttävä porvari.

Tulun ja Polin lääni on punainen on Jarkko Laineen runo, joka on muun muassa vuonna 2000 julkaistu kokoelmassa Tämän runon haluaisin kuulla. Se alkaa säkein:

"Jaappanin lohikäälme on mulskattu.
Amelikan kuljat impelialistit on voitettu.
Lauhassa voidaan istua katukäytävän leunalle
ja levittää takin punainen vuoli näkyviin, [- -]"

ja päättyy kohtalokkaasti

"minä en jaksa edes kilota
lakkaani haistaa taas tinneliä
mon amoul"

Viittaako takin punainen vuori takinkääntelijöihin, opportunisteihin? Ja mistä ylipäätänsä takinkääntämisen kielikuva poliittisessa yhteydessä tulee? Jotain tekemistä runolla on 1960-luvun vasemmistohegemonisen puheen kanssa.

Jarkko Laineen rocklyriikkaa mukaellen rakennan Lapinlahden tämänhetkisestä tilanteesta seuraavanlaiset lauseet:

"Asunnottoman alkoholistin hammas lähtee suusta.
Porvarin vessanpytty on tehty norsun hammasluusta."

Äh, ei toimi. Liikaa hammasta. Kävisikö näin: "Kun asunnoton alkoholisti yrjöää, lähtee tekari suusta/Ja samaan aikaan toisalla. Porvarin vessanpytty on tehty norsun hammasluusta" Seuraamme puutarhatontun liikkeitä herkeämättä. Tosin tonttu ei tarvitse minkäänlasta vessanpyttyä, vaan kotisairaanhoitajan avittamaan avannepussin kanssa, mutta sehän tässä kunnassa on aivan mahdoton järjestää.

Jos on mielenterveysongelma yhdistettynä alkoholiongelmaan, järjestelmä odottaa, että mielenterveyspotilaan maksa hoitaa itse itsensä pois päiviltä. Kukaan ei välitä. Lisää nappeja. Lisää viinaa. Hips ja hops.

Paavo Haavikko kertoo Jarkko Laineen Parnasson vuosista. Laine on kuvannut Parnasso-elämäänsä seuraavan aforismin avulla: "Tein töitä Parnassossa 34 vuotta; osa senttareista ei elänyt niin vanhaksi."

Jotain hämminkiä Laineen Parnasson loppuaikoina on tainnut olla, sillä Haavikko kertoo, että Jarkko Laine menetti sekä  kirjailijaliiton puheenjohtajuuden että Parnasson päätoimittajuuden - ja lopulta hänen terveytensäkin mureni. (Elämä kuin runo - yhtä tosi, muistissamme Jarkko Laine toim. Päivä Liedes s. 35.)

Jos jokin julkinen hämminki on suurena menetysvuonna 2002 ollut, en sitä muista, sillä silloin Anna oli kaksivuotias ja Maria kolme. Minua kiinnosti enemmän se, että Maria ei ensin kaksikielisenä halunnut sanoa kummallakaan kielellä mitään ja sitten kun oli Koposen Kristiinan ihmeopissa Asevelikylällä, sanoi ensimmäisiksi sanoiksi - ei kakka, äitä - tai vittu, mikä olisi meidän perheessä mahdollista sekä venäjäksi että suomeksi - vaan: "Kuka saa, kuka saa - lorupussiin kurkistaa?"

Sanat tulivat kolmivuotiaasta selvästi harkittuna ja niin selkeästi artikuloiden kuin vain cp-vammainen voi artikuloida. Seuraavaksi luen Risto Ahdin version Jarkko Laineesta.

Ärräpäät apuun taas

Huhuilen elämäni eliksiiriin, vuorovaikutteiseen uusmediaan ja mielenterveysneuvojalleni Ärräpäät-sähköpostilistalle Jarkko Laineesta. Minähän sain Ärräpäiden sisäpiiristä vastauksen siihen, miksi aloin yht´äkkiä oksentaa Hannu Salaman Ottopoikaa lukiessani.

Ottopojassa oli kohtaus, jossa kirjan kertoja nai uuden vaimonsa, josta on eroamassa, seksuaalisesti vastakypsynyttä tytärtä. Ärräpäiden kirjallisuussisäpiiri kertoi, että Hannu Salaman piti kirjoittaa kirja Stalinista, mutta kirjoittikin päihde- ja kostokertomuksen jollekin vaimoistaan/naisistaan ts. Päivi Paunulle (ei se laulaja, vaan joku niistä kolmesta samannimisestä). Huokaisin helpotuksesta, sillä kyllähän minä erotilanteiden koston- ja murhanhimot voin ymmärtää.

Nyt kysyin Ärräpäiltä seuraavaa:

"....Koetan helpottaa tyypin oloa kaunokirjallisuudella. Lähetin hänelle viimeksi Jarkko Laineen muistokirjan Elämä kuin runo – yhtä tosi, jossa Paavo Haavikko kertoo, että potkut sekä kirjaililjaliiton puheenjohtajan paikalta sekä samaan aikaan Parnassosta mursi Laineen elämän ja terveyden.
 
No joo. Hirmuisesti mielenterveysongelmia helpottavaa, mutta tyyppi ei tykännyt Matti Pulkkisen Romaanihenkilön kuolemasta. Oli tyypin mukaan sekava, sillä tyyppi ei arvosta postmoternia degonztrutsionia. No en kyllä minäkään sen puoleen.
 
Olen vasta alkamassa lukua, jossa Risto Ahti muistelee Jarkko Lainetta. M.A.Numminen ja Paavo Haavikko olivat muistelleet jo ja joku Edward Laine, kansanetustaja, joka kirjoitti Laineesta ällöjä ja imeliä ylisanoja. Ei kun Ensio Laine. On ollut vassareidenkin kansanetustaja tämä Ensio Laine, varmaan Jarkko Laineelle sukua. Se on jonkin seurankin Jarkko Laineelle perustanu.
 
Nyt mua tietty jäi pohdituttamaan, miksi Laine potkaistiin molemmista kirjallisuusinstituutioista pellolle. Kirjailijaliiton puheenjohtajaksi näkyy tulleen Laineen jälkeen joku Kari Levola, mikä ei sano mulle yhtikäs mitään, antakee anteeksi. Sitten Tuula-Liina Varis vuonna 2009, jos nyt oikein tulkitsin kirjailijaliiton sivuja.
 
Olen aivan pihalla, sillä olen alkanut seurata esim. kirjailijaliiton asioita vasta viime vuosina ja Parnassoa tilata vuonna 2012." 

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi