Pelastetaan duunit

..ttuun koko kilpailukyky

ke 8.1.2014

Huomenna Marian synttärit, lauantaina Annan. Enpä olisi ikinä uskonut, että näistä tulee joskus 15- tai 14-vuotiaita.

Eilen katsottiin televisiosta ykköseltä Pelastetaan duunit -sarjaa. En ehkä olisi katsonut, ellei toissa päivän Iikkarissa olisi ollut sarjasta juttua ja jutussa iisalmelainen yrityskonsultti Harri Mähönen. Törmäsin Mähöseen joskus oman yrittäjätaipaleeni alkuaikoina. Kaiketi tein jotain juttua, mutten muista mihin enkä mitä.

Vähän etoi, että Iikkarin jutussa toimittaja oli onnistunut mainitsemaan sanayhdistelmän yritysten kilpailukyky viiteen kertaan. Kilpailukyky on sana, joka saa minut oksentamaan. Meidän firma ei taatusti rakennusliikkeenä ole kilpailukykyinen, sillä se tarkoittaisi sitä, että nuolisimme asiakkaidemme natsisaappaat ja menisimme heidän eteensä uikuttamaan sekä samalla jättäisimme raksaduunareiden palkat maksamatta.

Itse ohjelma oli hyvä. Olihan mukana Metallityöväen liitto ry. SITRA:kin on, mutta olkoon. SITRA:n kyseessä ollen sana kilpailukyky varmasti pitää mainita ei vain viisi kertaa vaan myös viisitoista kertaa.

Jaan jokaisen sarjassa olevan yrittäjän kanssa silmäpussit, stressivatsan sekä sen, että aamuyöstä noin kello kolme herään ja niskasta alkaa valua kylmä hiki; onko rahaa tilillä työntekijöiden palkkoihin vai ei. Tilanne on rauhoittava nyt, kun ei tarvitse jännittää. Kun Matti on sairauslomalla, rahaa ei ole.

Tyynesti katson Työttömyysvakuutusennakoita ja Lähivakuutuksen tapaturmavakuutusennakoita. Niistä kertyisi heti tammikuun alkuun kuutisen tonnia. Niin. Odottelen tässä, että moottoripyöräkerho maksaisi meidän kauttamme läpilaskuna tulleen aurauslaskun á 160,20 euroa. Kun lasku kulkee meidän firmastamme, vedämme välistä 6,15 euroa. Siinähän se suurinpiirtein onkin tämän vuodenvaihteen liikevaihtomme.

Aurausyrittäjälle tästä on se ilo, että takaamme sen, että hän ainakin saa rahansa. Tämä on muuten laitimmainen vuosi, kun suostun tällaiseen järjestelyyn.

Jotenkin tässä täytyy olla hullu, mutta on tässä se ilo, että saamme itse valita, kenen kengät nuolemme. On meillä sellaisia asiakkaita, että mielelläni pesisin heidän jalkansakin pitkäksi kasvaneilla hiuksillani. Mukavia asiakkaita.

Jos olisi palkkaorjana, valitsemisen iloa ei olisi. Lisäksi jos olisin palkkaorja, en tänäänkään olisi hiihdellyt Hukkasuota ihmettelemään. Matin vainu on tarkkaa. Kun olin kitissyt sitä, että hiihtokausi ei näytä pääsevän alkamaan, Matti keksi, että ajetaan lumirajan tuolle puolen - noin 10 kilometrin päähän kirkolta Lampiinsalmen suuntaan.

Eilen korkkasin hiihtokauden. Vastasatanut tahmalumi tarttui Karhujeni nanopohjiin ja siinä tarpoessa taiwanilainen pilkkisaapas repesi. Loppumatkan tulin välillä kontaten ja välillä suksia kantaen, mutta perkele, hiihto on nyt aloitettu. Tänään oli oikein sujuva keli ja Hukkasuon vetinen rimpi ihmeellinen.

Matti kävi suksilla polskimassa suon reunalla. Ajatteli ensin, että hiihdämme suon reunaa takaisin autolle, muttei sittenkään uskallettu.