Kirjastokirjoittaja

ma 10.2.2014

Käväisen päivittäin kymmenen nuoren kirjailijan yhteisellä blogisivulla Alaston kirjailija. Joukossa lempparini Miina Supinen. Pidän Miina Supisesta yli kaiken, sillä hän uskalsi sanoa suoraan ja julkisesti olevansa vasemmistolainen. Näin tapahtui - olen sen mieleeni äänittänyt - Tampereella viime syyskuussa Työväenkirjallisuuden päivillä.

Novellikokoelman Apatosauruksen maa olen lukenut. Siinä oli järkyttävän tarkkanäköinen kuvaus viestintätoimistosta ja tämän naisyrittäjästä. Ensin luulin Apatosauruksen maata joksikin kauhu-absurdismi-fantasia-genre-hienostelu-kirjallisuudeksi, johon en koske kolmen metrin kepilläkään.

Onneksi eräänä päivänä uskaltauduin pidemmälle kuin kaksi ensimmäistä sivua.

Omassa blogissaan Miina Supinen lukee nyt Shakespearea. Koska Shakespearea tunkee jokaisesta tuutista, viimeksi uusimmassa Parnassossa, luen Miina Supista mieluummin Alastomasta kirjailijasta.

Alastomassa kirjailijassa kirjailijat etupäässä kirjoittavat kirjoittamisesta. Muuan kirjailija kertoi kirjoittaneensa yhden kirjan öisin alastomana Bachia kuunnellen. Minä olen keksinyt keinon Lapinlahdella uhkaavaa tylsyyttä vastaan. Nimittäin nyt muistan, mikä oli parasta free lance -toimittajana työskentelystä; pääsi pois paikkakunnalta joskus koko päiväksi.

Koska firma on seis - ja vaivaistalo uhkaa, kiitos Miina Supinen kielikuvasta - lähden välillä ajelemaan näennäisen päämäärättömästi. Tänään ajoin ensin Tikkasen Jarin isän kesäresidenssin taakse hiihtämään ja koska lenkki oli leppoisa, tulin sen jälkeen Varpaisjärvelle levittämään Kuopion Venäjän kulttuuriviikon jullareita.

En sentään ala kirjoittaa öisin alasti minkäänlaista Bachia kuunnellen. Kirjoitan merkintöjäni välillä eri kirjastoissa tunnelmaa aistien. Parhaat fibat ovat olleet Kuopion pääkirjaston yläsalissa. Tunnelma oli suorastaan taivaallisen rauhoittava. Täällä Varpaisjärvelläkään ei ole paha kirjoittaa.

Äsken kävi mukavan näköinen nuori mies kantamassa ulos kirjastosta pinon Päätaloja.

Puheenjohtaja ryhdistäytyy

Venäjä-seurojen Itä-Suomen piiritoimistosta oltiin ovelia. Lähettivät nätin kyselyn sähköpostilla, voimmeko Lapinlahden Venäjä-seurassa levittää juhlajullareita ja sitten kysyivät vaivihkaa, milloinkas meillä olisi tarkoitus vuosikokous pitää. Lähettivät saman sähköpostiviestin myös seuramme sihteerille, joten jouduin myöntämään, että sihteeri löi hanskat tiskiin ehkä - öh - noin kolme vuotta sitten.

Seuran puheenjohtaja ei sen koomin ole tehnyt mitään. Kyllä meillä jonkin aikaa pyöri Lapinlahden kansainvälinen klubi, mutta se hyytyi siihen, että klubilaiset alkoivat tehdä pakolaistyötä. Kaikki muut paitsi minä.

Koska piiristä niin hienotunteisesti meitä lähestyivät, päätin ryhdistäytyä. Olenkin alustavasti puhunut muun muassa SKP-toveri Vanhemmalle Huoneenrakentaja Viljo Heikkiselle, että perustetaan ihan minimaallinen hallitus. Otetaan siihen vain sellaiset, jotka oikeasti ja tosissaan haluavat jotain.

Ja jos ei meitä ole muita kuin minä, Haverisen Matti, Viljo Heikkinen, Meeri Luhtala ja minä, pelataan sitten näillä korteilla. Rahastonhoitajakin voi olla hallituksen ulkopuolinen ja tulla hallituksen sisäpuoliseksi sitten, kun siltä tuntuu.

Nyt on Varpaisjärvi tapetoitu Venäjä-viikon jullareilla ja tulin siihen tulokseen, että raahaan Tikkisen Hannelen Kuvakukkoon johonkin Kino Helmikuun näytökseen. Kuvakukon elokuvakerho-ohjelmisto ei jostain syystä saanut minua syttymään. Hannelen kanssa on projektina käydä Kuopiossa taidemuseossa, VB-keskuksessa ja elokuvissa.

Hitto, äsken näin Varpaisjärven kirjaston ilmoitustaululla pienen fleijarin, joka mainosti VB-keskuksessa 31. tammikuuta ollutta yleisötilaisuutta Lempeä katse -näyttelystä. Voimauttava valokuva on asia, johon tahtoisin perehtyä. Voimauttavasta valokuvasta voisi olla apua esimerkiksi koulukiusatuille.