Kirjailija sai S-kortin

pe 21.2.2014

Pah, kirjailijat Saara Henriksson ja Tommi Melender eivät ole pitkään aikaan päivittäneet blogiaan. Saara Henrikssonin mies, Markku Soikkeli, sen sijaan on kirjoittanut viime aikoina monta merkintää perheen S-kortista.

Hassua sinänsä, että konkreettinen ja arkipäiväinen asia kirvoitti kirjallisuustieteellisestä kirjailijasta monta mielleyhtymää. Seuraan pariskunnan blogeja kuumeisen kiinnostuksen vallassa juuri sen vuoksi, että kumpikin on jotenkin suloisen ja liikuttavan irti reaalielämästä. Ilmeisesti S-kortti on kirjailijaperheelle jännittävä siirtymä ja ainutlaatuinen kokemus kohti tavisten maailmaa.

Toki panin tyytyväisenä merkille, että Markku Soikkelin cv:hen blogin oikeaan laitaan on ilmestynyt jotain konkreettista. Hän on työskennellyt muun muassa putkieristäjänä. S-kortin hankkiminen perheeseen näyttää olleen yhtä huima seikkailu, kun se, että kirjallisuustieteilijäisä matkalla työpaikalleen, yliopistoon, vei lapsen päivähoitoon pulkkakyydillä.

Tikkisen Hannele ehti jo siirtyä Mark Helprinin Talviseen tarinaan, jossa minä olen sivulla 294. Kirjavarkaassa olen kohdassa, jossa kellariin piilotettu juutalainen tekee omaelämäkertaansa Hitlerin Mein Kampfin sivujen päälle: piilottelijaperheen isä on maalari, joten maalia piilopaikassa riittää. Kirjavarkaan päähenkilö on Liesel, 11-vuotias tyttö, joka joutuu ottolapseksi, kun hänen isänsä, kommunisti, on hävinnyt jonnekin.

Todennköisesti keskitysleirille. Kriitikot suhtautuvat Kirjavarkaaseen nyreästi. Ehkä juuri sen vuoksi, että kirjassa mainitaan sana kommunisti useamman kerran.

Savon Sanomien arkkikepulainen toimittaja Seppo Kononen joutui tässä jokunen aika sitten kakkosen yliössä sentimentalian valtaan. En Savon Sanomia lue - sen vuoksi, että lehdessä suoritetaan tasaisin väliajoin toimittajapuhdistukset - mutta Konosen kirjoituksen luin netistä, sillä Heikkisen Aaro oli siitä vimmoissaan.

Jotain Konoselle on tapahtunut, sillä hän kirjoittaa Suomen "erillissota" lainausmerkeissä. Asiasta Kononen kävi muutama vuosi sitten keskustelun Into-kustannuksen Jaana Airaksisen kanssa. Kyllä se toimittajakin oppii. Nyt silvon Konosen jutun muuten - hampurilaismallin mukaisestihan tässä yhteydessä kiitän häntä siitä, että "erillissota" tosiaan on kirjoituksessa lainausmerkein varustettu.

Aarolta paloi päre tämän kanssa: http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/suukkoja-matkalla-auschwitziin/1758677

Antakaapas kuin hieman mukaelen Konosen kirjoitusta:

"Millainen olisi ollut Euroopan kehitys sotien jälkeen, jos kommunistit olisivat saaneet elää ja jatkaa niissä toimissaan, jotka olivat olleet heille sallittuja? Tätä olen miettinyt joskus mielessäni, vaikka kapitalismi ja uusliberalismi on työnsä tehnyt ja jossittelu turhaa. Euroopan ja USA:n kommunistiyhteisöt olivat elinvoimaisia, uutta luovia kulttuurikeskuksia, joiden kuhisevasta elämästä ja värikkäistä ihmisistä ei ole jäljellä kuin muutama kappale Marxin Pääomaa."

Nyt lähden allekirjoitushommiin Meijerin seisakkeelle, sen jälkeen hiihto ja iltapäivällä päivitämme vammaisneuvoston kanssa Lapinlahden vammaispoliittista ohjelmaa. Illalla viemme Marian ja avustajan - ehkä myös toisen avustajan omille teilleen - Kuopioon. Maria menee Mikael Gabrielin konserttiin - ja me muut jonnekin kaupunki-iltaa viettämään.