Tutkija tarttuu toimittajan tuoppiin

Tragedia!

ma 3.3.2014

Vaikka joskus hermostun Iisalmen Sanomien kolumnistin tohtori Loimulohen porvarilliseen sovinnaisuuteen, tämänpäiväisestä kirjoituksesta Mari(na)ton maaliskuu (IS ma 3.3.2014 s. 9) on annettava tunnustus. Kirjoitus oli hyvä.

Ylessä on pyöritetty pariin otteeseen ihailevasti uutispätkää Yhdysvaltojen osavaltion Coloradon päätöksestä laillistaa kannabiksen viihdekäyttö. Pätkässä näytettiin jotain paikalliskuvernööriä tai elinkeinoasianaista, joka suorastaan pissasi pikkuhousuihinsa siitä, millainen upea bisnes satojen tuhansien dollarien liikevaihdolla kannabis Coloradolle on.

Voi Jeesus Kristus. Tottahan jenkit kannabista kannattavat, sillä se tekee nuorisosta tylsämielistä. Tylsämieliset eivät tee vallankumousta eikä heistä ole kapitalismin kriitikoiksi.

Tämän huomasin minäkin joskus ammoin 1980-luvun lopulla, kun kohtaloni sivusi erään pienen itäsuomalaisen kaupungin hippiyhteisöä. Yhteisö asui vanhassa puutalossa ja poltti pilveä. Enpä ole sen tylsempään porukkaan sen koomin törmännyt. Tyypit istuivat villapaidoissaan ringissä, pössyttelivät, talo lahosi ympäriltä, pöly kerääntyi ensin nurkkiin ja sen jälkeen yhteisön jäsenten olkapäille.

Jutut olivat sekavaa sorinaa tai sitten vallitsi makeantuoksuinen hiljaisuus. Ajattelin, että tähänpä nyt ei ole syytä tuhlata ruutia tämän enempää ja siirryin toisiin kuvioihin.

Tohtori Loimulohi on työssään Kysin päihdepsykiatrina seurannut, kuinka pössyttelijöiden kognitiiviset kyvyt heikkenevät, ihminen tyhmenee ja muisti huononee. Havaitsin saman muutaman yhteisössä vieraana viettämäni viikonlopun jälkeen. Tuntui kuin pössyttelijät olisivat olleet jonkinlaisessa vakuumissa, jonne ulkopuolinen olisi päässyt vain tyhmistämällä itsensä.

Voin pientä Saska-poloa!

Kuuntelin eilen takautuvasti Ylen Areenalta Roman Schatzin Maamme-kirjaohjelman Tipaton tammikuu. Studiossa Schatzilla olivat alkoholitutkija Esa Österberg ja somalialainen Wali Hash. En tiedä, harkitseeko Schatz edes tipatonta tammikuuta, mutta mielestäni syytä olisi. Näyttääkin turvonneelta juopolta.

Hieman ärsytti poikain studiossa naureskelu, mutta jossain vaiheessa Österberg alkoi pudotella asiaa. Riskitöntä alkoholin käyttöä on se, että nainen juo korkeintaan yhden alkoholiannoksen päivässä - ja mies kaksi. Riskirajana lääkärit pitävät naisilla 22:a alkoholiannosta ja miehillä 24:ää annosta viikossa.

Lisäksi Österberg oli sitä mieltä, että kieltolaki puree, jos sitä valvotaan.

Schatz koetti romantisoida Algoth Niskan pimeän viinan roudauksen, mutta Österberg sanoi, että joka tapauksessa kieltolain aikaan Suomessa juotiin vähemmän. Ainahan alkaa hysteerinen kirkuminen, etenkin toimittajien joukossa, jos mainitsee toimet alkoholin saannin rajoittaminen tai hinnan korottaminen. Toimittajat nyyhkivät, että kieltolain aikaan sitä vasta Suomessa juotiinkin.

Tekisi mieli aina kysyä, että ai, ketkä joivat. Olitko mahdollisesti itse paikalla? Mistäpä tiedät?

Algoth Niskalle tuli hätä käteen kieltolain kumoamisen jälkeen. Neuvottomaksi hän ei jäänyt, vaan ansaitsi omaisuuksia myymällä juutalaisille väärennettyjä passeja. Niskan passien avulla pelastui varmasti kolme juutalaista, 20 jäi kiinni, kolme kuoli varmuudella keskitysleirissä ja 25:n kohtaloa ei tunneta.

No, kolme pelastui. Onhan sekin sentään jotain. Ja Algoth Niska sai 2,5 miljoonan silloisen markan liikevoiton. Summa vastaa nykyrahassa 800 000:aa euroa.

Hesarin kuukausiliitetoimittaja Saska Saarikoski oli kuunnellut THL:n alkoholitutkija Esa Österbergiä tammikuun lopussa A-Studion viinakeskustelussa. Eikös toimittaja alkanutkin märistä kuin pikkupoika, jolta joku oli ottamassa tikkaria kädestä. Saarikosken kolumnia aiheesta otsikolla Suomalaisia ei voi enää kouluttaa kuin koiraa voi mielestäni sanoa juopahtavan toimittajakaartin ylivoimaisesti aivopieruimmaksi tuotokseksi.