Ranskalainen, jota etsin

pe 7.2.2014

Puolitoista vuotta Leonidin kuolemasta. Toissapäivänä mietin, mikä on, kun jollain kummallisella tavalla ahdistaa. Saattoi se olla Haavikko-nimisestä miehestäkin johtuvaa, mutta sitten laskin - seitsemännestä elokuuta on seitsemänteen helmikuuta puoli vuotta.

Jokohan Leonidin haudalla on kinostunutta lunta? Selviytyykö Tikkisen Hannelen kanssa viime kesän alussa haudalle viemämme karu kivikkokasvi hengissä vähälumisen talven yli? Puumalassa olivat viime viikonloppuna kolanneet vapaaehtoisvoimin lunta norpanpesien suojaksi.

Olikohan viisasta haudata mies Puumalaan? Toki hautaseutu on täynnä Sorjosia ja Tiusasia, mutta esimerkiksi äidistä ja isästä on Leonidille vähänpuoleisesti seuraa. Varpaisjärveläistynyt turkulainen kertoi, että perinjuurin ei-savolainen äitinsä on haudattu Varpaisjärvelle logistisista syistä.

Minä ajattelin samoin. Että Leonid olisi vähän lähempänä äiti-Venäjäänsä ja poikaansa, pojan tytärtään ja Zinaida-tädin perhettä näin. Saksalaistuneiden Baykovienkin on helpohko tulla Pietarin kautta Puumalaan. Mutta on niin pirun kaukana Lapinlahdelta.

Tuli huomautus. Ranskalainen, jota etsin oli Hervé Kempf ja linkki, jota toissa iltana haroin, on tässä:  

http://www.tammilehto.info/kuinka_rikkaat_arvio.htm

Kirjoitus on vuodelta 2009. Ärräpäät-sähköpostilista oli Pentti Straniuksen kummallisista, strannareista (ven. sanasta странный, kummallinen), muuttunut jo SKP-toveri Martti Vaskosen ehdotuksesta ärräpäiksi. Missähän muuten mies tällä hetkellä on? Akottui ja alkoi rakentaa rakkaalleen bordellia Joensuun residenssiinsä ja hävisi aktiivien,  myös ärräpäiden, näköpiiristä.

Oli ollut maailmanhistorian ensimmäinen - ja toistaiseksi viimeinen Ärräpää-seminaari - milloinkahan Stranius vihdoin kutsuu meidät Lieksaan? - ja isä Hannu Ketoharju - isä erotuksena pojasta Heikistä, joka puoluesihteröi nykyään SKP:tä - linkkasi Olli Tammilehdon Hervé Kempf -linkkiin.

Tammilehdon Rahdin rikokset esimerkiksi ei vielä ollut ilmestynyt. Hervé Kempf -artikkeli oli muuten mennä mätkähtänyt Hesariin. Varmaankin sen takia, että heti artikkelin alussa ranskiksen sanotaan olevan ei-marxilainen. Kuinkahan monta kertaa olen kirjoittanut täällä blogissa Lapin Kansan vuoden 1988 kesätoimittajasta Erkki Kylmäsestä, joka kirjoitti Hesariin jutun Slavoj Žižekistä pitkän ja perusteellisen jutun, mutta ei maininnut kertaakaan Žižekin olevan kommunisti.

Jospa sellainen on viisautta Hesarissa.

Hervé Kempf ei ole filosofi, vaan tietokirjailija ja ympäristötoimittaja. Eikä Olli Tammilehto ole syväekologi, vaan ekofilosofi. Kirjoitin väärin. Syväekologia on tavallaan yksi ekofilosofian suuntauksista. Toinen laajaa kannatusta nauttiva suuntaus on yhteiskuntaekologia, joka on Tammilehtoakin lähempänä kuin syväekologia.

Vaikka kirjoittelin toissailtaisessa melankoliassani mitä sattuu, Olli Tammilehto pitää edelleen voimassa lupauksensa tulla puhumaan tänne meille päin.

Nyt menen lukemaan linkin, jota etsin. Sekä ottamaan selvää, keitä syväekologit oikeasti ovat. Matti kornostaa yläkerrassa kuin mätä nakki. On leikkaussairausloman viimeinen päivä ja sanoin eilen, että nyt et lähde mihinkään uuninpeltiasennuksiin vöyhöttämään. Sitä en kyllä sanonut, että saat nukkua aamulla pitkään.

PS. En minä ihan hakoteillä toissailtana ollut, vaikka mietinkin alitajunnassani Puumalan uuden hautausmaan taivaallista rauhaa - ajattelin, että aina niin superenergisellä ja räjähteleväisellä Leonidilla on siellä kestämistä. Tammilehto kirjoittaa Hervé Kempfistä, joka kirjoittaa Thorstein Vebleristä, joka esiintyi Haavikko-nimisessä miehessä Vanhain partain radio-ohjelmakuvauksessa.

Tammilehton mukaan Veblein esitti jo vuonna 1899 ilmestyneessä kirjassaan Theory of the Leisure Class (suom. Joutilas luokka, 2002), ettei tuotannon riittämätön määrä ollut mikään ongelma: hyödyllisiin tarkoitusperiin vaadittava tuotantotaso oli jokseenkin helppo saavuttaa. Valtavasti tuotantoa sen sijaan tarvitaan siihen, että ylin luokka erottuu hiukan vähemmän varakkaista ja he taas hiukan köyhemmistä jne. Kun yläluokan jäsenet kilpailevat keskenään ja nostavat kulutustaan, kulutusmäärät kasvavat ketjussa läpi koko yhteiskunnan maapallolle tuhoisin seurauksin.

Minä lisään tähän, että isä Hannu Ketoharjulta olen oppinut kapitalistisen maailman ongelman olevan ylituontanto. Kapitalismissa on kuitenkin edullista järjestää kaikkia mahdollisia pulia, jotta pääomat kasautuisivat oikeisiin taskuihin. Pulia säädellään hysteerisellä mainonnalla ja muulla vahingollisella toiminnalla.