Pia Valkonen

Tukkaurakka, ukkaturakka

su 16.2.2014

Hups, kohta on maaginen päivämäärä 18.2. Tänään siivousta. Konevitsan arkkimadriitta Nazari sanoi 90-luvulla, että suomalaisten rukous on työ. Löysin yläkerran siivouksen taustalle yksityisen tsasounan piispallisine palveluksineen Joroisista.

Hyvä idea on suora nettiradio pyhäköstä. En tiedä, oliko se ylidiakoni Jyrki Hirmuinen Härkönen, joka kuulosti lähellä nettiradion mikkiä hieman lampaalta, mutta muuten palveluksen kuunteleminen oli oikein elä- ja ylevöittävää.

Tiedotin klovni-runoilijalle tekstarilla, että tukkaurakka on puolj´välissä. Takaisin tuli heti väännös ukkaturakka. Viikon kovin työ on hiusten pesu ja selvitys. Nyt on tukka ei nutturalla, mutta letillä, ylä- ja alakerta luututtu ja kohta voin alkaa syljeskellä kattoon.

Perjantaina tuntui taas, että viihdyn Lapinlahdella. Muistin mennä Rythin Pentin (SPR pj) muistutuksesta Emiliaan SPR:n ystävänpäivän kahveille. Mihin sitä ihminen tarvitsee sovinnaista kulttuuriporvaristoa, kun on innokasta kansalaistoimintaa ympärillä.

Turusen Marjattakin oli armollinen, kun sanoin, että en taida nyt heretä afgaanien läksylukupajaan. Marjatta kertoi, että Unifem on ottautunut siihen. Hyvä juttu. Voin keskittyä Meijerin Seisakkeeseen ja orkesteroida sitä eri järjestöjen avulla vapaaksi autonomiseksi kansalaiskeskukseksi.

Mikael Pentikäisen kirjassa Luottamus oli viitattu Maija-Riitta Ollilan teksteihin. Eräässä kohtaa oli Ollilalta siteeraus myrkyllisistä organisaatioista. Myrkylliset organisaatiot saavat puolestani olla ihan rauhassa. Teen sitä, mistä tykkään. Niiden ihmisten kanssa, joista tykkään.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi