Pia Valkonen

Jyväskylän matka

Otin Miina Supisen esille ja kerroin olevani Tiedonantajan kolumnisti!

ti 4.3.2014

Jyväskylän talven Mitä yhteiskunnallisen kirjallisuuden jälkeen? tulin siihen tulokseen, että nyt on mentävä autokouluun uudestaaan. Ajoimme Pielaveden Raijan kanssa eilisen päivän aikaan Huhtasuolle kolme kertaa, seisoimme punaisissa liikennevaloissa risteysalueella, en muistanut ajaa vihreän valon palaessa ja lopputulos oli se, että kaksi kuopiolaista ihanaa nuorta miestä kaivoi meidät Viitasaarella ojan pohjalta.

Mutta Huhtasuon kirjaston tilaisuus oli antoisa. Haanpää- ja Kallis-elämäkerturi Matti Salminen tunnustautui 1900-luvun sosialistiksi, vaikkei erityisesti kukaan kysynytkään, minkä sortin sosialisteja keskustelijat olivat. Ministeri Paavo Arhinmäki (vas.pj.) tunnustautui tiedostavaksi lukijaksi ja nyt pitää kaivaa Miika Nousiaisen Metsäjätti esille.

Miika Nousiainen on ärsyttävän pikku nulkin näköinen ärsyttävä kirjailija ärsyttävässä valtaa pönkittävässä Hyvät ja huonot uutiset -ohjelmassa, jota porvarit katselevat sen vuoksi, että se ei loukkaa ketään. Haluan olla väärässä Miika Nousiaisen suhteen. On kuulema Säynätsalosta ja ministeri Susanna Huovisen (sdp) luokkakaveri.

Metsäjätin yhtenä teemana on lojaliteeetti.

Ministeri Arhinmäen puheissa kirskahti korvaan, kun hän puhui brittiläisestä työväenluokan pojista. Työväenluokkaan tuntuu hänen mielestään osa "jumiutuneen". Kirjailija Keijo Siekkinen toi sen esiin, että Brittilässä työväenluokasta ei halutakaan pois. Siellä ollaan ylpeitä working class -taustasta. Ja miksi pitäisikään pyrkiä pois?

Ministeri loppujen lopuksi lienee tarkoittanut tavallaan työväenluokkaisuuteen liittyviä lieveilmiöitä, joiden syy ei missään nimessä ole luokkatausta, vaan köyhyys, työttömyys ja toimeettomuus. Ihmekö tuo - työväensivistyksestä on jäljellä enää rippeet, sillä kansa on tarkoituksella tyhmistetty, alkoholisoitu ja huumeistettu.

Porvari on vain tyytyväinen kuin prole kantaa meilläkin mäyräkoiria kaupasta, ripustaa kaulaansa vaakunaleijonan ja katsoo Big Brotheria ja muita Kiusaa lähimmäistäsi -ohjelmia. Seuraava viihdeohjelmakonsepti voisi muuten olla Miksi enää potkia mummoa, potki mamua - tuntuu heti paremmalta. Porvarihegemonista kaiken viihteellistymistäkin Huhtasuon kirjastolla sivuttiin.

DSL:n, KSL:n ja TSL, työväen sivistysjärjestöjen, on käärittävä hihat. Kaikki kolme voivat olla. Tekemistä riittää kosolti kaikille.

Tuula-Liina Varis otti esille uusista prekaarityöväenkirjailijoista Venla Hiidensalon.

Minä kerroin tilaisuudessa, että Tampereen vastaavassa työväenkirjallisuuden tapahtumassa Venla Hiidensalo korosti yksilöllisyyttään - ei sanonut suoraan, mutta kiertäen, että ei hän ainakaan mikään kollektiiviaatteen kannattaja ole. Vieressä Tampereen-päivillä oli kirjailija Miina Supinen, joka ilmoitti suoraan ja suloisella äänellä: "Mutta minä olen vasemmistolainen!"

Miina Supisen Apatosauruksen maassa on absurdeja uuden työelämän kuvauksia.

Päätalosta väitellyt Ritva Ylönen sanoi, että Päätalo korosti epäpoliittisuuttaan ja puolueettomuuttaan. Minua sellainen on alkanut nyppiä yhä enemmän. Siinä vaiheessa, kun joku sanoo, että ei ole lainkaan poliittinen ihminen, mielenkiintoni yleensä hiipuu. Ajattelen, että jahas, siinäpä taas niitä vaistonvaraisia pikku porvareita, joita ovat lehdet pullollaan.

Parempi järeäkin kepuli tai patamusta tiedostava porvarikin kuin luikero "en ole mikään poliittinen ihminen". Päätalo on kuitenkin sanonut, että hänen teksteistään näkyy kenen puolella hän on. Onhan sekin jotain. Olla duunarin puolella. Sitten pohdittiin hetken suomalaista työn eetosta.

Päätalo ei puhunut työväenluokasta, vaan työn eetokseen sitoutuneesta atomisoituneesta yksilöstä. Harmi.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi