Matalalentoa maanantaihin asti

Terveiset Juvalta ja Puumalasta

ke 25.6.2014

Nyt on sellaista matalentoa maanantaihin asti, ettei ehdi paljoa tietokoneen ääressä istumaan.

.... Hetken kuitenkin istun. Täällä Puumalassa kirjaston koneella voi olla 15 minuuttia ilman ajanvarausta. Voisin tosin istua täällä tunnin tai vaikka viisi kuuntelemassa tuttua puheen nuottia. Ikävä. Eilen tuskailin, että tahtoisin muuttaa Marian perässä Kuopioon. Ei se ehkä riittäisi.

Täällä Etelä-Savo-Karjalassa ihmiset ovat jotenkin ... enemmän minun ihmisiäni. Jotenkin välittömän vilpittömän ystävällisiä. Ensimmäinen reaktio täällä ei ole epäluuloisuus toista kohtaan. Kirkonraitillakin näkee venäjänkielistä tekstiä. En tosin käy kyselemään täällä syvemmin ruokolahtelaisen blondidemarin lakialoitteesta, jolla vaikeutettaisiin venäläisten kiinteistön ostoja.

Havaintojeni mukaan rikkaat hesalaiset nostavat täällä kiinteistöjen hintoja - ja mikäs siinä; pääasia, että joku täältä ostaa taloja, rantoja, mökkejä, metsiä. Kun kerta kiinnostavat nämä mannut.

Kävimme Juvalla katsomassa jotain henkilönostinta. Jokin sellainen niveljuttu, jonka päältä voisi asentaa kattotuoleja. Kaikkien pissisten toivematka. Onneksi mukana on Matin lapsenlapsi, joka lupasi, ettei ala ikinä meikata eikä tuhlata aikaa turhaan kampaamiseen. Ilopilleri koko tyyppi, vaikka ensin ajattelin, etten osaa jutella kymmenvuotiaalle.

Niin. Ensimmäiset puolitoista sataa kilometriä pakun takaosassa oli murhaava hiljaisuus. Henkilönostinten jälkeen ajoimme pikavauhtia Puumalaan toteamaan, että kalaravintola Poiju on jälleen auki. Nopeat muikut ja baanalle taas. Matti ihan selkeästi vielä havittelee, että ehdimme Savilahden Autoon Mikkeliin.

Siellä olisi jokin hyväkuntoinen Volvo myynnissä. Koska olemme nyt imuroineet koko Itä-Suomen vanhan Saabiston ja ajaneet ne loppuun, siirrymme Volvoihin. Huomanin Marko luonnehti tämäntyyppistä autonkäyttöä huoltovapaaksi autoiluksi. Periaatteessa niinkin, mutta jatkamme autojen käyttöikää vaikka hitsaten. MOT.

Eilen illalla noin kymmenen aikaan valmistui RFU-Saab katsastuskuntoon. Tosin jouduin kaksi kertaa soittamaan pihaan, että jumalauta, aikainen aamuherätys huomenna, lopeta nyt se pihan jyrääminen. Piti kuulema kokeilla, menevätkö pitkän seisokin jälkeen kaikki vaihteet päälle.

Menivät, sillä jokaisen vaihteen kokeilun tunsin talon perustuksissa hirveänä tärähdyksenä. Tunnusti pahemmalta kuin Talvivaaran malmijunat, jotka koettelevat Marian hoitohuoneen kaakeleiden kestävyyttä.