Paavo Haavikon jälkeinen masennus

Arbeit macht frei

to 6.2.2014

Haavikko-nimisen miehen jälkeen mikään ei oikein tunnu miltään. Istuin melkein koko eilisen illan kämmenet ruotsalaisvalmisteisen ekopuuvillahameeni helmoissa ja mietin, mihin ryhtyisin.

Paavo Haavikko teki vaikutuksen. Minulla on siis oltava Paavo Haavikon jälkeinen masennus.

Ei kiinnostanut Hruštšovin vierailu Amerikassa, en jaksanut edetä pidemmälle Kaksi metriä syvistä kysymyksistä enkä etenkään jaksanut television Puoli seiskaa. Haroin syväekologi Olli Tammilehdon nettisivuja enkä edes löytänyt Tammilehdon siteeraaman ranskalaisfilosofin nimeä.

Ranskalaisfilosofi totesi, että eliitti on syypää ekologiseen katastrofiin julkeilla kulutustottumuksillaan. Eliitin on nimittäin aina keksittävä jotain erottautuakseen massasta - keskiluokasta. Kun keskiluokka tulee massoina johonkin turhaan kotkotukseen perässä, syntyy tuhoa. Ja eliitti on keksinyt jo jotain uutta.

Maaseudun Tulevaisuuden kolumnisti Seppo Vuokko sanoi jokunen aika sitten, että vallan hyvin voimme vähentää kulutusta ja palata vaikkapa muutaman vuosikymmenen takaiselle kulutustasolle. Minäkin sanoin niin Ysaon johtamisen ja yrittämisen erikoisammattitutkintoon johtavalla kurssilla jo vuonna 2006, mutta sain vastaani lehmänkaltaista mykkää tuijotusta.

Joku yrittäjä, en muista kuka, mies kuitenkin, hihkaisi, ettei ainakaan luopuisi kännykästä.

Logoterapian keksijä Viktor E. Franklkin ajatteli ennen keskitysleirille joutumistaan, että ei pysty nukkumaan missään muualla kuin omassa sängyssään. Joka tapauksessa uni maistui psykiatrille Auswitchissa pelkällä lavitsalla ja omat kengät pään alusenaan.

Nukuttava oli.

Kyllä tympi taas tänä aamuna katsella Ylen aamustudiossa, kuinka toimittaja tuijottaa suu hieman puoliavoinna Vesa Kanniaista, Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professoria, joka suoraan Libera-säätiön suulla toisti samat latikat: välttämättömät rakennemuutokset, työelämän joustot, työehtosopimusten yleissitovuuden purkamiset ja työntekijöiden ay-maksujen verovähennysoikeuksien poistamiset.

Ne kuulema kuuluvat vanhaan yhteiskuntaan.

Ilmeisesti Vesa Kanniainen saa jokaisen vierellään istuvan näyttämään suurin piirtein idiootilta ja käyttäytymään kuin vähä-älyinen, sillä melkein vaikutti siltä, että JP Roos, sosiologi, olisi taputtanut pieniä käsiään. Hymyillen hän sanoi jes, jes, jes työelämän joustoille ja pöpisi jotain epäselvää siitä, että soteuudistus olisi tuonut hyvinvointivaltion pelastuksen sekä jotain todella sekavaa osuuskunnista, jotka tarjoavat työmahdollisuuksia.

Osuuskunnat ja kolmas sektori ovat ihan ok, mutta olisi Vesa Kanniaisen kanssa studioon voitu raahata vähän joku terävämpi tyyppi. Toimittajakin olisi voinut valmistautua jutusteluun paremmin ja hieroa unihiekat söpöistä pupunsilmistään.

Vesa Kanniainen otti keskustelussa yliotteen kuin keskitysleirin kapot pakkotyöläisistään. Sitä paitsi, mitä Kanniainen oikein miedontelee sanomiaan vaikkapa sellaisella uusikielen kukkasilla kuin veroresurssin ylilaiduntamisen riskit. Kanniainen olisi voinut sanoa Suomen työväenluokalle tänä aamuna vallan hyvin näin - eikä kukaan olisi puuttunut tai kauhistunut:

"Sinä sika, Suomen työläinen, olen katsellut sinua koko ajan. Vielä minä opetan sinut tekemään työtä. Odotahan kun kaivat maata hampaillasi – kuolet kuin eläin. Kahdessa päivässä lopetan sinut. Et ole koskaan elämässäsi tehnyt mitään työtä. Mikä olit, sika?" (mukaeltu kirjasta Viktor Frankl Ihmisyyden rajalla englanniksi From Death-Camp to Existentialism, julkaistu vuonna 1959)