Lokakuu

"Opiskelut Tampereen yliopiston
toimittajatutkinnossa, mutta ei ole valmistunut"

la 8.2.2014

Odottelimme eilen Matin kanssa Pressiklubin alkamista ja katselimme vähän hajamielisenä Sotšin olympialaisten avajaisia. Ruben Stiller muuten sanoi Pressiklubissa, että ei ole tehnyt yliopistolla graduaan tai jotain sinne päin.

Viittasikohan Stiller Journalisti-lehden viimeisimpään numeroon, jonka kansikuvatyttönä on Itä-Savon päätoimittajaksi valittu ja nyt myös Länsi-Savoa johtamaan ryhtyvä Tiina Ojutkangas. Päätoimittajan katse on terävä ja hän näyttää jotenkin äiti-hilleriltä. Kulmakarvat on nypitty ohuiksi ja vaaleiden iiristen ympärillä on tumma nauha. Siksi päätoimittajan ilme on jopa hieman julma.

Silloin vielä, kun päätoimittajan sukunimi oli Kiiski ja oli lama, hän muistaakseni esiintyi Journalistin lööpeissä. Oli ryhtynyt kokkolalaiseksi ravintoloitsijaksi. Minusta se olisi pitänyt mainita Journalistin cv-laatikossa. Korjatkaa, jos muistan väärin.

Muistan lukeneeni jutun Tiina Kiiskin ratkaisua ihaillen.

Journalisti kertoo otsikolla Katoava luonnonvara yhdistelmäpäätoimittajista. Saija Hakoniemi johtaa Seuraa, Vivaa, TV-maailmaa ja Kotilääkäriä. Tiina Ojutkangas sekä Itukkaa että Länkkäriä. Molempien koulutustaustasta kerrotaan hygieenisesti ja ohimennen samoin sanoin: Opiskelut Tampereen yliopiston toimittajatutkinnossa, mutta ei ole valmistunut.

Parempi kuitenkin aloitetut yliopisto-opinnot kuin ei mitään. Nimittäin Tuomas Enbuske on saanut kirjoittaa meitä yrittäjille loistavia neuvoja antavan uusliberalistisen talousoppaan Ajatusten alennusmyynti – Yhdeksän helppoa hokemaa taloudesta. Oppaan kirjoittamisen rahoitti Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA ja se sisältää esimerkiksi seuraavan ajatuskukkasen: "Yrittäjä, älä tee työtä niin paljon. Ajattele enemmän!"

Enbusken teesi sai minut nauramaan niin, että lapsi oli vähällä pudota pyörätuolista tuossa viereisellä tietokoneella. Jouduin selvittämään hänelle, että pissa meni melkein housuun tässä kohtaa, kun muistin, että myös Mikael Jungner (sdp) on pöpissyt jotain yritysten ketteryydestä.

Ei sen väliä, mitä yritykset tekevät. Pääasia on, että ovat ketteriä. Taisin mainita silloin Matille, että kuulepas, kyllä me tästä lumpenproletariaatin asemasta kohta alamme nousemaan, kun ryhdymme ketteriksi rakennusalan yrittäjiksi. Missä olette te virolaiset kolmen euron raksatyöläiset - tulkaapa avamaan joutilaan luokan viemäreitä hampaillanne, te alhaiset koirat! Käärimme oikein mielellämme lisäarvokerman teidän viheliäisestä selkänahastanne!

Kaikki tämä ja Enbuske saa tunkeutua olohuoneisiimme sekä keittiöihimme muun muassa Glorian kolumnistina. Arvatkaapa, millä koulutuksella?

Enbuske on käynyt vuoden ajan Laajasalon kristillisen opiston medialinjaa. Toinen ajatustemme ihana Vantaa on Ylen Kalajoen karjakko Tuula Ketonen, Olga K, joka on käynyt Otavan opiston tiedotus- ja viestintälinjan.

Eikä tässä vielä kaikki. En kertonut teille, miksi jouluisen sumuisella Imatran-käynnillämme muistin taas haukkua perheelle Etelä-Saimaan päätoimittajan Pekka Lakan. Olette sitä miettineet koko sydäntalven ajan. Mitä ihmettä blogistilla on Etelä-Saimaan nykyistä päätoimittajaa vastaan?

Ei juuri mitään. Tyyppi oli meistä Etelä-Saimaan vuoden 1986 kesätoimittajista ehkä eniten sellainen, josta ei jäänyt mitään sanottavaa.

Pekka Lakalla on johdettavanaan Etelä-Saimaan lisäksi vielä Kouvolan Sanomat ja Kymen Sanomat. En millään  muista, mikä koulutustausta Pekka Lakalla oli. Muistan paremmin hänen vaimonsa Tarja Lakan, joka oli mukava. Ja lestadiolaistaustaisen kesätoimittajan Hanna Koivukarin, jonka mies käsittääkseni oli nykyinen kirjailija Tapio Koivukari.

Hanna kertoi minulle, mitä on ollut kasvaa lestadiolaisessa perheessä. Senkin muistan ja muistan hämmentyneeni. Muistaakseni molemmat Koivukarit olivat teologeja.

Nyt googlasin Pekka Lakan. Wikipedia tietää, että hän on koulutukseltaan ylioppilas.

Olympialaisten avajaisia toisella korvalla kuunnellessa parahdin joka kerta, kun Marian lempparijulkisuuden henkilö Ville Haapasalo sanoi: "Hevoset ovat Venäjällä vahva symboli." Tai en ensimmäistä kertaa parahtanut vahvan symbolin kohdalla, vaan ehkä viidennen kerran. Aurinko on vahva symboli ja juna ja lippu ja punatähti.

Tsaarin Venäjän loppu oli kuvattu kahdella inhasti toisiaan vasten painautuneella tanssijalla. Näyttivät melkein naivan estradilla. Riipivät toisiltaan vaatteita kuin Siskonpedin koomikot viimeviikkoisessa seksijaksossa. Koska en seurannut spektaakkelia kovinkaan tarkasti, minulle jäi hämäräksi, mitä maahan lysähtäneet ryysyläisnyytit olivat. Ehkä kansaa? En erottanut tsaarin Venäjän lopussa mitään kansannousua.

Siinä vaiheessa teroitin korvani, kun Matti lausahti puoliääneen: "Tuleekohan tässä ollenkaan Neuvostoliittoa?"

Muuttuiko maahan lysähtänyt lumpenproletariaatti spektaakkelissa Neuvostoliiton iskurityöläistöksi? Ainakin jättiläismäiset rattaat olivat hienoja ja nostokurjet. Siinä vaiheessa kerroin - no ehkä tsiljoonannen kerran - Matille, että hänen tytärpuoltensa sukulaiset tulivat käsittääkseni Stalinin mahtikäskystä rakentamaan Leningradin läheisyyteen turvevoimalakaupunkia Kirovskia.

He pääsivät Venäjän maaseudun feodaalioloista. Lasten isän äiti Volgan mutkasta Vurnarystä.

Jättiläismäisten teollisuuskuvien yllä leijui juna. Pelkäsin, että Ville Haapasalo sanoo Leninin olleen Neuvostoliitossa vahva symboli, mutta ei sanonut. Mietin, että jotain eisensteinilaista junassa oli. Muistelin, muistelin. Onko tämä nyt panssarilaiva Potjomkinista, jonka olen nähnyt Tampereen lyhytelokuvafestareilla tai sitten Kuopiossa Kuvakukossa joskus pienenä ja nykyistä vieläkin typerämpänä naisena elävän viihdeorkesterin säestämänä?

Sitten muistin, että Potjomkin ei ole juna. Muistan kyllä elokuvasta kuuluisan kuvan Odessan portaista ja kohtauksen, jossa lastenvaunut putoavat portaita pitkin verilöylyssä. Kohtaus on sellainen, jota ei saisi näyttää kenellekään tulevaisuudessa synnyttävälle äidille.

Sanoin Matille, onko nyt tuossa junassa tulossa Lenin ja odottelin Ville Haapasalon mutisevan jotain vahvasta symbolista. Nyt surffailin netissä. Olen nähnyt Sergei Eisensteinilta ainakin Vanhaa ja uutta sekä Lokakuun. Ehkä Lokakuussa oli Leniniä tuova juna.

Illalla nukkumaan käydessä mieleeni päsähti. Jospa juna kulki Baikalin ja Amurin välistä rataosuutta BAM:ia. Байкало-Амурская магистраль -rataa alettiin rakentaa vuonna 1966 ja muistan sen esiintyneen lukion aikaisissa venäjän kielen oppikirjoissani. Eikä sitä turhaan tullut Tampereen yliopistossa opiskeltua Neuvostoliiton kommunistisen puolueen rakennetta ja historiaa.

Lasten isä on ollut ratahommissa jossakin eksoottisessa entisen Neuvostoliiton tasavallassa. Heti, kun Anna herää, käyn kopistelemassa kapioarkkuani, jossa ovat Leonidin kertomasta tekemäni muistiinpanot. Maria on nyt riparin aloitusleirillä ja minulla periaatteessa vapaa lauantai.

Ehkä siivoan omaishoitajan vapaapäivän kunniaksi yläkerran. Illalla Anna haluaa johonkin, jossa saa meiltä Matin kanssa maksimaalisen huomion.