Pia Valkonen

EVA:n ja ETLA:n märkä uni

Putikon Shellin tšuhnat tai suhnat (ven. чухна),
toisin sanoen työläiset, katoavat

pe 17.1.2014

Nauratti, kun Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittajakin oli Kantrin viimeisen sivun kirjoituksessaan pannut merkille, kuinka Yle hehkutti jokaisissa uutisissaan, että kaikki ammatit katoavat. Samaa jargonia toitotettiin pitkin päivää. Toimittajat menivät Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen kuningasjatukseen mukaan aivan intona.

Kyseessä oli nimenomaan elinkeinoelämän märkä uni. Ei ole ensimmäinen kerta työväenliikkeen historiassa, kun elinkeinoelämä toivoo työläisten katoavan. Vipsistä vain.

Ihana maailma ilman työläisiä; ei ketään, jolle pitäisi maksaa palkkaa, ei ketään, jolle pitäisi huolehtia työterveyshuoltoa, ei ketään, jonka tyylittömästä asumisesta pitäisi huolehtia, ei ketään vastaanottamassa päiväkodissa lapsia, ei ketään vaihtamassa mummon vaippaa, ei ketään auraamassa teitä, ei rekkakuskia toimittamassa hienoja viinejä Ranskasta lähiruoan painikkeeksi.

Ei navetalta haisevia maajusseja Säästötorilla.

Mitä sitä kouluttamaan it-asiantuntijoita ja leadershipmanagereja entistiä työläisistä, jotka ovat menettäneet työpaikkansa. Pannan ne vain seinää vasten ja ammutaan niskalaukaus.

Suomen Alice Munro

Piti katsomani eilinen Ylen Aamun kirja uudestaan. Siinä Tuula-Liina Varis kertoi uusimmasta novellikokoelmastaan. Aamulla, kun katsoin lähetystä, Matti käveli edestakaisin ja kahisi. Kävi hakemassa keväällä purkamastaan Saabista vesiletkun ja heilutteli sitä nenäni edessä vointonriemuisena kuin luolamies jotain nuijaa.

Vesiletku oli menossa Ruotsalaisen Leon (vanha kunnon SKDL) Saabiin, kuten myös vilkun katkaisin vähän aikaa sitten.

Matin luolamiehen voitonriemu johtui siitä, etten olisi uskonut kahden Saabin raadosta irrotettavien osien kelpaavan enää koskaan mihinkään - paitsi siihen lentohärveliin, jota Matti mitä ilmeisemmin suunnittelee, sillä aitasta löytyy vielä erilaisia Saabin peltejä. Saabin pellit ovat kuulema laatutavaraa.

Niissä ei ihan äkkiä kuulla läpi teksti Viipurin kurkku, kuten kulkuriveljeni Jouni Määttä kerran sanoi Ladasta. Taisi sanoa muuten Venäjän poikien Lastotškasta, Pääskysestä, jonka pelastimme peltoauton karusta kohtalosta Ala- vai olikohan se kuitenkin jo Yläpitkän puolta.

Lastotška palveli hyvin isän kuolinvuonna 2002 Leonidin, poikapuoleni Levin ja lasten serkun Kirillin peltotyösuhdeautona. Paino sanalla peltotyö. Olivat töissä Auvisen Jarin kasvispelloilla parsan ja porkkanan keruussa ja kävivät Lastotškalla Juvan kirkolla ruokaostoksia tekemässä.

Muistan aina, kuinka poikia nauratti sen jälkeen ajaa Juvan kirkonkylän läpi. Kirkonkylä on tasaista lattanaa ja kolmikko koetti löytää Lastotškalle aina myötämäen sen käynnistämistä varten. Lastotška-nimen Lada sai siitä, että se käynnistyi ainoastaan mäkistartilla tai sillä tavalla, että yksi oli ratissa ja kaksi työnsi.

En olisi yhtään ihmetellyt, vaikka jonkin pesukerran jälkeen Lastotškan kyljessä olisi tosiaan lukenut Viipurin kurkku. Mutta hyvin auto meidän perhettä sen kesän palveli.

Matin luolamiesaamua toisella silmällä seuratessa ja toisella Tuula-Liina Varista minulle jäi sellainen kuva, että Variksen uusimmat novellit ovat alicemunrolaisia, pieniä tarinoita pienistä ihmisistä - tarinoita, joissa on jotain outoa julmuutta. Piti kuunnella illalla kohta Että tuntisin eläväni - kokoelman niminovellista vielä toisella kerralla toiseen kertaan.

Että tuntisin eläväni -novellissa päähenkilö rakastelee aviomiehensä hautajaisissa toisen miehen kanssa, jotta tuntisi elävänsä. Nyt pitää lukea Variksen novellit, jotta tietäisin, ovatko ne julmia. Olen nyt lukenut kolme Munroa - Kerjäläistytön, Kalliin elämän ja Vihan, ystävyyden ja rakkauden - ja vaikka pidän hänen teksteistään, jotain oudon julmaa niissä kaikissa on.

Välillä en pidä Alice Munrosta - henkilönä. Kirjailija kertoo monessa eri muodossa ja monessa eri novellissa sekä romaanissa Kerjäläistyttö melkein samaa tarinaa; henkilö rikkoo täysin satunnaisesta syystä avioliittonsa, jättää lapsensa miehensä hoiviin, koettaa solmia suhteita yleensä varattuihin miehiin ja jää lopussa yksinäiseksi, itsekeskeiseksi, epämiellyttäväksi akaksi.

Munron teksteistä hyökyy joskus sellainen kylmyys, että kammottaa. Sama oli Sofi Oksasen Stalinin lehmissä. Oksasen bulimikkopäähenkilö suhtautuu äitiinsä kylmästi ja julmasti.

Nyt pitää lukeman Että tuntisin eläväni ennen kuin teen mitään johtopäätöksiä.

Vaikea rakkaus

Tikkisen Hannele tekstaroi huvittuneena, että aina, kun Ylen Aamun Kirjan toimittaja sanoi jotain kirjasta, Varis dementoi asian tai sanoi, että ei se niin ole. Kun Nadja Novak puhui novelloin onnettomasta rakkaudesta, kirjailija sanoi, että onneton ei välttämättä ole oikea sana.

Oikea sana on vaikea rakkaus.

Leonid oli minulle vaikea rakkaus. Vaikka toissapäiväisessä merkinnässäni kirjoitin herjaavasti hajottaneeni perheen - en muuten lisännyt siihen, että samalla tulin harjottaneeksi yhteensä kaksi perhettä, Matinkin - ei se niin helppoa ollut. Loving You is a man´s work sanoi minulle kerran muuan mies, taisi olla aviosellainen, Bruce Springsteenin biisin sanoin.

Ei se Leonidinkaan rakastamainen kovin mukavaa aina ollut. Lupasin kuitenkin, että vaidan tämän vaipat, kun tulee siihen ikään. Olinhan hänet Suomeen kutsunut. Näiden typerien Putikon Shellin tšuhnien sekaan, kiitoksia Jukka Kemppiselle käyttökelpoisen asenteellisesta termistä.

Kyllä minä vähän kulmakarvojani tänään Kemppisen merkinnän ääressä kohottelin. Putikon Shellin tšuhnat, juu. Leonidilla oli tapana sanoa minusta, lastensa äidistä: tšuhna nemyitaja. Likainen tšuhna.

Naisen oma tila

Meilläpä on nyt läppäri keittiössä. Tällainen vanha paska, josta on taottu irti muun muassa ä-kirjain sekä välilyöntinäppäin. Tajusin vain kerran, että tähänhän on mahdollisuus usb-liittimellä lisätä irtonäppikset. Välillä läppäri ylikuumenee ja simahtaa. Varsinkin silloin, kun jokin leipäpussikasa jää tuulettimen aukkojen eteen.

Minulla olisi mahdollisuus siirtyä omiin oloihini yläkertaan, jossa on äreän järeä työkone. Mutta ei, minusta on mukava kirjoittaa tässä keittiön pyödän ääressä. Olen sopivasti käsillä, jos Maria tarvitsee jotain. Vaikkakin usein karjaisen takaisin: "Odota, prkl"

Yläkerrasta palvelutehtävään laskeutumisen miettimiseen menee huomattavasti pidemmän aikaa kuin tästä.

Toinen lempipaikkani tässä talossa on pyykkikoneen luukun edessä. Tuijotan pyöriviä vaatteita ja kuuntelen pikku radiosta Roman Schatzin ärsyttäviä ohjelmia tai ortodoksisia liturgioita.

Myös Tuula-Liina Varis sanoi tykkäävänsä kotona keittiössä olemisesta.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi