Pia Valkonen

Tanski nähty Lapinlahdella

Miten Gustave Flaubertin kuppa
liittyy John Irvingiin tai Enif Shafafiin?

ke 13.11.2013

Ärisin tänä aamuna Ärräpäät-sähköpostilistalla seuraavin sanoin:

"Heips, kaikki inhoavat Hannu Raittilaa. Ainakin Markku Soikkeli, kirjallisuusrosentti. Minäpä en, sillä pidän Raittilan insinöörimäisyydestä. Soikkeli arvioi Raittilan Finlandia-listan pakolliseksi Antti Hyryksi. Onko Kaakkuri lukent´Hyryä? En nyt muista, onko ollut puhetta. Hyry on mulle varmaan liian hyrymäinen.

Mulla meneillään yhtä aikaa turkkilaisen Enif Shafafin (Kaakkurilapushka Stepanka saapi selvittää, ovatko kirjaimet oikeassa järjestyksessä, sillä kirja on nyt pakastimen päällä keittiössä) Kirottu Istanbul, John Irvingin Minä olen monta (kertoo nuoren kirjailijan heräämisestä bi-seksuaalisuuteensa, seurustelee jenkkipikkukaupungin transsun kanssa, menee pojan seksuaalisuuden ytimeen maailmankirjallisuuden abstraktioiden kautta, Baldwinin ja Flaubertin) sekä J.K.Rowlingin Paikka vapaana.
 
Rowling on mulle vaikea paikka. Siinä alussa Barry Fairbrotherin, brittiläisen pikku piirin hyvä ihminen, kuolee aivoaneurysman repeämiseen. Kun ekan kerran aloitin kirjaa vuosi sitten, mulla oli ne vitun hirveät päänsäryt. Mulla alkoi ohimoita repiä heti alun päänsärkykuvauksissa eilen, kun aloitin kirjan toistamiseen - ei kun kolmistamiseen tai varmaan jopa neljästämiseen. Ihan sama ilmiö, kun luin Aila Meriluodon vanhuuden päiväkirjoja. Ihan kuin itekin olisin ollut koko ajan kännissä niitä lukiessani.
 
Hyvä muuten, että toveri Rouvinen vapautuu kohta tärkeimpiin tehtäviin työelämän ikeestä.
 
SITTEN SELLAINEN KYSYMYS. KOMMUNISTI PASI TERVO RAPORTOI EILEN MEIJERIN SEISAKKEELTA, ETTÄ JUSSI TANSKI OLI KÄYNYT SYÖMÄSSÄ SEISAKKEELLA MYKYROKKAA. HERÄÄ KYSYMYS, MITÄ TOVERI TANSKI TEKI ROUVINEEN LAPINLAHDELLA JA MIKSI EI KUTSUNUT MINUA KANSSAAN LOUNALLE SEISAKKEELLE????????? MINÄHÄN OLEN KO. PULJUN PERKKKELLLLLLLLLLLLLLLE PUHEENJOHTAJA ENSI VUODEN ALUSTA.
 
Tänään muuten on Meijerin ns. vanhan hallituksen kokous. Tekisi mieleni mennä, sillä Meijerin seisakkeen työilmapiirin selvitystä varten tilasin eilen netistä kaksi Tony Dunderfeltin kirjaa: Konttorikemiaa ja Tunnista temperamentit. Älkää nyt naurako. Tykkäsin Dunderfeltin kirjasta Intuitio ja tunneviestintä. Aika paljon monessa asiassa on kyse siitä, että joku ihminen vain tökkii sen vuoksi, että .... ööö .... no tökkii... mulla tökkivät sellaiset jatustelevat jahkailijat. Ja sitten huomaan, että itse käyn aika monien, kuten vaikkapa Ylä-Savon subcomandante-Helene Schjerfbeckin hermoille. Tämä Ylä-Savon subcomandante eli Heikkisen Aaro, jonka sähköposti on tukossa ja valuu yli, mieluummin istui meidän ruostereikäisen pakun takaosassa kerran, kun mun ja kahden muun nartun kanssa samaisen pakun etuosassa.
 
Shit happens, mut Aaro ei pääse musta mihkään, sillä minä olen aina mukana jossain nurkassa pilkottamassa.
 
Pia
Niin. Selvennykseksi tähän, että Heikkisen Aaro ei kestä mun päkätystä. Tai kestää aina ensimmäiset kaksi tuntia. Sen jälkeen tarvitsee hermolepoa. Sain Suomen työväenpuolueen puheenjohtajalta sähköpostilistalle meriselityksen eiliseen yllättävään ilmaantumiseen Lapinlahdelle; akalla oli kokous kunnantalolla, sitten piti käydä Lapinlahden kirjastossa surffaamassa ja Meijerillä mykyrokalla ja työttömien tiloissa, mutta akalla olikin sitten kiire eikä Tanski edes muistanut mun olemassaoloa.
Annoin Tanskille anteeksi, sillä selitys oli hyvä ja täynnä epäloogisuuksia. Lahjoitin tälle myös ison betoninsekoitussaavin tulevia Talvivaara-performaceja varten. Minäkin sain sellaiseen osallistua viime syyskuussa Lapinlahden AikaTaikassa. Ongelma vain oli se, että minä ja runoilija-klovni esitettiin toisessa päässä performancea farssia, kun Tanski toisessa päässä koetti puhua vakavista asioista sekä Olavi Lyytikäinen olla siinä välissä karsimaattinen ja helvetin pitkä.
Karsimaattinen. Karismaattinen. Siis por... por? Prole.
No niin. Arvaatte varmaan, mikä mielessäni liikkuu. Mielessäni liikkuu John Irvingin Minä olen monta. Kun aloitin lukea sitä heti tuoreeltaan viime kesänä, hyydyin jonnekin vähän alle puolivälin siihen, että oikeasti ei minua kiinnosta nuoren miehen seksuaalinen herääminen - varsinkaan, jos se tapahtuu jossain sovinnaisessa Jumalan hylkäämässä jenkkipikkukaupungissa 1950-luvun lopulla.
Pääsin Irvingiä aika pitkälle sillä verukkeella, että kirjailija ikään kuin viittaili päähenkilön aikuisuuteen. Päähenkilöstä tulee aikuisena kirjailija ja bi-seksuaali. Kumppanina hänellä on transsukupuolinen mies, joka ei ole homo. Eikä bikään. Ei myöskään naisten vaatteisiin pukeutuja.
Onpa tätä vaikea selittää. Tänä aamuna tapasin paikallisen pervon. Pervo tulee sanasta perverssi ja jos oikein olen ymmärtänyt seksuaalivähemmistöpiireissä kutsuvat itseään näin. Kyseessä on halventaviksi tarkoitettujen ilmausten haltuun otto. Ja sama ilmiö kuin muinoin Jyväskylän yliopistovaaleissa.
Joku kokoomuslainen "intelligentti" nimitteli vaalivoittajia punavihreiksi vassaripaskoiksi. Heti yliopistolle alkoi ilmestyä epämääräistä sakkia, jolla oli yllään paita: "Olen punavihreä vassaripaska."
Tapasin pervon. Kutsui kylään. Poikamiesaamupalalle. Nauratti, sillä siinä kassalla taisin Matin vanhoissa erähousuissa ja Jalaksen raksaturvakengissä näyttää melkoisesti mieheltä. Se on tarkoituskin. Kuten Hantta Krause lausui Hesarin muinaisessa Teemassa toimittaja Saska Saarikoski-Kauranen-Snellman-Saarikoskelle: "Olen täysin hetero."
Minäkin olen täysin hetero, mutta transsukupuolinen. Olen mies suhteessani miehiin, joita rakastan. Ja joita himoitsen.
Irving käyttää pitkät pätkät selostaakseen sitä, mitä tarkoittaa homojen maailmassa se, että on pantava tai panija. Jos asiaa ajattelee tarkemmin, kysymys on olennainen. Siinä vaiheessa, kun olin totaalisesti kyllästynyt Irvingin nuoren miehen eroottisen ahdistuksen veivaukseen, kirjailija kiinnitti huomioni.
Ensin tuli maailmankirjallisuutta hauskassa muodossa James Baldwinista, jonka lanseeraamaa rakkauden löyhkää en tunne. Sitten Irving koukutti minut takaisin Madame Bovarylla. Madame Bovarya päähenkilö lukee ääneen ensimmäiselle aidolle hinttirakastetulleen heidän yhteisellä Euroopan-matkallaan. Rakastettu, joka itkee rasittavasti kaikkien Irvingin kuvausten ajan, inhoaa Madame Bovarya ja pitää ansaittuna tämän kuolemaa kirjan lopussa.
Irvingin päähenkilö on sitä mieltä, että on jos kerta Madame Bovary on naimisissa maanosan tylsimmän miehen kanssa, hän voi panna ketä hyvänsä eikä siitä syystä Gustave Flaubertin olisi tullut naista tappaa. Gustave Flaubert olisi muuten syytä hirttää munistaan, sillä tämä oli saanut Istanbulissa kupan, josta ei kyllä erkkikään tai Orhan Pamuk ota selvää, saiko kirjailija kupan turkkilaiselta lapsirakastajaltaan vaiko toiko kirjailija kupan lapsirakastajattarelleen Istanbuliin paheellisesta Euroopasta.
Jahah, ja koko tekstin paska liimautui toisiinsa kuin naiset XXX:n takapuoleen rakennustyömailla. Korjaan asiain tilan heti, kun palaan koneen ääreen. Sähköpostiasetukset ja tämä blogialusta on vihonviimeinen yhdistelmä. Lähden viemään Mariaa uimahalliin Iisalmeen.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi