Hilima

Common Procurement Vocabulary

ti 18.2.2014

Soitin Iisalmen kaupungin tilapäällikölle, että kääk, kääk, tartteeko tänne Hilmaan olla jotkut ....tun tunnukset. Hilma on paikka, jonne tulevat EU:n kynnysarvojen ylittämät julkiset hankinnat.

Tilapäällikkö Ahti Kurki oli ymmärtäväinen ja pitkämielinen. Selosti rauhallisesti, että ei mitään hätää, pitää toimia näin ja näin. Olipa ystävällinen virkamies, hyvänen aika.

Hilma-sivusto kuulostaa ystävälliseltä, mutta tämä sitten ei niinkään enää:

"Hankintailmoituksissa käytetään hankinnan yksilöimiseksi CPV-koodeja. CPV-koodit (Common Procurement Vocabulary) on EU:n komission hyväksymä hankintasanaston luokittelujärjestelmä. CPV-koodit sisältävät 6 000 eri nimikettä 9-numeron tarkkuudella. CPV:n nimikkeiden avulla potentiaaliset tavara- ja palvelualojen toimittajat saavat nopeasti yksilöidyt tiedot omaa sektoriaan koskevista hankinnoista.

Luettelo käytettävistä CPV-koodeista on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä (EUVL L 74, 15.3.2008, s. 1—375).

Voiko asian enää selkemmin ilmaista. 

Luottamus

On sitä ystävällisiä virkanaisia Lapinlahdellakin. Purin sydäntäni äsken Tiirikaisen Kirstille puhelimessa. Kerroin, että tulipa tehtyä Koti irti maasta -esite ja ehkä se nyt ei mene hukkaan. Kulttuuri- ja omakotinäyttelykoordinaattoriamme nauratti. 

Tänä aamuna täällä konttorilla oli tunnelma, jossa olisin vetänyt hermosauhut, jos olisin koskaan polttanut. Piti ihan lähteä hermohiihtämään ja sekin pitää tehdä nopeasti ennen kuin viidennellä kasvillisuusvyöhykkeelläkin on hiihtolumeni sulanut. Eipä reiteilläni muita hiihtäjiä juuri näy, vaikka Paulin Taivalta sivuankin.

Nyt arvaatte, että luin Mikael Pentikäisen Luottamuksen juuri tyypilliseen tapaani. Pongailin sieltä juuri seuraavia kohtia: Pentikäinen veteli hermosavut huoltoasemalla, kun oli menossa Etelä-Saimaaseen päätoimittajatyöhaastatteluun. Pentikäisten lapsi on saanut marsuja, Pentikäisen äiti on Lyyria Viitaalta.

Senhän me täällä Ylä-Savossa tiedämmekin, kun olemme Pentikäisen Iisalmen Sanomien kolumneja lukeneet.

Lisäksi Pentikäisen isä, jonka miellän lähinnä teologian approbaturin uskontotieteen tenttikirjaksi - olen hänet tenttinyt, näkyy häipyneen perheestä uuden ystävättärensä mukaan jonkin juhlapyhän päivänä tai aattona. Pentikäinen kertoo tapauksen tehdäkseen selväksi, missä kohtaa seitsensisaruksista sarjaa on. Ehkä kehityspsykologi Erik H. Eriksson on vaikuttanut Luottamuksessa taustalla.

Kirja oli kirjoitettu niin, että pitkien teoreettisten pohdintojen ja siteerauksien välissä oli mukavia henkilökohtaisia jaksoja. Näin sielultaan naistenlehtitoimittajatkin pysyivät mukana kirjassa. Pentikäinen todensi sen, että ei pelkästään ole mies, joka tahtoo olla asia, vaikka kirjan loppupuolella kehottaakin lukemaan Elina Talvitien Matti Vanhanen - mies, joka tahtoi olla asia -kirjan.

Mies, joka tahtoi olla asia - kirja. Asiakirja?

Pitäisiköhän syödä välillä jotain? Tuntuu verensokeri olevan laskussa. Ja teksti sen mukaista.

Perhe ja politiikka

Matti Vanhanen jätti politiikan sen vuoksi, että hänen entisvaimonsa muutti jonnekin pohjoiseen ja vei perheen pojat mukanaan. Koska Vanhanen halusi jättää kalenteristaan sijan myös lasten tapaamisille, hänen oli vaihdettava työtä. Jari Sarasvuo oli neuvonut Vanhasta, ettei tämän kannata sanoa todellista syytä politiikan jättämiseen, sillä valtamedian toimittajat kuitenkin banalisoivat asian.

Jokunen aika sitten Iltasanomissa oli nuoren toimittajaäidin kolumni. Siinä toimittajaäiti kertoo karusti sen, miten lapsivihamielinen työympäristö voi tiedotusvälinetoimitus olla. Isyyden tai äitiyden ajatellaan amputoivan toimittajan ammattitaidon.

Jatkan tästä, kunhan käyn kehittämässä keittiössä jotain lounaan tapaista ja kaivan esille Iltis-kolumnin, jonka olen arkistoinut jonnekin keittiön asiapaperiosastolle.

Tässä se on: Anna Perho Perheenäiti kirjoitti kolumnin! (IS ke 22.1.2014 s 11). Toimittaja kertoo siinä, mitä oli olla töissä unelmatyöpaikassa ja tehdä uraa, kun ympärillä on lapsettomia kollegoita. He pyörittelivät silmiään; kuka siis oikeesti voi herätä ennen seiskaa?

Juu, kyllä sitä voi herätä ennen seiskaa. Muistan, kuinka Anna juuri kävelemään opetelleena tahtoi käydä leikkimään viideltä aamulla. Makasin Pielavedellä Savikontien kolmion olohuoneen lattialla ja luulin kuolevani unenpuutteeseen. Imetin silloin vielä Annaa ja olin synnytysteni jälkeisen ajan laihimmillani.

Olin laiha sen vuoksi, että imetin ja sen vuoksi, etten ehtinyt syödä muuta kuin kaapia joitain Piltti-purkkien loppuja tenavien tähteistä. Lasten isä harjoitteli maatalouslomittajaksi ja oli lähtenyt kotoa työmaalle ennen kello viittä.

Nyt olen seurannut sivusta muutaman lapsettoman lehdistönunnan romahdusta. Olivat antaneet kaikkensa työelämälle ja uralle. Työelämä ja ura eivät todellakaan tule pitämään kädestä kuolinvuoteella. Eivätkä työelämä ja ura kanna saunaan, kun omat jalat eivät enää kanna.

Hermohiihto

En minä mikään hoivaihminen ole, vaikka olenkin tehnyt kaksi lasta. Enemmänkin tosin olisi saanut tulla.

Tämänaamuinen hervoton vitutus alkoi kasautua toissayönä. Yläkerrassa kuuntelin, kuinka lapsi yskii tuvassa. Flunssan raivotessa toinen piti siirtää pois lasterista, jotteivät joutuisi kuuntelemaan toisen rykimistä. Että edes jompikumpi lapsista nukkuisi yönsä.

Kun vammainen lapsi on kipeä, ei äiti pääse talosta minnekään. Viikonloput kökin tavallisesti sisällä. Liikuntaa saan siivoamisesta. Järjestän itseni ulos talosta vain äärimmäisen pakon edessä. Toissayönä ajattelin, että oikeasti tämä flunssan vartiointi saisi nyt jo riittää.

Eihän se Maria minnekään kouluun kyennyt, kävin aamulla toteamassa. Kyllä sitä tavallaan jotain pystyy tekemään, vaikka lapsi olisi kotona, mutta kuitenkin - vuosi vuodelta keskittyminen on vaikeampaa. Tai oikeastaan se on vaikeaa, jos on tekemässä jotain ja tulee keskeytys.

Tai ehkä sitä on vain väsähtänyt siihen, että olen nyt ollut yli 15 vuotta täydellisesti jonkun muun käytettävissä koko ajan. Joka tapauksessa, kun Matti tuli eilen kotiin, sanoin, että nyt minä lähden hiihtämään. Sitä ennen oli käyty ne tyypilliset perheyrittäjäpariskunnan puhelinkeskustelut. Ne menevät näin:

"Missä sinä olet?", yrittäjäpuoliso soittaa kotoa, jossa on kipeitä lapsia.
"Vintillä." tai "Sokkelin ja alapohjan välissä." "Telineellä." tai "Työmaalla."
"MISSÄ VITUN PAIKKAKUNNALLA?????????????????? Voitko hieman tarkentaa?"

Olin päivällä tehnyt Koti irti maasta -esitettä. Mitään erityistä inspiraatiota minulla ei enää oman ammatin harjoittamiseen ole. Niinpä taittaminenkin oli kuin olisi työntänyt tikkua kynnen alle. Olin ajatellut, että yksi sivu esitteessä pyhitetään Matin käsin piirtämille rakennekuville.

Matti on sairaan hyvä piirtäjä. Saa pieniä taideteoksia sellaisista aiheista, kuten seinärakenne ja laudoitus tai hankalat kohdat omakotirakentamisessa.

Kun Matti ilmestyi kotiin, sanoin, että nyt lähden täältä minä, ja sinun tehtävänäsi on olla keittiössä käytettävissä sekä piirtää esitteeseen jokin nätti seinärakenne.

Kävin hiihtämässä ja tulin kotiin. Keittiössä oli perunankuoret tiskialtaassa. Kananmunankuoria tiskialtaan reunalla. Liesi oli pyyhkimättä. Paistinpannu likainen. Toinen lapsi oli saateltu pyttipannulla lentopalloharjoituksiin. Keittiön pöydällä olivat Matin tuotekehityspaperit levällään eikä piirustuksesta ollut jälkeäkään.

Vaikka illalla vielä jemensin, että yläkertaan et tule ennen kuin luonnospiirustus on valmiina, ei se auttanut. Aamulla, kun aloitin esitteen kasaamista, minulla oli käytettävissäni vain erilaisia lausekkeita ranskalaisin viivoin. Taitoin rakentamisen runoutta:

- Ilmatiivis, hengittävä rakenne
- Helposti huollettavat ja kestävät luonnon materiaalit.
- Rakenteen valmistus on helposti valvottavissa jne

Ranskalaisista viivoista oli vaikea repiä visuaalisuutta, vaikka olisikin osannut kaivaa InDesignistä esille jotain kivoja pylpyröitä.

Kun olin saanut nysvättyä kaikki eilen irvistämään jättämäni valokuvat esitteeseen, tyhjennettyä pesukoneen ja täytettyäni sen uudestaan, tyhjennettyä muistitikun, levitettyäni toissapäiväisen pyykin uudestaan pyykkitelineelle, sillä Anna oli ne aamulla survonut märkinä puhtaan pyykin koriin, sillä etsi koulun liikuntakamppeita aamuraivon vallassa, ja siirrettyäni esitteen pdf:ksi ja sähköpostilla Kopio-Raksaan, selvitettyäni, että meillä ei ole varaa painattaa kuin 200 esitettä - hädin tuskin sitäkään - ja sovittuani, että haen esitteet vasta torstaina, sillä huomenna on minun pakko istua kunnantalolla koko päivän, sillä olen tarkastuslautakunnan jäsen.

Jossain aivopoimussa käväisi muistikuva siitä, että olen Meijerin puheenjohtajana luvannut toimittaa toimintakeskus ry:n tilimapit tilintarkastajalle, joka on myös kunnan tilintarkastaja. Muistin soittaa yhdistelmätilintarkastajalle, lähettää hänelle tekstarin sekä sähköpostin.

Sain vihdoin soitettua Lapinlahden Omakotinäyttelyn Poklossi Oy:lle, että mihinkäs, minä ne esitteet toimitan, jotta päätyisivät Kuopion Rakenna ja asu -messuille Omakotinäyttelyn yhteyteen.

Siinä vaiheessa Poklossi Oy:ltä alkoi joku jätkä mussuttaa, että ei kun, ei kun ja läpäläpälää. Ääneni kirahti falsettiin ja sanoin, että toimitan näitä nyt 200 kappaletta torstaina kunnantalolle ja sillä sipuli. Olin tietysti vähällä sanoa, että voitte työntää ne esitteet vaikka juuri sinne, minne päivä ei paista.

Käytännön ehdotus

Tässä on nyt jotain kummallista. Lapinlahden kunta järjestää Alapitkällä Omakotinäyttelyn, joka on esillä Kuopiossa Rakenna ja asu -messuilla, mutta Omakotinäyttelyn messuosastolla ei saa esitellä näyttelyyn osallistuvia yrityksiä. Minulla on ehdotus!

Poklossi Oy ottaa Rakenna ja asu -messuilla ylös ohikulkevien ihmisten osoitteita. Me voimme sitten lähettää esitteemme jälkikäteen. Häveliäästi itseämme ja liikuttavaa yritteliäisyyttämme häveten ruskeassa kirjekuoressa tietenkin!

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi