Pia Valkonen

Krimistä demilitaristettu vyöhyke

Eilen Lapinlahden sosialistiseura otti kantaa

ke 19.3.2014

Minna Canthin päivä. Nämä tämän ajan pikku minnaset eivät taidakaan tietää, että Minna Canth oli 1800-luvun lopun sosialisti. Jos meillä olisi tässä Tuottolan pihalla lipputanko, vetäisin punalipun salkoon. Lipputankomme katkesi juhannuksena 2005, kun olimme alkamassa juhlimaan Matin kanssa naimisiin menoamme.

Kutsuimme taloon hyvin erilaisia ihmisiä Lapinlahdelta. Vähän väkinäiseksihän se kävi. Sen jälkeen vielä muutaman kerran sankarillisesti koetin päästä Lapinlahden pikku porvariston jäseneksi. Lapinlahtelaiset pikku porvarit istuivat kuitenkin tuvassamme kuin huonosti hirtetyt. Vähitellen lakkasin kutsumasta taloon sellaisia ihmisiä, joilla selvästi oli vaikea olo.

Kiitos, Yrjö Kalliselle osuvasta termistä: huonosti hirtetyn näköinen. Ja kiitos nyt sadannen kerran Kallisen elämäkerturille Matti Salmiselle. Hain tänään kirjastosta sinne pyytämäni Matti Salmisen juttuja sisältävän Elämmeko valheessa? Kadonnutta moraalia etsimässä -kirjasen. Tuntuu siltä, että alan ymmärtää Matti Salmista, vaikka olen vasta juttukokoelman sivulla 11. Sivulla 11 Salminen haastattelee Claes Anderssonia, joka sanoo, että pitää hankkia ystäviä sen sijaan, että rouskuttelisi psyykelääkkeitä.

Esimerkiksi Pirjo Hassisen Populassa kahmitaan suihin kourakaupalla Lyricoja ja bentsoja. Sofi Oksasen Baby Jane oli kokonaisuudessaan pilleristinistien elämänkuvaus. Ei tämmöisellä porukalla, joka on kokopäiväisesti jossain aineessa tai promilleissa, mitään vallakumousta tehdä. Sen huomaa Salminenkin, 1900-luvun alun sosialisti.

"... Minusta ne (psyykenlääkkeet) tekivät zombien, joka oli kiinnostunut vain ja ainoastaan omista tekemisistään." (Matti Salminen Elämmeko valheessa? Kadonnutta moraalia etsimässä s. 9)

Yrjö Kallinen kysyi vuonna 1971 televisiossa: "Elämmekö unessa?" Minä sanoisin nyt, että taidamme elää huumeessa, muussa päihteessä tai joutavissa sirkushuveissa. Olen seurannut muutaman lääke- ja viina-addiktin elämää läheltä. Todellakin, jos nenä vähän irtoaisi omasta navasta, voisi alkaa syntyäkin jotain vallankumouksen tapaista.

Esimerkiksi Ann Heberlein, kirjan En tahdo kuolla, en vain jaksa elää, kirjoittaja, kärsii mielestäni enemmän luokkapudotuksesta kuin mistään muusta. Ylemmästä keskiluokasta pohjille on pitkä matka. Kipeäähän se tekee - varsinkin, jos on söpö blondi sekä nättinassu ja tottunut siihen, että elämä on silkkiä.

Vähän niin kuin ystäväni Hannulan Ulla sanoisi: "Mitä sitä vinkumaan, kun on katto pään päällä, työtä ja ruokaakin pöydässä."

Samalla kirjastokäynnillä nappasin hyllystä Pauli Kohelon Ohessa tilinumeroni. Kohelolta, joksi arvelleen Kari Hotakaista, Risto Erosta tai itse Touko Siltalaa, on nyt ilmestynyt esikoisen jatko: Kassan kautta. Hauskoja kirjoja varmaan, mutta pelkään, että en oikeastaan jaksa niin tuotteistettua naurua.

Toki mielestäni erilaisille elämäntapaopettajille, sisäisen sankarin paljastajille, Amman äiskille ja muille aikamme Zarahustroille saa ja pitääkin nauraa, mutta jotenkin Kohelon ensimmäisillä sivuilla pilkka enemmänkin osui ristijärveläiseen metsuriin kuin varsinaiseen maaliin.

No, en minä pitänyt Tuomas Kyröstäkään. Mielensäpahoittaja tuntuu niin kovin valmiiksi nauretulta sekin.

Eilen istuimme Hannulan Ullan kanssa poliittisilla iltapäiväkahveilla Asemapuiston Meerin residenssissä. Ullalla oli repussaan Päivi Uljaksen väitöskirja Hyvinvointivaltion läpimurto, jonka oli lukenut sormenjäljille. Minä sain Meeriltä Sirpa Kähkösen Vihan ja rakkauden liekit - kohtalona 1930-luvun Suomi.

Vihan ja rakkauden liekeistä olen jo alkupään innoissani luettuani ymmärtänyt sen, miten hyvin verkottuneita me punikit olemme aina olleet. Sirpa Kähkösen isoisä (s. 1906) Lauri Tuomainen ei sisällissodassa ollut vielä kuin sivustakatsoja, mutta lähti vuonna 1924 vastanimettyyn Leningradiin punaupseerikoulutukseen.

Olen siinä kohtaa, jossa Lauri Tuomainen karkaa koulutuksesta takaisin Suomeen ja on vuosikymmenen lopulla joutuva vankileirille,Tammisaaren yliopistoon.

Nytkin on meneillään massiivinen globaali oppiminen. Näin kertoi meille Iisalmessa Kansantalousfoorumissa vuonna 2010 maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki. Opimme toisiltamme. Tietty porukka käy sosiaalifoorumit - etujoukot maailman sosiaalifoorumeissa, me maalaiset näissä suomalaisissa vain.

Luen Kähkösen kirjaa kansalaistoiminnan ja verkottumisen oppikirjana. Jos kansakoulun käynyt kuopiolainen jannu pystyy lähtemään punasotilaskoulutukseen syntyvään Neuvosto-Venäjänmaalle muassaan vain jotkut Kääriäinen, Pääkkönen ja Kukkonen, miksei sitä nyt saada nykytyöväenluokkaakin oppimaan asioita ja tiedostamaan omaa olemistaan.

Nyt jo ympäri Suomen kulkevat kirjat, joista valtamedia vaikenee. Vaikeitahan sellaiset kirjat toimittajille ovat. Toimittajapoloiset kun ihailevat Tuomas Enbusken ja Jari Sarasvuon kaltaisia Suuria Talousajattelijoita. Muistakaa nyt, että Tuomas Enbuske puhuu talouskysymyksistä Laajasalon kristillisen kansanopiston pohjakoulutuksella.

Perkele, Kiteen Punikki Rouvinen lahjoittaa Ahokkaan ja Holapan Raha ja talous -kirjan kippura- ja konkkanokkaiselle droidille Susanna Kaukiselle. Olen Kaukiselle kade.

Eilen teimme kolmeen naiseen myös klausuulin tulevaksi Minna Canthin päiväksi: Vladimir Putin on melkoinen roisto ja Krimille pitää YK:n julistaa sama asema kuin Ahvenanmaalle. Myös Krim tulee julistaa demilitaristetuksi vyöhykkeeksi. Me kolme sosialistinaista talsimme vuoden 1957 lapsilisäaktivistien, Nuppulinnan äitien, viitoittamalla tiellä.

(Kirjoitin seuraavan viestin Ärräpäihin kiitokseksi Ullalle eilisestä päivästä:)

"Eilen meillä oli kivaa. Meitä kokoontui kolme sosialistia Lapinlahden As Oy Asemapuistossa. Tänä aamuna ajattelin, että voitaisiin Ullan ja Meerin kanssa perustaa Lapinlahden sosialistiseura. Vai pitäisikö se olla Savon Sosialistiseura? Vai pelkkä Sosialistiseura, jotta voisimme kutsua siihen elämäkerturi Matti Salmisen? Matti Salminenhan sanoi kuuluisassa Pupuhuhtasuon kirjallisuustapahtumassa hiihtolomaviikolla, jolloin Kaakkurinnapa oli Alabama-Atassa, että on 1900-luvun alun sosialisti, kuten oli Mikko Haanpää, myöhempi maalaisliittolainen, Pentti Haanpään isä, joka sai oikeasti aikaan jotain muutakin kuin paljon tekstiä.

Mikko Haanpää perusteli Piippolaan vai mikä pirun Puuppola se nyt on, Amerikoissa asuttuaan, sosialistiosastoja.

Me, Sosialistiseuralaiset, voisimme verkottua Karl Marx –seuran kanssa, ViPun, Ipun, Marxilaisen työväenliiton sekä Kommunistisen Työväenpuolueen valiojoukkojen kanssa. SKP:n kanssa ollaan verkotuttu jo ennestään. Meeri on jopa melkein naimisissa SKP:n kanssa. Ei vain ja ainoastaan seukkaa. On kihloissa Viljo Heikkisen kaa. Meeri sanoi, että on se Viljo hänelle sormuksia ostellut. Ei hän ole sitä niin ajatellut tarkkaan. Kaipa hän kihloissa on.

Minä sanoin, että kihlaus on lupaus avioliitosta.

Pia

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi