ti 11.3.2014
Eilen täytti ortodoksinen kummityttöni Liisa yhdeksän vuotta. Onnea Liisalle Iisalmeen! Toimitin tytölle lahjaksi enkelikantisen muistikirjan, kynän ja pienen Shakespeare-kirjasen. Liitin mukana kortin, että nyt on aika alkaa kirjoittaa omaa kirjaa.
Ortodoksinen kummitäti vain sai potkut virastaan, mutta ehkä vielä saamme säröt kurottua umpeen.
Kävin kyllä tempomassa lauantaina Iisalmen Kaikkien Pyhien Kirkon ovenripaa, koska luulin, että on lauantain vigilia kolmine palvelusosioineen: ehtoo- ja aamupalveluksineen sekä ensimmäisine hetkineen. Arvelin, että ehdin mukaan palveluksen alkamishälinän jälkeen ja karkaan rikospaikalta ennen palveluksen loppua.
Lauantaina oli kuitenkin vain ehtoopalvelus. Kun pääsin Kirkon ovelle, seurakunta alkoi valua ulos kirkosta. Pitää nyt tarkistaa jostain Leonidin jäämistön jumalanpalvelusjärjestyksistä, onko niin, että kun pääsiäispaastoon laskeutumisen viikolla on ollut joka ilta katumuskanoneita, ei sunnuntain liturgiaa edelläkään vigilia, vaan pelkkä ehtoopalvelus.
Tämä on oikeasti kiinnostavaa! Muistan järjestäneeni pienen hämmentyneen hetken, kun herkistyneenä into-täpönä käytyäni Uspenskin katedraalissa Suurella Viikolla 2009 hehkutin Kuutosseurakunnissa, milloin täällä voidaan toimittaa Suurella Viikolla rukousöljypalvelus. Vastauksena oli epäselvää mutinaa.
Siitä alkoi superortodoksisen kauteni hiljainen hiipuminen. Olettehan kaikki nähneet Specsaversin mainoksen? Jotenkin niin samaistan itseni siihen vähän pullukkaan suurpiirteiseen personal traineriin sekä vasemmistossa että Suomen ortodoksisessa kirkkossa.
Ei sen väliä, mitä ovesta sujahtaa sisään, kunhan alkaa hytkyä. Kohta porukka, vaikka kuinka hyytynyttä olisi, hytkyy mukana.
Luen Yrjö Kallisen elämäkertaa. Kallinen on juuri päässyt vankileiriltä, Tammisaaren yliopistosta, jossa tutustui muun muassa Yrjö Mäkeliniin. Mäkelin kirjoitti Suomen valtalain, jonka juhlapäivää vietetään näköjään aina kesäisin Oulussa.
Valtalaista wikipedia kertoo seuraavaa:
"Valtalaki oli Suomen eduskunnan heinäkuussa 1917 hyväksymä perustuslaintasoinen laki, jolla aiemmin Venäjän keisarille kuulunut korkein valta Suomen suuriruhtinaskunnassa siirrettiin eduskunnalle. Lakia ajoi varsinkin eduskunnassa tuolloin enemmistöä hallussaan pitänyt Suomen sosialidemokraattinen puolue (SDP, johon kuuluimme silloin niin me sosialistitkin kuin tulevan kommunistitkin, no tämä oli oma lisäys wikipedian tekstiin) ja sitä tuki osa porvarillisia puolueista, jotka uskoivat sen edistävän Suomen itsenäisyyttä. Valtalaki ei koskaan tullut voimaan, sillä sitä vastustanut Venäjän väliaikainen hallitus hajotti Suomen eduskunnan lain suomalaisten vastustajien myötävaikutuksella. Tämä lisäsi vasemmiston ja oikeiston keskinäistä katkeruutta Suomessa syksyllä 1917."
Kasasin nyt tietokoneen vierelle Veijo Meren historiasarjan Ei tule vaivatta vapaus sekä Suurta olla pieni kansa. Muistaakseni ensin mainitussa on Yrjö Mäkelinille omistettu oma lukunsa. On täällä ainakin kauppaneuvos Kordelinin murha, Mommilan veritekona tunnettu. Kordelinin murha alkoi kiinnostaa, kun luin Risto Lindstedtin mukavan muljahtelevan Kauko Sorjos-elämäkerran Mesenaatti. Siinä isän serkusta on tehty jotakuinkin harmiton ja särmätön.
Mesenaatti vaeltanee Juuan sisko-Paulan kautta takaisin Touko-veljen ja Maijansa kirjahyllyyn Savonlinnaan. Paulahan kertoi, että oli perheemme jeremiadin Putikko-vuosina ollut ihastunut komeaan, hoikkaan ja urheilulliseen pikkuserkkuumme.
Tai jos ei ollut Veijo Merellä omaa lukuaan Mäkelinille, Meri muistaakseni kertoi jotain sisällissotaa edeltäneestä työväen agitaatiosta.
Mäkelin ei kestänyt Tammisaaren vankileirin jälkeen. Hän tappoi itsensä vuonna 1923. Kallinenkin oli vähällä näännyttää itsensä nälkään jo leirillä, sillä oli kasvissyöjä, mutta muut punikkitoverit pakottivat hänet syömään. Sen jälkeen Kallinen opetteli leirillä meditoimaan ja nyt olen elämäkerran kohdassa, jossa Kallinen aloittaa varsinaisen elämäntyönsä.
Muistelen, että vanhan jengin Kaija Pennanen olisi tavannut itse Yrjö Kallisen. Kävi klassisesti. Asia tuli puheeksi Kaija-tädin Huuhankadun yhden tatamin kokoisessa kodissa, Maria ja Anna olivat vaipoissa, minulla aivot lapsenteon jälkitilassa tilapäisesti kutistuneet ja mietin, että tähän asiaan pitää vielä palata, kun joskus tulevaisuudessa saan nukuttua ehkä yhden kokonaisen yön.
Kaija Pennanen kuoli syöpään keväällä 2004 enkä siihen mennessä vielä ollut saanut nukuttua yhtä kokonaista yötä, jotta olisi suht' kirkasjärkisena tai ainakin aivot taas normaalin kokoisena voinut kysyä Kallisen tapaamisesta.
Huvittaa, kuinka Yrjö Kallinen kuvaa omaa lahtaripoliisipäällystakkiaan Esko Riekkiä. Kallinen sanoo, että orjat kyllä tekevät itse tyranninsa. Ei Esko Riekki ollut paha ihminen. Hän teki vain velvollisuutensa. Esko Riekki oli Kallisen koulutoveri ja tyypillinen oululainen paapero:
"Esko Riekki oli hyvin keskinkertainen koulupoika, lihava pallero, jota ei kukaan ottanut liian vakavasti."
Kallista valvoessaan tämä oululainen paapertelija oli oikea ritari nuhteeton, valkoisen Suomen lyhtypylväs. Voi, että nauratti tässä kohtaa kirjaa. On niitä oululaisia oikeistohangonkeksejä, kokoomushegemonian altiita lakeijoita, edelleenkin. Tänä aamuna pongasin jälleen yhden oikeistopalleron Iisalmen Sanomista.
Oyj:n jyväskyläläinen Marko Ahonen on sitä mieltä, että kun some kertoo Ukrainan nationalistijohdon yhteyksistä uusnatseihin, on kyseessä propagandasota. Voi mikä suloinen porvarin perseennuolija tämä kolumnistipulleroinen.
Arhi Kuittinen sanoo Finnsanity blogissaan seuraavasti:
"On todella selektiivistä, kun Tampereen mielenosoitusta yritettiin leimata epäpoliittiseksi häiriköinniksi niin nyt kokoomus iloitsee uusnatsien aloittamasta vallankaappauksesta euron nimeen. EU on elitistinen oikeiston vallankaappaus ja valtioiden tuhoaja."
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]