Pia Valkonen

Toveri Martti Vaskonen nähty

Hesarin sunnuntaijutussa Joensuusta

su 2.3.2014

Pohjois-Savon vasemmistonaisten tilaisuus Siilinjärvellä oli vaisu. Ehkä syynä oli se, että aikaa oli vain kaksi tuntia ja taas tuli sellainen olo, että jatkokysymyksiä ei ehdi esittää. Toisen kerran sitten. Olisin tahtonut kysyä kansanedustajilta Eila Tiainen ja Erkki Virtanen hallitusneuvotteluista.

Nythän meillä oli paikalla Virtanen, joka oli hyvinvointiryhmässä, ja Tiainen, joka oli opm-ryhmässä - ymmärtääkseni se tarkoittaa opetusta ja koulutointa. En olisi varmaankaan kysynyt mitään, mitä ei olisi saanut kysyä. Erkki Virtanenkin vaikutti siltä, että olisi tahtonut sanoa jotain.

Ei kai hallitusneuvottelut ole meillä mikään tabu, valtionsalaisuus?

Kummallista, merkillistä, outoa. Lisäksi me Lapinlahden kyyti luulimme, että puhumme virallisen osuuden jälkeen jotain naistoiminnasta, mutta jäimme Siilinjärven täsmäosaston kanssa takit päällä Kuuslahden työväentalon eteiseen - ja kaikki haihtuivat paikalta.

Toinen kerran sekin sitten.

Vaskonen elossa

Joensuun toveri Martti Vaskonen (skp) on ollut viime vuodet jotenkin telakalla kansalaistoiminnasta.

Vaskonen vastaa Pentti Straniuksen sulkeisympyrän, sähköpostilista Ärräpäiden, nimestä. Ärräpäät on ollut elämäni valo ja kirkastus jo itsenäisyyspäivästä 2007 lähtien. Sähköpostilistalla heräsi yhden viestin verran Varsovan kirjeenvaihtajamme, kirjailija ja aforistikko Matti Hoviseppä, joka pitkän hiljaisuuden jälkeen tokaisi minun olevan punapäinen kadehuora tai jotain siihen suuntaan.

Hilpeätä, kiljahdin. Ei se Hoviseppä olekaan kuollut!

Aivan klassikko on toveri-toimittaja Matti Ronkaisen analyysi Kansan Uutisten kolumneistani. Tekstini kuulema leikkaa kuin venäläisen huumehuoran vittu. Ärräpäät on kirjoittajakoulu. Meidän, jotka elämme kirjoittaaksemme - en kirjoita, että elämme kirjoittamalla - vaan hengitämme kirjoittamalla, tulee kestää kovaa sanomista. Sen olen Ärräpäissä oppinut, jos jotakin.

(Se, mistä tahdon pyristellä irti, on pirteän sovinnainen pöpöpööötyyli, joka liimautunut takapuoleeni eikun takaraivooni Kärkölän ja Hausjärven paikallislehti Hämeenkulman nuorisosivulta 1980-luvun alkupuolelta lähtien.)

Suomen historian ensimmäinen Ärräpäät-seminaari pidettiin Lapinlahden Lastulla alkuvuodesta 2009. Kertausseminaari voitaisiin kohta pitää Lieksassa, johon ovat kasautuneet kaikki mielenkiintoiset, Atik Ismailista Straniuksen uusiopariskuntaan asti.

Vaskonen on myös Joensuun Punaisten Sanomien päätoimittaja. Lehti ei ole ilmestynyt, saisi taas ilmestyiä, sillä tekisi mieleni hieman taitella. Toveri Vaskonen on nyt ollut viime vuodet rakastunut ja rakentaa takapihalleen ilmeisesti Iisakin kirkkoa.

Elossa on! Hesarissa oli juttu Joensuun pahoista, pahoista Laakkosista otsikolla "Täällä päätän mie" (HS su 2.3.2014 s. C1) Jutun keskivaiheilla kansalaisaktivistit Martti Vaskonen ja Ari Lehtinen puhuvat siitä, kuinka vaikea Joensuussa on saada ääntään kuuluville. On oikeistolainen Hyvä veli -järjestelmä, johon on vihitty myös elokuvaohjaaja Markku Pölönen.

Toisaalta, jos Karjalainen tai muu valtamedia antaisi äänipaikan meille, jotka halutaan selvästi vaieta kuoliaaksi, ei olisi tilausta Uuden Suomen tai muille blogeille tai Punaisille Sanomille.

Kaukinen on noita

Susanna Kaukinen, tuo yhtä aikaa suora- ja kippuranokkainen droidi, jolle olen äärimmäisen kade, kuten Hoviseppä huomasi, kirjoittaa taas asiaa:

http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/161855-oikeisto-vihaa-demokratiaa#kommentoi

http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/161894-fasismin-nousu-vasemmiston-syy

Susanna Kaukinen oli samalla Jouko Kajanojan ja Johanna Perkiön puna-vihreän asiakirjan keskustelulistalla kuin minäkin. Tunnistin aina välillä Vasemmistoliitossa aitoa halua joukkoistetun ja yhdessä kollektiivisen asiakirjan kirjoittamiseen. Aina välillä.

Aina välillä tuntui siltä, että listalla kuunneltiin sisäsiistejä, jo valmiiksi jakkupuku päällä olevia henkisiä tätejä.

Välillä prosessi tuntui upealta, välilllä vitutti kuin pientä oravaa. Mielenkiintoista on, miten Vasemmistoliitto voi herättää sellaista ambivalenssia. Tuntuu joka toinen päivä siltä, että nyt lähden tästä - ja sitten tulee jostain Kalle Keinänen (vas.-SDKL), joka hymyilee valloittavaa Hangon keksi -hymyään ja puristaa kättä lämpimästi. Tai Atik Ismail kirjoittaa lämpimästi Iikkarissa kolumnissaan.

Huokaisen ja ajattelen, että eihän näitä pulusia voi jättää oman onnensa nojaan.

Susanna Kaukinen katseli vassuleita punavihreän listan elossaoloajan ja viime kesän Tampereen-puoluekokouksen jälkeen loikkasi Itsenäisyyspuolueeseen IPU:un.

Tässä Juha Suorannan selvitys siitä, mitä protofasismi on: http://suoranta.wordpress.com/2008/04/29/uusliberalismin-fasismi/

Siihen kuuluvat seuraavat kohdat:

1. The cult of tradition, tradition kultti
2. The rejection of modernism, modernismin kieltäminen
3. The cult of action for action’s sake, kultti toiminnasta toiminnan vuoksi
4. The natural fear of difference, ihmisten välisten erojen luontainen pelko
5. The appeal to a frustrated middle class, turhautuneeseen keskiluokkaan vetoaminen
6. The obsession with a plot, riippuvuus juonitteluista
7. Life as a permanent warfare, elämä jatkuvana sodankäyntinä
8. Contempt for the weak, heikkojen halveksunta
9. Everybody is educated to become a hero, kaikkien kasvatus sankaruuteen
10. Machismo, machoilu
11. Selective populism, valikoiva populismi
12. Newspeak, uuskieli

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi