"Kyllä se on saatanaa, että kansa on pieni!"

la 15.3.2014

Blogisti kiroilee merkinnän otsikossa. Eipäs. Blogistin merkinnän otsikossa kiroilee Juho Kusti Paasikivi Suomen Tukholman lähettiläänä vuonna 1938. Taidan kallistua samalle kannalle kuin Veijo Meri. On suurta olla pieni kansa. Ukrainassa asuu 46 miljoonaa henkeä. Suomen väkiluku on vajaa 5,5 miljoonaa.

Emme onneksi ole kovin kiinnostavia näin pienenä populaationa.

Yrjö Kallisen elämäkerrassa Elämä & Totuus Matti Salminen viittaa Veijo Meren historiasarjaan, johon itse aina huomaan palaavani tuon tuostakin. Salminen kirjoittaa, että hänelle Yrjö Kallisen teksteistä tulevat mieleen Veijo Meren historiatulkinnat 1990-luvulta.

Tänä aamuna luin Meren Ei tule vaivatta vapaudesta jotenkin helpottavan tulkinnan sisällissodasta. Kumpikin osapuoli uskoi vilpittömästi olevansa oikeassa. Kumpikin osapuoli kärsi samahkot tappiot.

Punaisia kaatui sodan aikana 3 600 ja haavoittui 11 000, suurin piirtein yhtä paljon kuin valkoisia. Meri rinnastaa Suomen ja Yhdysvaltojen sisällissodat: "... Kumpainenkin kansankunta oli hyvin epämilitaristinen ja idealistinen ja käsitti taistelevansa suurten perusarvojen puolesta: vapauden, itsenäisyyden, kansanvallan ja tasa-arvon, orjuuden poistamisen... Noissa sodissa taistelivat myös demokraattisimmat maailman jäirjestelmistä toisiaan vastaan." (Veijo Meri Ei tule vaivatta vapaus s. 341 luvussa Punaisten byrokratia)

Arvelen suomalaisten punikkien ainakin olevan melkoisen epämilitaristisia sen perusteella, mitä luin Heikki Ylikankaan Tiestä Tampereelle. Kun punakaartilaiset harjoittelivat Näsijärven jäällä, kaartilaiset naureskelivat koko touhulle; vitsit lensivät ja punikit kääntyilivät miten sattuu. En kyennyt lukemaan Ylinkangasta pidemmälle, sillä kaikillahan tiedossa om, millainen turha teurastus sitten seurasi.

Saksasta valui Suomeen jääkäreitä ja punikkeja aseisti Pietari. Koko sisällissodan alku käytiin tavallaan rautateitse. Siellä olivat myös Puumalasta lähteneet rautatieläis-Sorjoset. Isä ja poika. Poika Teodor Sorjonen joutui punavankileirille, josta isä Juhan Jakob hänet pelasti. Teodorin poika Kyösti Sorjonen, kolumnistinimimerkki Joel, suojeluskuntalainen, on Lapinlahden kirjakauppiaan Esko Sorjosen isoisä.

Hänen isänsä Jaakko Sorjosen puoluekannasta ei ole tietoa. Hänen jälkensä häviävät Joensuuhun sukututkimuksessamme. Samaan aikaan, kun kaupunkilais-Sorjoset osallistuivat Suomen historiaan, maatiais-Sorjoset, minun ukkini ja isoukkini, kuokkivat Puumalassa kivisiä peltoja tietämättä mistään maailmanmenosta yhtään mitään.

Kallisen sovinto

Koska Yrjö Kallinen selviytyi neljästä kuolemantuomiostaan sekä vankileirin nälästä hengissä vuoden 1918 sisällissodan jälkeen, hän piti eduskunnassa toisen maailmansodan päätteeksi Sosialidemokraattisen Puolueen puheenvuorona sovintopuheen.

Kallinen kyseenalaisti puheessaan koston tarpeellisuuden, sillä hän ymmärsi, että esimerkiksi Italiassa, jossa kansa sodan päätteeksi potki kadulla Mussolinin ruumista, potkijat olivat paljolti samoja opportunisteja, jotka olivat Mussolinille aiemmin hurranneet.

"Fasistinen mielenlaatu riehuu aina uusin voimasuhtein, uusin vahtivuoroin." sanoi Yrjö Kallinen (Matti Salminen Yrjö Kallisen Elämä & Totuus s. 163). Ja minä sanon Shoah-dokumenttia monta tuntia katsottuani, että fasistinen mielenlaatu on iihmisellä hyvin ohuen sovinnaiskuoren alla. Tunnistan piirteet itsessänikin.

Jos olisin ollut rivisaksalainen ja joutunut keskitysleirin kapoksi, ei minulla olisi ollut ryhtiä ryhtyä sankariksi tai marttyyriksi ja lakata lappamasta vierikansalaisia polttouuniin. Siksi pitää toimia niin, etteivät ihmiset joudu vastaavaan tilanteeseen. Siksi pitää olla Yrjö Kallisia, jotka pitävät lyötyjen puolta silloinkin, kun lyödyt eivät ole omia.

"Ajattelepa omalle kohdallesi," sanoi aina alkuperäisdemariystäväni Alpo Ollila.

Yrjö Kallinen korosti sitä, ettei sovintopuheellaan tarkoita asioiden ennalleen jättämistä. Hänen mielestään fasistit ja natsit oli saatava syrjään julkisen elämän näkyviltä ja vaikuttavilta paikoilta.

Tänään ei tuule. Lähden viemään Mariaa ratsastusterapiaan, sillä eilen jäi myrksyn vuoksi väliin. Anna aloittelee kohta c-tyttöjen lentisturnausta Salossa. Matti lähti Sakupelle teollisuusasennuksiin ja sai minut tänä aamuna runolliseksi.

Pitää juoda vielä vähän kahvia ja miettiä asioita. Kaasuputki Jami Järvinen kirjoittaa Jytkyissään Leena Sharmasta ja persuista niin, että taidan uusintaa toiveeni, missä asua. Jos olisi pakko muuttaa jonnekin, muuttaisin Mellunkylään.

Siellä pitäisi olla kansalaislähtöinen ortodoksinen keskus, jos ei nyt virallinen ortodoksiorganisaatio ole saanut sitä tapetuksi. ja paljon paljon paljon mamuja.

http://blogit.kansanuutiset.fi/kaasuputki/jytkyt/

Rakkaus on suurin
ja lisääntyminen tärkeää

Heittelemme toisiamme runoilija-klovnin kanssa runonpätkillä. Yleensä minun runoni ontuvat. Tänä aamuna runopalveluni lupasi minulle lunta. Jos tulee vain räntää, on se kuulema kompromissi.

Sen jälkeen vastasin kysymykseen, miksi rakkaus on suurta, seuraavasti:

"Rakkaus on suurin, koska pitää pitää huolta lapsista ja mummoista." Jatko kuuluu näin:

"Sit ku lapset on tehty, ne pitää hoitaa. Sit ku lapset on hoidettu, pitää alkaa hoitaa mummoja - ja ukkeja tietty kans. Sit ku mummot on hoiettu, joku voi alkaa hoitaa."

"Ai niin unohdin lapsenlapset."

Lisäksi kirjoitin tällaisen runon ihan itselle. Runon nimi on Lauantaiaamu:

"Kirvesmiehen sängyssä on sahanpurua.
Purua on varpaitteni välissä. Siellä kasvaa sieni.
Mies tuli ja mies meni.
Pöydälle jäi kahvikuppi ja leivänmuruja.
Pyyhin murut ja ruokin kissan. Päästän koiran ulos kuselle."