Tuli tehtyä palkkailmoitukset

Luokkasodan selvittely jäi taasen

ma 16.12.2013

Olisiko aika Väinö Linnan esseiden? Tein työhuoneessa suursiivousta ja kaadoin muutaman kasan. Kasojen alta paljastui muun muassa Pentti Straniuksen novellit. Ne ilmeisesti ovat minulla paremmassa tallessa kuin novellistilla itsellään, sillä olen ne kertaalleen itselleni kopioinut ja lähettänyt alkuperäiset novellistille.

Nyt edessä on sama urakka. Otan alkuperäisistä kopioimistani taas uudet kopiot ja lähetän tällä kertaa kopiot novellistille. On kuulema alkupeäiset hukannut. Ilmeisesti Lieksaan muuttaessaan.

Pitää varoa, että Straniuksen novellit eivät enää jää jonkin arkeologisen kasan alimmaiseksi. Tein tänään vihdoin palkkailmoitukset tältä vuodelta Lähivakuutukselle. Ennen kuin pääsin tekemään, piti päivittää Jydacomin palkanlaskentajärjestelmä ja luoda sille uusi pikakuvake.

Vietin aamulla hiljaisen hetken tietokoneen työpöydän ääressä, sillä tottahan toki sitä ensin piti tietää, mikä käyttöjärjestelmä koneessa on. Linkkejä Jydacomilta oli tullut sähköpostiin vaikka minkämoisia. Vittu, että tietokonenörtit ottavat aivoon. Samalla apinaraivolla kasasin marraskuun tilit kirjanpitoon välitilinpäätöstä varten.

Oikeusmies Jukka Kemppinen mainostaa blogissaan tänään Suurta lentokonekirjaa. Matti osti sen eilen tyttären pojalle Axulle. Kehoitin kirjoittamaan etulehdelle toivomuksen, että ukki saa sitten lukea kirjaa Axulle. Luin uudestaan Iisalmen Sanomien päätoimittajan Jarkko Ambrusinin sunnuntaisen Vasemman suoran otsikolla Luokkasota!

Tulin siihen tulokseen, että Iisalmen Sanomien toimittajat tarvitsisivat hieman luokka-analyysiä. Säästän teidät tänään kuitenkin siltä, sillä alan mapittaa. Vielä on yksi arkeologinen kasa vailla mappia. Joukossa muun muassa peräkärryjen rekisteriotteita.

Väinö Linnan esseet tarttuivat nyt näppeihini kirjahyllystä. Selasin ja silmäni osui Linnan mietteisiin Veijo Meren Manillaköydestä. Tikkisen Hannele oli sitä mieltä, että Graham Greene ei terävöidy Hiljaisessa amerikkalaisessa. Kirja alkoi oopiumin pössyttelyllä ja minusta Greenen tyypit ovat kaikki jotenkin veltossa pilvessä.

Henkäisin syvään, kun Arto Nybergin ohjelmassa oli eilen haastateltavana muudan Kiakkoviaras. Tyyppi piiloutui pitkän tukkansa taakse ja kun alkoi puhua, kuului vain nikotiinin rouhimaa rohinaa. Ajattelin, että tsiisös, mutta sitten alkoi naurattaa. Nybergin löytö oli juuri sitä, mitä pitikin; työväenluokkainen valkoinen mies, joka oli tullut mielenosoitukseen ensisijaisesti pitämään hauskaa.

Löytö kyllä muisteli hiljaista miekkaria Tampereen rautatieaseman edessä. Oltiin siä kynttilöiden kanssa. Ei tullut otsikoita eikä kukaan enää muista, minkä puolesta tai mitä vastaan kynttilöivät.

Sanoi moneen kertaan, että hallitus ei saa mitään aikaan, kunhan jaanaavat - ja Arhinmäki se nyt varsinainen ketku on. Jossain vaiheessa Kiakkoviaras oli huomannut jääneensä yksin, kun kaikki muut osoittajat olivat häipyneet kuka minnekin. Ja niin rouheaääninen vallankumouksellinen oli poistunut paikalta porvarillisesti taksilla!