Pia Valkonen

Tuula-Liina Varista odotellessa

Kuukautiskuppi

to 16.1.2014

Onpa outoa lukea Iisalmen Sanomat aamukahvipöydässä. Luen lehden näköisversiota netissä. Nettilehteen siirryin sen vuoksi, että talo täytti päivittäislehden aiheuttamasta paperisaastasta.

Olin kirjoittamassa tänne, että meillä aamulehti tulisi postilaatikkoon iltapäivällä, mutta sitten muistin, että mehän olemme varhaiskannon piirissä. Aamulehti tulisi laatikkoon anivarhain, mutta meille on kehittynyt inha tapa käydä etanapostilaatikolla vain pari kertaa viikossa. Tosin nyt kun odottelen Marian terapiapäätöksiä Kelalta, kopistelen postilootaa päivittäin.

Päivän hyvä uutinen on, että puutaiteilija Raija Weisenbergin tytär Hannah jatkaa kahvila-galleria Luovaa Puuta. Tekisi mieli joskus kirjoittaa blogiin Weisenbergistä, mutta en tahtoisi kirjoittaa imelyyksiä ja tahtoisin kirjoittaa jotain muuta kuin, mitä Weisenbergistä facebookissa sanottiin. Jotain siitä erikoisesta äiti Amma -henkisestä yhteisöstä. joka kokoontui Weisenbergin residenssissä Lapilahdella.

Kyllähän sellainen kasauma vaihtoehtoihmisiä on ollut ainutlaatuista näillä leveysasteilla. Siksi vein kesällä lapinlahtelais-karjalaisen italialaisrouvan pari kertaa Luovaan Puuhun. Arvasin, että hänen ei vain tule muuten siellä käytyä. Siksi kokoonnutin AikaTaikassa vierailleet kirjailijat AikaTaikassa.

Tikkisen Hannele lähetti eilen tekstarin, että kirjailijaliiton puheenjohtaja Tuula-Liina Varis on tänä aamuna Ylen aamustudiossa. Jos joku vielä kertoisi minulle, mikä virallisesti on nimeltään Ylen aamuohjelma, jossa olen jäänyt kaipaamaan sekä talousmetafysiikan kritiikillä väitelleen Jakke Holvaksen slipoveriä että tukka pystyssä säkättävää Matti Virtasta.

Kantrissa terveyssiteistä

Maaseudun Tulevaisuuden aikakauslehdessä Kantrissa (Suojaksi suomalaista sellua 1/2014 s. 16) oli juttua suomalaisvalmisteisista terveyssiteistä. Huvitti suunnattomasti, kun kuluttajagallupin kyselyssä jokunen vuosi sitten täytin joka kohtaan "Vuokkoset saa tuntemaan itseni vapaaksi, rajattomaksi, kauniiksi, omnipotentiksi ja mitähän vielä sitä nyt tietynmerkkisellä terveyssiteellä saakaan itsetunnolle aikaan..."

Arvelen, että naiset alkoivat kyllästyä erilaisiin huippumuotoiltuihin siipilärpäkkeisiin ja brändääjille tuli huoli siitä, että naiset alkoivat ostaa S-ryhmän halpismerkkejä tai joitain kotoisia Vuokkosia.

Ortodoksit ja kuukautiskysymys

Ymmärsin, että ortodoksisessa kirkossa vieläkin on jossain taustalla ajatus siitä, että nainen ei saisi kuukautisten aikaan tulla pyhäkköön. Liittyy samoihin saastaisuussääntöihin, joiden mukaan nainen synnytyksen jälkeen pitäisi kirkottaa ennen kuin voi osallistua jumalanpalveluselämään.

Isä Hannu Pyykkönen kirjoittaa opinkohdasta www.ortodoksi.net -sivustolla: http://www.ortodoksi.net/index.php/Kirkottaminen. Isä Hannun mukaan keskustelussa naisen kirkottamisesta synntyksen jälkeen sekoittuu protestanttinen perinne ja agraarikulttuuri.

Voihan se olla niinkin, mutta tässä kohtaa isä Hannun kirjoitusta nostan kulmakarvojani: "Lapsi viedään vielä pyhälle portille. Pappi laskee lapsen maahan portin eteen ja lausuu rukouksen. Aikaisemmin poikalapsi vietiin pyhään alttariin, mutta nykyään tästä käytännöstä Suomen ortodoksisessa kirkossa on valitettavasti luovuttu."

Valitettavasti? Mitä valitettavaa siinä on, että poikalapsilla olisi erityinen privilegio päästä alttariin?

Järkiperäisistä säännöksistä

Muistan hämärästi, kuinka ortodoksisissa alkukeskusteluissani isä Jyrki Ojapelto sanoi, että naisten saastaisuussääntöjen taustalla ovat käytännön kysymys; kuukautishygienia alkukirkon aikaan ei ollut ihan nykytasolla. Samoin perustein ortodoksisessa pyhäkössä käytetään suitsukkeita; kun alkukirkon aikaan oli paljon väkeä koolla, oli haju sen mukainen.

Muistan myös 1990-luvun Valamon ortodoksisesta naisseminaarista, jonne oli Kreikasta kutsuttu alustamaan muuan nunna Kristoduli, korkeakorkoisissa krokotiilinnahkakengissä hoippuneen hoikan ja tyylikkään ortodoksiälykön, Irina Koskisen.

En muista, alustiko Irina Koskinen seminaarissa vai oliko peräti sen ideoija, mutta muistan Irina Koskisen mutisseen jossain kohtaa alustuksia, että eikö jostain kirkon alkuhämäriin liittyvistä, alunperin ehkä rationaalisistakin säännöksistä, jotka nyt selvästi alistavat naisia, voitaisi luopua.

Seminaarissa tuli esille, kun silloinen arkkipiispa Johannes, nyt jo edesmennyt Nikean metropoliitta, kertoi, että alkukirkossa naisiakin palveli seurakunnan diakonissoina. Sen koomin en ole diakoniakysymyksestä sitten kuullutkaan.

Hektinen älämölöni naisten saastaisuussäännöistä johtuu sitä, että Suomen ortodoksisessa kirkossa palvellessani jäi kismittämään tiedon jemmaaminen. Prelaatti hallitsi sillä, että tietyistä kysymyksistä ei keskusteltu. Sitten keskustelu purskahti, prelaatti veti keskustelupöytään vaikkapa maagiset taikasanat: "kanoninen lainsäädäntö" tai "pyhä traditio".

Sen jälkeen kuului haukkua vaikkapa ortodoksisen kirkolliskokouksen maallikkojäsenet siitä, että he eivät tunne edes kanonista lainsäädäntöä. Teki mieli sanoa, että eivät varmaankaan tunne, kun kukaan ei vaivaudu opettamaan.

Nyt Tuula-Liina Varis on ruudussa. Varis on meillä lauantaina 18. tammmikuuta Iisalmessa alustamassa aiheesta kirjailijat halpistyöläisenä. Eilen ärisin KSL:lle siitä, että Kirjallisuus & yhteiskunta -päivän kurssihakemukseen eikä muuhunkaan asiaan liittyvästä ei ole kuulunut kukon kuraustakaan.

Kirjoitin eilen KSL:n Jukka Peltokoskelle, että eniten vituttaa kaikki, mutta toiseksi eniten se, että KSL:ssä on töissä porukkaa kuin pipoa eikä kukaan vaivaudu edes vastaamaan sähköpostiin.

Kantrin jutussa mainittiin kuukautiskuppi. Kuppi on varmaankin ekologinen vaihtoehto kertakäyttöterveyssiteelle sellaiselle, joka osaa käsitellä kuukautiskuppia siten, että kupin elimistöstä poistamisen ja pesun jälkeen ei tarvitse pestä vessan kaakeleita sekä lavuaaria veriroiskeista.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi