Pia Valkonen

Pitääkö olla identiteetti?

Entä jos niitä on monta?
Tai jopa eri vaihtoehtoja?

ma 9.12.2013

Kirjoitin tämän sunnuntaina 8.12.2013, kun olin katsellut netistä Nefise Özkal Lorenzen dokumentin. Maanantai sujahti Rautalammilla viimeisen telinekuorman teossa. Museon kirkkotallin pihalle jäivät enää kevytpeitteet, joita emme saaneet irti maasta.

Olivat jäätyneet lumen alle. Pitää kevään katon tervauksen yhteydessä käydä ne sieltä noukkimassa. Kova oli homma ja kotiin tulon jälkeen piti nukkua. Kohta alkaa Rythin Pentin (vas.) verokoulu. Maria jo soitti alakerrasta, että pitää tulla siivoamaan kissan oksennukset. Osku oksentaa jälleen.

Seuraava kirjoitus on kirjoitettu ensin Ärräpäihin. Sen vuoksi se sisältää heti kärkeen muslimien neljän vaimon säännön sekä uimapukuanekdootin. Minusta hunnutettu turkkilainen imaamikoulutettava oli hauska perustellessaan huivin käyttöä. Kyllä minä muistan, että ensimmäisenä päivänä Konevitsan luostarisssa kesällä 1993 naureksin ensin työprikaatimme Sannille ja Annille - vai olivatko Alleja ja Ellejä, kun rouvat vetivät jo laivalla ylleen pitkän hameen ja peittivät hiukset huivilla.

Ei mennyt kauaakaan, kun ryhmäpaine teki samanlaiseksi. Sitä paitsi saarella oli kätevää kerrospukeutua. Hameen alle mahtui kylmällä useammatkin pitkät housut. Huivi on kätevä. Ei tarvitse miettiä, miten hiukset ovat.

Ylen kolmannen ulottuvuuden Nefise Özkal Lorenze käy dokumentissaan Postia Jumalalle islamin salafistijohtajan luona. Salafisteilla on mielestään ainoa oikea tulkinta Koraanista.

Amerikkalainen ortodoksiteologi Thomas Hopko sanoo myös jossain Raamattu-oppaassaan, että ortodokseilla on ainoa oikea tieto siitä, miten Raamattua on luettava. Siinä vaiheessa heitin Hopkon Raamattu-vihkosen nurkkaan. Minut oli jo voideltu Suomen ortodoksisen kirkon jäseneksi, mutta lähtölaskentani poispäin Kirkosta alkoi siinä samassa.

Kyse on tulkinnoista. Kenellä on oikeus tulkita Raamattua tai Koraania? Minusta myös minulla - naisella, jolla on taustallaan vajavaisia teologian opintoja, on oikeus tulkita Raamattua. Tai kenellä tahansa.

Koraanin maininta neljästä vaimosta itse asiassa hillitsi arabien moniavioisuutta – vaimoja saattoi olla kymmeniä - ja oli samalla tapa huolehtia leskistä. Jos joku kaatui taistelussa, veli joutui ottamaan lesken vaimokseen. Avioliitto ja perhe ovat loppujen lopuksi vain tapoja järjestää lasten kasvatus, työvoiman uusintaminen ja lopulta koko yhteiskunta. Ei niissä tarvitse olla mitään ylijumalallista.

Nefise kysyy dokumentissa kirjalliselta äidiltään, egyptiläiseltä kirjailijalta, Nawal El Sadaawilta, pitääkö ylipäätänsä olla uskonnollinen, sukupuolinen tai kulttuurinen identiteetti. Ja mitäs jos identiteetti on - ja se onkin este?

Nyt julistankin avatuksi keskustelun siitä, tuleeko ihmisellä olla:

a) uskonnollinen
b) sukupuolinen
c) kulttuurinen
d) ammatillinen
e) poliittinen
f) siviilisäädyllinen

identiteetti?

Mitä on identiteetti?

Nefise on Norjassa asuva turkkilainen. Hänen lapsensa ovat puoliksi norjalaisia. Puoliso on norjalainen. Nefise sanoo, että hänellä Jumala asuu hänen sisällään eikä sillä ole sukupuolta. Turkin kielessäkään, kuten suomen kielessä, ei ole erityistä persoonapronominia miehelle tai naiselle. On vain hän. Sukupuoleton Hän.

Turkkilaisen imaamikoulun hunnutettu nainen perustelee hunnun pitämistä sillä, että se on hänelle itselleen tärkeä ja sanoo Norjassa asuvalle turkkilaiselle Nefiselle itse asiassa ihan lohduttavasti, että “Te voitte olla muslimi ja pitää vaikka uimapukua!”

Brittiläis-pakistanilainen musliminainen Nefisen dokumentissa ei nimitä itseään feministiksi, sillä länsimaisen feminismin ällöttävyys on siinä, että länsifemakot tahtovat pelastaa toisia. Nyt tulee käsite toiseus. Toiseus liittyy orientalismiin ja orientalismi on jonkinlaista länsimaalaisten ihmisten romantisoimaa käsitystä idän ihmisistä.

Sama ottaa päästä vassuleissakin. Että on jotain parempiarvoisia erkkivirtasia, jotka hyvää hyvyyttään puolustavat heikkoja, köyhiä ja työläisiä. Alentuvat meidän puoleemme. Armollisesti.

Lapseni ovat suomalaisesta äidistä, mutta heidän isänsä oli venäläis-tsuvassi. Tsuvassit ovat tataarien ja suomalais-ugrilaisten sekoituksia. Olimme kesällä Turkissa. Anna rakastui Turkkiin ja ikävöi nyt jopa Alanyan moskeijoiden rukouskutsua. (sekä tietysti niitä kaikkia ruskeakäsivartisia mustatukkaisia rantapoikia.)

Meillä muodostetaan parhaillaan perheessä kovalla huudolla ja ärtymyksellä erilaisia identiteettejä:

“Identiteetin kehittyminen edellyttää, että ihminen pääsee kokeilemaan erilaisia asioita, näkemään mahdollisuuksia, pohtimaan monenlaisia ajatusmaailmoja ja valitsemaan niiden väliltä.”

Vanhemmat saattavat avata tai sulkea nuoren mahdollisuuksia maailmankuvan rakentamisessa uskonnollisen, ideologisen tai ammatillisen taustansa vuoksi. Tämä voi johtaa siihen, ettei identiteetti välttämättä olekaan oma vaan omaksuttu niin että ihmisen elämästä tulee muiden asettamien odotusten suorittamista. Omaksuttu identiteetti on tällöin ihmiselle taakka. Omaksutun identiteetin varassa elävät ovat hyvin auktoriteettiuskoisia eli tekevät kyseenalaistamatta, mitä käsketään.

“Identiteetti on vahva ja kypsä silloin, kun ihminen tuntee pystyvänsä toteuttamaan itseään ja elää sopusoinnussa itsensä, valintojensa ja arvojensa kanssa kaikilla elämän alueilla. Jos identiteetti on kunnossa, ihminen kestää luhistumatta kriisejä, kuten avioeroa ja työttömyyttä.” (Wikipediasta kopsattua)

Kaik´on koettu, sanoi pielavetinen Niskasen Kati Ysaon yrittämisen ja johtamisen kurssilla, kun teimme stressitestiä – paitsi listalla ollut vankilassa istuminen.

PS. Mulla on nyt tainnut mennä niin, että olen tässä vaiheessa hylännyt ainakin uskonnollisen identiteetin eroamalla Kirkosta (itse asiassa jopa kahdesta: ensin luterilaisesta ja sitten ortodoksisesta), sen jälkeen olen ollut sitä mieltä, että en oikeastaan halua määrittää sukupuoltani, olen mies, joka rakastaa miehiä, mutta naisen ruumiissa. Kulttuurinen identiteettini on myös epäselvä. Puhun suomea äidinkielenäni, mutta rakastan venäjän kieltä. Ammatti-identiteettiä minulla ei ole. Poliittisenkin identiteetin kanssa on vähän niin ja näin. Jos alkaa ahdistaa, olen valmis vaihtamaan poliittista puoluetta kuin sukkia.

Olen eronnut kerran ja mennyt naimisiin kaksi kertaa. Lasteni isän kanssa en edes ole ollut naimisissa. Lisäksi olen leski. Mikähän lienee siviilisäätyidentiteettini?

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi