pe 18.4.2014
Kun sanoin irti Hesarin, sanoin samaan aikaan irti sekä Rakennuslehden, Eevan että Kodin Kuvalehden. Me Naiset olin sanonut irti jo aiemmin. Me Naisia harmittelen, sillä minusta on oikeasti tärkeää tietää, onko Salkkari-Maarit nussinut Hjallis Harkimon kanssa tai mitä ajattelee Tyrjän Betonin Piiku sarjasta Pirunpelto - tai siis uhkea näyttelijä Sanna Saarijärvi, josta oikea ja todellinen Kosti Sorjonen, isoveljeni, ei jostain syystä tykkää yhtään.
Mutta kun Mimmit ilmestyy kerran viikossa. Jossain vaiheessa kasa lukemattomia aikakauslehtiä käy sietämättömäksi. Rakennuslehti on niin tylsä, etten viitsi sitä edes avata. Kodin Kuvalehdessä haastatellaan samoja ihmisiä kuin Me Naisissa. Oli kummallinen hetki, kun avasin KK:ssa aukeaman, jolla oli Keijo Korhosen vaimon omnipotentti narkkaritytär, joka kaikesta päänsä sekoittamisesta huolimatta on suorittanut Brittilässä korkeakoulututkinnon.
Luin juttua jonkin aikaa ja mietin, mitä pirua, minähän olen tämän jo lukenut. Niin. Olin lukenut. Vähän aikaa sitten saman konsernin Mimmeistä.
Eevaa olen rakastanut aina, mutten koskaan edes ominipotentissa nuoruudessani hirvinnyt hakea sinne töihin. Olisin varmasti ollut vieläkin enemmän hukassa olevan irokeesipäisen kananpojan oloinen kuin Me Naisten muinaisen päätoimittajan Ulla-Maija Paavilaisen viilatessaan hoikkia kynsiään työhaastattelussani.
Kodin Kuvalehden eksentrinen muotitoimittaja Anna-Maija Tähkävuori sanoi minua kananpojaksi, kun korvasin kerran oranssilla tukkani mustat raidat. En loukkaantunut, sillä arvio oli rehellinen ja vilpitön. Viimeisimmässä Kodin Kuvalehdessä oli erinomainen juttu Päivi Räsäsestä (KK 8/2014 Hyvässä uskossa). Pakko myöntää. Jutun oli kirjoittanut Ulla Ahvenniemi.
Päivi Räsänen on paljon monimutkaisempi, itseironisempi ja huumorintajuisempi ihminen kuin Kallion punaviinivihreät koskaan ennakkoluuloissaan uskaltavat ajatella. Lisäksi Päivi Räsänen on syntynyt Sonkajärven Sukevalla. Hänen vanhempansa olivat näköjään vankilatyöntekijöitä.
Nyt myös kirjailijapariskunta Saara Henriksson ja Markku Soikkeli pohtivat Hesarin tilauksen lakkauttamista: "Tyypillisin hesalainen ei ole Kalliossa asuva toisen polven emigranttiyrittäjä, vaan ex-ministeri Merja Kyllönen, kyökin kautta hallitukseen päässyt älykäs juntti, joka pystyy käyttämään asemaansa yhtä aikaa ulkopuolisena ja sisäpuolisena, siis esiintymään ikään kuin Helsinki olisi VAIN pääkaupunki josta käsin yhteisiä asioita hoidetaan. Tähän positioon, jossa kabinettiin pidetään pyöröovea auki riippumatta sen politiikan vastenmielisyydestä, kaikki hesalaiset pyrkivät, mutta saavuttavat sen vain hetkeksi jossain siinä Tikkurilan paikkeilla."
Nyt pitää koettaa kaivaa viime viikon Hesarista Merja Kyllösen haastattelu, jossa tämä kuulema kehuskelee tyhmyydellään, kuten kaikki muutkin kuluttajasektorit.
http://bitteinsaari.blogspot.fi/2014/04/helsinki-on-luokkakone.html
Hesarin ja muiden lehtien irtisanominen johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että rahat ovat vähissä. Hesarin irtisanomista olen miettinyt jo kauan, mutta nyt moni asia natsasi päätökseni täytäntöön panemisessa. Asiat olivat - kaksi tärkeintä mainitakseni- rahapula ja se, että entinen esimieheni Yrjö Rautio näyttää heränneen kuolleista Hesarin Nato-mielisenä kolumnistina.
Kirjoitin tällaista tänä aamuna Ärräpäihin, kun tuntuivat sähköpostilistalla ihmettelevän eilisiltaista A-talkin Nato-keskustelua:
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]