Ford ampui työläisiä

to 23.1.2014 toinen merkintä

Tsekkasin äsken jääkaapin. Meillä on perunoita. Pakasteessa SKP:n vanhemman huoneenrakentajan ja Meerinsä mustaherukoita. Selviydymme kotivaralla tämän päivän. Haen vain jauhelihakastikkeen Meijerin Seisakkeelta. Maria kuumeilee ja köllöttelee.

Tässä sitä vain odottelen Rythin Pentin (kunnon SKDL-vas.) verokoulua. Tulee iltapäivällä raippoineen ja ruoskineen.

Eilen Haukkuvan lenkin jälkeen auto piti saada lämpimäksi. Ajoin Varpaisjärvelle ja ehdin saada Kahvila Unelman viimeisen kaalilaatikkonokareen. Ei se mikään nokare ollut, vaikka kahvilanpitäjä niin vuoan pohjia luonnehti. Ehdin saada kunnollisen työmiehen annoksen. Unelmassa luin Iltiksestä Laukaan romahtaneen maneesin diagnoosin. Tyypillinen keisi.

Maneesin tilaaja oli itse tehnyt työmaalla jotain epäonnistuneita hitsauksia. Suunnittelijoita oli ollut kaksi ja heidän välillään tietokatkoksia. On haettu niin kuuluisia kustannussäästöjä. Viime kesänä konkkaan meni jälleen yksi suomalainen maneesitoimittaja. Varmasti tarjosi liian halvalla - ja pää tuli vetävän käteen.

Vähän samalla tavalla kävi rakennusliike Pulkka & Sutiselle. Halvalla tekeminen kannattaa jonkin aikaa. Seuraavan urakan maksupostilla maksetaan edellistä urakkaa. Mekin teimme niin, kun rakensimme kirjailija Pulkkiselle uutta kattoa Nummen vanhusten rivitaloille.

Konkka oli siinä lähellä, mutta onneksi oli ihmisiä, jotka tajusivat; jos meidät pannaan konkkaan, kukaan ei saa mitään. Homman nimi on se, että käytännössä maksoimme usean vuoden aikana Nummen vanhusten talon katon omasta pussistamme. Onneksi sain siinä velkaa maksellessa vuoden pätkän Aamun Koiton päätoimittajana.

Ei perhe sentään nähnyt nälkää.

Maneesit romahtelevat sen vuoksi, että ratsastuskouluyrittäjät elävät varmasti yrittäjistä kaikkein sinkeimmällä. Melkein mahdoton yhtälö. Ulkopuolista työntekijää ei voi palkata. Koettavat nostaa tuottavuutta maneeseilla. Rakennuttavat eptätoivoissaan kaikenmaailman halpahönniä, jotka sitten kaatuvat päälle.

Jotta voisi käyttää ulkopuolista työvoimaa, pitää työntekijöitä olla ympärivuotisesti kymmenen ja liikevaihto sen mukainen. Jos yksi kymmenestä työntekijästä on sairauslomalla, riittää muiden työläisten tuottama lisäarvo kattamaan sairauslomakulut. En ymmärrä, miksemme voi luoda sellaista systeemiä, että työläisten sairauslomat, vanhempainlomat ja kaikki sellainen kulunki, joka aiheutuu siitä, että työläinen ei ole tuottava, voitaisi maksaa yhteisestä pussista.

Ai niin. Unohdin. Sehän olisi sosialismia. Kaikkihan haluavat vapaata markkinataloutta. Kaikki. Kaikki. Surkeimmatkin työtaakkaansa alle tuupertuvat pienyrittäjät, jotka eivät paljoa lumpenproletariaatista eroa, äänestävät kokoomusta tai ovat itse kokoomuslaisia. Tottahan se vapaa markkinatalous tulee olla.

Ja työläiset persuja. Sehän se tässä työläistä auttaa, että näkee märkiä päiväunia kommunistien kaasuttamisesta.

Suosi omaa paikkakuntaa
ja paskanna jätevesiratkaisuun

Usein Lapinlahden yrittäjien turinatuokiossa tympii, kun aletaan puhua siitä, että pitäisi suosia paikallisia yrityksiä. Olen siinä kohtaa samaa mieltä, mutta sitten kaikki sanovat yhteen ääneen, mutta kun meillä on nämä vapaat markkinavoimat. Siinä vaiheessa tekisi mieli ehdottaa, että tekisimme yhdistyksessä vuorolistat ja menisin mielelläni Iisalmen järkyttävien mörkömarkettien kulmalle tekemään mustaa listaa Iisalmen ruokakaupoissa kävijöistä.

Heikkisen Aaro nimittäin sen hoksasi. Iisalmeen rakennettiin hirviömäisiä kauppakolosseja sen vuoksi, että ne imisivät pienen ympäryskuntien asukkaiden rahat. Pielavedellä se jo näkyy; Valintatalo lopettaa siellä.

Kun meidän perhe asui kymmenen vuotta sitten Pielavedellä, jätimme kaiken Savon Mediat Oyj:stä irtoavan rahan kotikuntaan. Pielavedellä oli kaikki, mitä lapsiperhe tarvitsi. Jopa vallan mainio kirpputori Pielavesi-Keitele -lehden talossa.

Olen samaa mieltä ostovoiman pitämisessä pienillä paikkakunnilla, mutta ärsyttävää on se, että kun lausutaan taikalause: "Meillä vapaa markkinatalous." Ovat sen jälkeen kaikki tyytyväisiä. Paitsi minä, joka oksennan kukkavaasiin.

Varpaisjärveltä, persuparatiisista, ajoin Siilinjärvelle Info-Kirjakauppaan hakemaan Juha Mustosen Yksin-valokuvateosta. Teoksen painatus on epäonnistunut. Kuvat ovat lähtökohtaisesti tummanpuhuvia, mutta koko kirjan yli kulkee musta painovärihuntu. Eikä se liene tarkoitus.

Kirja on painettu Suomessa Lönnberg Kirjapaino Oy:ssä. Kurkistus Lönnberg Oy:n nettisivuille kertoo, mistä on kyse. Lönnberg ei enää paina kirjoja, vaan myy ratkaisuja. Esimerkiksi aikakauslehdet ovat ketteriä ratkaisuja. Yhtiön ketterä ratkaisu oli pilata hyvän valokuvaajan teos mustalla painovärihunnulla. Ja halavalla saapi!

Tästähän päästäänkin mieliaiheeseeni. Olenkin kertonut blogissani, kuinka nauroin hillitöntä sisäistä hihitystä iisalmelaiselle rautakauppiaalle toisessa polvessa eräällä myyntikurssilla. Tämä oli sitä mieltä, ettei mielellään myy paskapyttyjä. Myy jätevesiratkaisuja.

Auta armias näitä uusliberaalihuippupuppupuhepaskan vääntäjiä.

Pesen asikkaidenkin jalkoja hiuksillani
jotkut muut saavat huolehtia perseen nuo...

Jos jotain haluaisin opiskella, tahtoisin opiskella graafista tekniikkaa ja sivun valmistusta. Esimeriksi Iisalmen Sanomat on painoversiona todella surkea esitys. Olen myös miettinyt, miksi Matti ja Liisa -lehti on niin vastenmielisen oloinen nykyään. Syynä saattaa olla se, että jos oikein ymmärsin, paikallislehtitoimittajien yleensä aika surkeita kuvia ei enää Iisalmen Sanomien kuvatoimituksessa käsitellä millään lailla.

Ja se näkyy, voi herranjumala sentään, se näkyy. Jos lehden valokuvat ovat lähtökohtaisesti takapuolesta, konserni kiertää veistä lukijoiden haavoissa sillä, että sivunvalmistuksessakin säästetään. Ainoa lohtu on siinä, että printtimedia romahtaessaan ei tapa kymmenvuotiaita.

Kun aikaa oli, kävin tsekkaamassa Siilinjärven kirjastossa, onko Haanpäätä paikalla. Oli, oli. Naputtelin kirjaston koneella Haanpään elämäkerturille Matti Salmiselle sähköpostiviestin, että blogimerkinnöistäni huolimatta olen valmis pesemään hänen jalkansa hiuksillani seuraavassa kirjallisuustapahtumassa, jonne saapuu.

Samalla vihjaisin toiseen kertaan, että Lapinlahdella viimeiset vuosikymmenensä elänyt kirjalija Matti Pulkkinen tarvitsisi nyt elämäkerturin. Pulkkisen elämäkerturilla olisikin haasteita. Ainakin entisvaimo vaikuttaa suhtautuvan Pulkkisen kirjailijuuteen ja kaikkiin kirjailijan viimeisiä vuosia tunteneisiin vihamielisesti.

Salminen viittaa Haanpään elämäkerrassa sivulla 236 novelliin Suomalaisella kylätiellä. Siinä ovelalla tavalla kerrotaan, että Henry Ford, tuo sotilaallisen johtamistaidon airut, ammututti aikanaan neljä työläistään.

Minä sentään -  rakennusalan työllistävänä yrittäjänä - olen täällä blogissani vain kehoittanut raksamiehiämme ampumaan itse paineilmanaulaimella kämmenen pehmytkudoksesta läpi. Ja tämäkin kehoitus ainoastaan siinä tapauksessa, että on tulossa tuki- ja liikuntaelinsairausloma.

(Siinä vaiheessa, kun joku saa minut kiinni Neuvostoliiton alkuaikojen NEP-politiikan ihannoinnista - Fordhan huseerasi tuolloin Neukkulassakin - muistuttakaa minua Fordin työläisten ampumisesta. Menen nyt nettiin katsomaan, mistä oli kyse.)

Sillä lailla. Henry Ford oli antisemitisti ja tuki Hitlerin valtaannousua: Haastattelussa vuonna 1923 Hitler sanoi odottavansa, että näkisi "Fordin kasvavan Yhdysvaltojen fasistisen liikkeen johtajana".