Juttu kelpaa, jos
kirjoittaja on kiva

la 4.1.2013

Ihan pakko aloittaa tämä päivä siteerauksella. Seuraan kolmea blogia säännöllisesti: kirjailijapariskunnan Saara Henrikssonin ja Markku Soikkelin sekä ihailemani oikeustieteilijä-kirjailijan Jukka Kemppisen. Seuraisin myös kirjailija Jouni Tossavaisen elämää blogin kautta, mutta siinäpä vasta laiska blogipäivittäjä. Tukkapöllyä sellaiselle.

Kirjailijapariskunta ei kirjoita joka päivä ja siksi osuin jommankumman linkkivalikoimasta Jukka Kemppiseen. Enpä olisi uskonnut, että Kemppisellä mitään blogia onkaan. Eihän esimerkiksi saman paikkakunnan, Kauhavan, Iivo Polvellakaan (Iisalmi vas.) ole.

Noin tunti sitten Kemppinen kirjoitti blogissaan siitä, että häneltä usein kysytään, saako hän rahaa blogikirjoittamisesta. Ei kuulema ole saanut kolikkoakaan eikä saa edes kustantajilta ilmaiseksi arvioitavia kirjoja. Kemppisellä on kuulema varaa ostaa arvioitavat kirjat itse - näin oli joku kustantajan edustaja sanonut.

Mutta tämä on ihan huippu:

"Myös kysytään, miksi en kirjoita oikeaa kirjallisuutta. Vastaus on tietenkin, että en osaa. Menneillä vuosikymmenillä tuli kyllä julkaistua, ja itse asiassa ne kirjat saivat oikein hyvän vastaanoton, mutta toisaalta kustantajan edustajat olivat mielestäni vaivalloisia ihmisiä. Otavassa ja WSOY:llä heillä oli taipumus vaatia itseensä kohdistuvia palvontamenoja. Ei siinä mitään, mielellään sitä heittäytyy pitkin pituuttaan suuren vallan haltijan eteen, potkii takajalallaan ja uikuttaa" http://kemppinen.blogspot.fi/2014/01/kaytetty-mies.html

Niin. Menneillä vuosikymmenillä sitä tuli elätettyä itsensä sekä perheensä kirjoittamalla lehtiin. Joskus kirjoitukseni saivat jopa hyvä vastaanoton. Ostavat toimittajat ovat kuitenkin mielestäni vaivalloisia ihmisiä. He vaativat, että jutun kirjoittajan on oltava jotenkin kiva. Minä huomasin, että en enää lähestyessäni viittäkymmentä ole yhtään kiva.

Oma blogistin urani alkoi epätoivosta, kun sain todennäköisesti Vasemmistoliiton kuntaryhmässä elämöimisen vuoksi potkut Kansan Uutisten kolumnistin paikalta. Mitään syytä kolumnieni lopettamiseen Kusarin Suuri Vallan Haltija Kai Hirvasnoro ei sanonut. Toki potkujeni vaiheessa Kusarin kolumnistikirjoittajia vaihdettiin, mutta jotenkin omituiselta tuntuu, että Vasemmistoliiton Oulun koulukunnasta Kusarin kolumnisteiksi kylmäkkö Anne Huotarin rinnalle otettiin aina niin iloinen Risto-Reipas Kalliorinne.

Varmaankin syynä on se, että Risto-Reipas on niin kiva. Innostunut ja positiivinen. Sehän on hyvä piirre nuoressa miehessä. Juttujen ostajilla on kirjoittajilleen selkeä kriteeri. Ei sen väliä, vaikka teksti on kökköä sekä tahmaista, pääasia on, että kirjoittajan persoona natsaa konseptiin.

Luulin kolumnistivaihdon jälkeen, että kuolen. Höpöhöpö. Tajusin, että onhan niitä muitakin kanavia kuin Kusari. On Tiedonantajaa ja jossain vaiheessa ajattelin, että blogini linkki pannaan Rakennus- ja restaurointiliike Lapiomies Oy:n etusivulle, jotta Lapiomiehenkin sivuilla olisi joskus kävijöitä.

Rakennusliikkeen sivulle linkittäminen jäi ensin sen vuoksi, että innostuin varmasti liikaa blogistani. Sitten ajattelin, että vapaushan siitä sellaisesta menee. Olen joitain kertoja lähettänyt blogini linkkiä päätoimittajille myydäkseni itseäni kolumnistina, mutta sen jälkeen, kun muuan päätoimittaja kuoli heti linkin lähettämisen jälkeen, en ole moiseen ryhtynyt.

Tällä tavoin minulla mahdollisuus kirjoittaa omaa blogia niin, ettei tarvitse heittäytyä pitkin pituuttaan Suuren Vallan haltijan eteen, potkia takajalallaan ja uikuttaa. Ja jos tekstini on jonkun mielestä kelvotonta, ei tätä missään nimessä tarvitse lukea.