Pia Valkonen

Huomenna hän tulee

Завтра была война

...Ja huomenna oli sota...

to 15.5.2014

Rythin Pentti soitti jo aikaisin äkeänä, missä se Patomäen ilmoitus Matissa ja Liisassa oikein on. Oli kuulema neljästä asti aamulla kiroillut sitä, että ilmoitus jäi pois lehdestä.

Olin jo takki päällä lähdössä etanapostilaatikolle. Meinasi käydä niin, että tällä viikolla tyhjennämme etanalootan kolme kertaa. Yleensähän tyhjennämme sen kaksi kertaa viikossa. Tämä nyt ei tarkoita sitä, että postin kulkua pitäisi näillä syrjäseuduilla vähentää.

Pentti soitti takaisin. Ilmo on lehdessä kolmella palstalla; matala ja leveä. Siksi se ei ehkä satu silmään, kun muut EU-vaali-ilmoitukset ovat kahdella palstalla. Lisäksi tulimme Matin ja Liisan Marsun kanssa siihen tulokseen, että Vasemmistoliiton EU-vaali-ilme on kuin joku olisi oksentanut pizzan takaisin pöydälle.

Tai no, ei Marsu niin sanonut, mutta minä sanoin, että tosiaan, kun Marsu sanoi, että aijaa, joo, ei panna sitä toista banneria ilmoon kuin mieluummin Patomäen oma - Inton graafikon tekemä.

Maailmanpolitiikan professori, globaalin demokratian kannattaja, EU-tuntija ja mitäs vielä - jälkikeynesläisen talouspolitiikan kannattaja - Heikki Patomäki on tänään tulossa Savoon. Huomenna haemme hänet Lapinlahdelle, Varpaisjärvelle ja Iisalmeen sekä lauantaiaamuksi Rautavaaralle. On vielä huomenna aamupäivällä Kuopion torilla SAK:n teltalla Ääniä Suomesta -tapahtumassa.

Jahah, tänään SAK:n Kuopion teltan vaalipaneelissa on klo 10.30 - 12 Forssan teurastaja Janne Nieminen. Niemisen pongasin toissapäiväisestä Maaseudun Tulevaisuudesta. Avasin aukeaman 6-7 ja siinä vasemmalla puolella seisoi kuvassa joku mustanpuhuva mies mustassa nahkatakissa.

Forssan teurastajahan se siinä.

Poikkipoliittiset
rintaliivikutsut

Forssan teurastajan Janne Niemisen Huittis-jutun alla oli juttu Oras Tynkkysestä tupperware-illassa Tampereella. Kieltämättä Janne Nieminen osaa ottaa tilan, myös tiedotusvälinetilan. Hän on isokokoinen ja jotenkin sellainen, että valokuvaajan silmä tarttuu.

Kapoista Oras Tynkkyspoloa ei Maaseudun Tulevaisuuden kuvasta erottanut, mutta poliittiset tupperware-iltamat ovat hyvä idea! Kuvan idea tuli selväksi; vihreissä on mukavaa, lapset juoksevat jaloissa ja puutaloidyllissä ollaan.

Inhoan periaatteessa Tupperware- tai kynttiläkutsuja - melkein tosin jouduin kynttiläkutsuille Pielavedelle, kun sikäläiselle ystävättärelleni sanoin, että oikeastaan tekisi mieleni kokeilla.

Ystävättäreni on yhtä kömpelö Pielaveden porvarisrouvien societeessa kuin minä Lapinlahden, vaikka hänellä on kyllä ihan normaali ammatti ja työpaikka. Ystävättäreni sanoi, että kynttiläkutsut ovat hyvä keino tutustua niin sanotusti pienen paikkakunnan naisiin, joilla on erittäin korkea kynnys tulla esiin fasadinsa takaa - tai mitä pirun onnellisuusmuureja ne nyt ovatkaan. Voi, että perustelu nauratti.

Sanoin, että voisin tulla joskus kokeilemaan Pielavedelle kynttiläkutsuja. Kutsu tuli, mutta meillä oli jokin aikatauluongelma. En päässyt. Marian sen kuukauden avustajatunnit taisivat olla vähissä ja Matti jossain.

Lapinlahden sosialistiseura voisi järjestää poikkipoliittiset rintaliivikutsut. Rintsikat kutsujen nimessä kertoisivat, että mukaan pääsevät vain naiset.

Suomettumisesta
eurolandiaan

Luin toukokuun Kantrin myös keittiön pöydän ääressä seisaaltani. Olipa perusteellinen juttu EU:sta ja suomalaisten suhtautumisesta (Maaseudun Tulevaisuuden Kantri 5/2014 Suomettumisesta eurolandiaan s. 4-8). Jutussa kepun ehdokas Timo Kaunisto sanoo, että EU-prosessi jätti kepussa jännitteitä puolueen sisään. Osa ei halunnut koskea EU-asioihin tikullakaan.

Minulle tuli EU-kansanäänestyskamppailun jälkeen samanlainen olo.

Ennen EU-kansanäänestystä Vasemmistoliitto koulutti meitä eri puolilta Suomea EU-tiedottajiksi. Puolue oli saanut jotain EU-etukäteisrahaa koulutuksen järjestämiseen. Vein vassulipuolueen koulutukset Kuopion Vaihtoehto EU:lle -liikkeeseen ja ihmettelin, miksi minun pitää murskautua EU-äänestyskeskusteluissa ylimielisten ja jyräävien kokoomus-kyllä-Eu-miesten alle.

Muistan ikuisesti, kuinka kaikkitietävän jutun Iisalmen Sanomien Tommi Korpihalla kirjoitti eräästä EU-keskustelusta, johon osallistuin Ei EU-puolella. Kirjoitus kirvoitti järjestäjätahosta - oli jokin koulu Kuopiossa - myötämieliset yleisönosastokirjoitukset meitä EI EU-poloja kohtaan.

Kantrin jutussa oli mainittu myös IPU. IPU:n ehdokas ja puheenjohtaja Antti Pesonen oli MOT:ssä toissa maanantaina analyyttinen ja veti vasemmalta monen vassulin ohitse. Hannu Sokalan MOT kertoi EU:n perusteista.

Missä olit vassuli silloin,
kun EU:sta keskusteltiin?

Koko EU-kamppailu vuonna 1994 oli täysin epäreilu. Kyllä-puolella oli rahaa ja koulutettua väkeä murskaamaan meidät pikku tekijät kuin pahaiset hyttyset. Se, että toisella puolella on resursseja ja rahaa niin, että tuskin paskalle taipuivat, ei tarkoittanut sitä, että olisivat olleet oikeassa.

Minä silloin ihmettelin, missä ovat vassuliliiton EI EU-keskustelijat. En silloin tiennyt paljoakaan vasemmistoriitelyistä tai jotain tiesin, kun olin yliopistosta valmistunut lukemalla vasemmistonaisten lehdet Uudet Naiset vuosilta 1970-1990. Naiivina pullukkana luulin, että riidat olivat Vasemmistoliiton perustamisen jälkeen ohitse.

En tiennyt silloin, että Vasemmistoliiton perustamisen jälkeen alkoi vaivihkainen SKP-läisten teurastaminen. Suuret puhdistukset.

Kantrin jutussa oli huomautus, että toimitus oli kysynyt haastattelua myös nykyiseltä VEU:lta. Haastattelupyyntöön ei ollut vastattu. Ehkä eivät tienneet, keneltä kysyä. Samassa postilaatikossa Kantrin kanssa oli eilen uudistuneen VEU-liikkeen lehti. Päätoimittaja ja VEU-toimiston työntekijä on entinen kommunistinuorten puheenjohtaja Mikko Korhonen. Fiksu nuori kaveri.

Uuden VEU:n puheenjohtaja on Arjo Suonperä ja varapuheenjohtaja Jyrki Yrttiaho. Hallituksen jäsenistöstä löytyy myös Thomas Wallgren, demari, joka aloitti vuonna 2006 propagoida sen puolesta, että on vain valittava puolueista se pienin paha. Wallgrenin lanseeraaman keskustelun vuoksi palasin äitiyslomiltani takaisin lussukkavassuleihin.

Transaktioveroista
puhuu nyt Antti Rinne

Istun tässä Linux-koneella alakerrassa. Taustalla Susanne Päivärinta "haastattelee" demaripuheenjohtaja Antti Rinnettä. Huvittavaa on, että vaikuttaa joutuvan toimittaja finanssikapitalismikouluun. Rinteen käsittelemät asiat pyyhkivät selvästi Ylen toimittajan tukan yli.

Aikuisten oikeasti. Miksi Susanne Päivärinta ei esitä samoja kysymyksiä kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataiselle? "Miksi  transaktiovero saa niin vähän kannatusta niin monessa EU-maissa?" "Miten sitä talouskasvua saadaan, hyvät ihmiset, kertokaa?"

Liisa Jaakonsaari taisi eilen demarien EU-aamussa sanoa Kirsi Heikelille, että demarien ohjelmassa on nyt investoinnit reaalitalouteen. Tässä täytyisi ymmärtää, miten finanssikapitalismi on irrottautunut reaalitaloudesta.

Päivärinta toimii kuin toimittajatutkinnon pojat. Kun ei yksinkertaisesti tiedä jostain asiasta paljoakaan, on parasta esiintyä varmasti, vakuuttavasti ja etenkin kaikkitietävästi. Päivärinta jankkaa ja kysyy samat asiat moneen kertaan: "Mikä on Antti Rinteen lääke tähän (Venäjän tilanteeseen)?" Antti Rinne sanoi rauhallisesti, että minähän sanoin sen jo.

Susanne Päivärinta on netin mukaan yrittänyt vakavissaan laulu-uraa. Hän julkaisi vuonna 2004 iskelmäsinglen Vietä kaunis elämä. On kuulema Oulusta. Toisteli sitä itsekin: Oululaiselle nämä asiat pitää kertoa moneen kertaan ennen kuin ne menevät perille.

Sepä se. Sepä se.

PS. Huomenna hän tulee (ransk. En attendant Godot) on Samuel Beckettin kaksinäytöksinen tragikomedia vuodelta 1949. Завтра была война on neuvostoelokuva pienestä kaupungista ja nuorista ihmisistä kesällä 1940. Minusta ne rimmaavat otsikossa hyvin. Завтра была война советский фильм по одноимённой повести Бориса Васильева, дипломная работа выпускника ВГИКа Юрия Кары. Драматическая киноповесть о поколении, оказавшемся на пороге взрослой жизни."

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi