Aforistikon terveiset

Ärräpäät edelleenkin elämäni eliksiiri

pe 30.5.2014

Miksi minusta tuntuu siltä, että tämä Ärräpäät-sähköpostilistalla kirjoituksistani saamani palaute listan Varsovan kirjeenvaihtajalta on itse asiassa kehumista: "Vitunvitunvitunuskovainen-ylikade-punapää!"?

Kaikki kohdat pitävät paikkansa. Olen uskovainen. Olen kateellinen - ja etenkin mustasukkainen. Hiuksetkin ovat vielä osin punaiset. Tosin minulla on mittava juurikasvu. Hm, pitää miettiä, onko tässä jokin ongelma.

Saamastani palautteesta tiedän, että sanoja on totta tosiaan lukenut listalle lähettämät viestini. Listalla harjoittelemme erilaisia ilmaisutapoja ja sinne voi kirjoittaa yhtä hyvin aamuyön liskotunteina tai hyvin levänneenä sekä tasapainoisena. Kaikki käy.

Ärräpäät-sähköpostilista, Pentti Straniuksen omistama sulkeisympyrä, on ollut olemassa itsenäisyyspäivästä 2007 lähtien. Lista alkoi todella verisestä tappelusta sen jälkeen, kun Volkswagen duon Timo Munne oli esittänyt Joensuussa epäisänmaallisessa itsenäisyysjuhlassa Silmien väliin ryssää.

Varmasti mauttoman puolellehan se meni, mutta joskus on pakko kokeilla rajoja. Jäin seuraamaan keskustelua ja huomasin, että googlailin porukoita ja aloin pistellä väliin omia kommenttejani. Pian oli koossa vuorovaikutteinen uusmedia, jossa ollaan joskus hyvinkin henkilökohtaisia.

Aluksi oli sellainen ryhmäytymisen hurmavaihe, jolloin tiukimman objektiivisuuden kannattajat lipesivät joukosta. Lista oli kuulema Pentti Straniukseen kohdistuvaa henkilöpalvontaa. Ryhmä on muodostunut vuosien mittaan niin turvalliseksi, että siellä on rakastuttu, ihastuttu, riitaannuttu, sieltä on lähdetty listat paukkuen ja siellä on melkein avoerottukin. Lista on seurannut myös mielenkiinnolla listan isän avioon menoa sekä sen jälkeistä avioelämää.

Lista on poikinut tapahtumia, seminaareja ja keskustelutilaisuuksia. Olemme liikehtineet eri puolilla Suomea poliittisissa tilaisuuksissa ja perimmäinen ajatus on ollut tavata toisiamme myös kasvoista kasvoihin.

Vaikka historian ensimmäisessä Ärräpää-seminaarissa, johon asti olimme Straniuksesta juontuvia Strannareita, koko porukka vastasi yön yli Lastu-koululla Lapinlahdella seminaroituaan, että möö, kun kysyin, olisiko meidän syytä soluttautua eri puolueisiin ja osallistua vaikkapa puoluekokouksiin kukin tahollamme, näin tapahtui.

En usko, että ilman Ärräpäitä, olisin jaksanut Vasemmistoliiton hidasta kääntymistä takaisin vasemmalle. Kyllä se sinne on menossa, mutta monta kertaa on meinannut pinnna palaa. Ja kun oikein toivottomalta tuntuu, muistan tutkija Vesa Puurosen kalvosulkeisia ensimmäisessä kokoontumisessa - siinä, jossa sain vastauksen kuin mullilaumalta, että möö -, Puuronen ripusti seminaaritaululle lauseen:

"Vasemmisto elää jatkossakin muodossa tai toisessa, mikäli Vasemmistoliitto kuihtuu."

Luutamummona Nyt saa riittää!

Facebookissa leviää Ylen uutissivujen juttu toissapäiväisestä Ajankohtaisesta Kakkosesta, jossa tuttu "Ville", Porin Sami Martikainen sekä jyväskyläläinen omaishoitaja-luutamummo kertovat aikovansa jatkaa Nyt saa riittää -luutimista to 4. syyskuuta 2014.

Toivon, että pääsen luutamummoksi NSR-miekkariin. Vihdoin.

Tikkisen Hannele aloitti vihdoin Matti Pulkkisen Romaanihenkilön kuoleman. Minä vielä lyyristelen hetken Lauri Otonkosken Erään kalamatkan kuvausta ja jatkan sitten Pulkkista sivulta 19. Olen lukenut kirjaa useaan otteeseen 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa sivulle 80. En muista, miksi Pulkkisen ja minun yhteinen matka katkesi aina samaan kohtaan.

Vuonna 2008 jatkoin kirjan urakalla loppuun. Tahdon nyt selvittää, miksi minulla oli kirjaa lukieassa ahdistunut olo. Itse kirjailijavainaa naurahti minulle, kun sanoin, että luin Romaanihenkilön kuolemaa kämmenet kylmässä hiessä.

Tietokirjailija Unto Kiiskinen on tulossa lauantaina 7. kesäkuuta kirjailjavierailulle Lapinlahdelle. Kiiskisen Kaksi kansanmurhaa: Suomi 1918 ja Kamputsea 1970-luvulla on kohta luettuna loppuun. Olen lukenut sitä alusta, lopusta ja kahteen suuntaan keskeltä.

Erään kalamatkan kuvaus on esseemäistä lyriikkaa. Otonkoski kirjoittaa runoja ja rivivälejä, vaikka kuvaus on kerronnallista, proosaa.