Pia Valkonen

Hell´s kitchen

pe 1.11.2013

Eilen väitin olleen Antin nimipäivän. Ei ollut, kun oli Arton ja kumppaneiden. Antin nimppari, joka entisessä elämässäni oli Musta Lammas -ravintolapäivä, on kuukauden kuluttua.

Mutta tänään on Pyryn päivä. Jos minulla olisi ollut poika, olisin tahtonut hänen nimekseen Pyry Petteri. Arvelen, että olisin saanut kyllä etsiä Pyry Petterilleni suomalaisen isän. Luin Leonidille aikoinaan suomalaista nimipäiväkalenteria läpi - eikä etenkään pojalle löytynyt nimeä, joka olisi kelvannut myös venäläiselle.

Olen aivan Elif Shafakin lumoissa. Elif Shafak on tsiljoona kertaa kiinnostavampi kuin Orhan Pamuk. Pamuk, kuten Shafak, harrastaa maailmankirjallisuusviitteitä, mutta jostain kumman syystä Pamuk on valinnut maailmankirjallisuuden klassikon Gustave Flaubertin kupan mainitsemisen arvoiseksi.

Ei silti, että jotenkin paheksuisin valintaa, mutta Shafakin henkilögalleria on monipuolisempi - ehkä myös tyylitellympi ja jotenkin kirkkaampi kuin Pamukin mystillis-kryptisyys. Sitä paitsi Elif Shafak on nainen. Ainakin minua kiinnostaa juuri se hänen Kirotussa Istanbulissaan. Olen kohdassa, jossa Istanbuliin neljän originellin sisaren kasvattaman Asyan luokse tulee Amerikan serkku Amy.

Amyn isäpuoli on turkkilainen Mustafa. Mustafa on Asyan kasvattaneen siskosten veli. Amyn äiti on periamerikkalainen ja vähän lihava Rose. Amy uskaltaa heti ensimmäisillä sukuillallisilla tunnustaa, että hänen oikea nimensä on Armanoush Tchakhmakhchian.

Amyn isä onkin Amerikan armenialainen. Ja sitten kevyesti tutustumisiltana Amy joutuu kertomaan, miksi Amyn isoäidin isä koetti paeta Turkista. Vuonna 1915 osmanni-vallanpitäjät saivat päähänsä murhata massoittain Turkissa asuvia armenialaisia.

Jännite kirjan kohdassa tulee siitä, että mitään jännitettä ei olekaan. Amyn Istanbulin-sukulaiset eivät mene sukulaistytön taustasta lainkaan tolaltaan. Talossa on nimittäin myös erikoinen isoäiti Petite-Ma, joka on tullut Thessalonikista, Kreikasta.

Lisäksi Elif Shafaf kuvaa asiaa näin: "Armenialaiset ja turkkilaiset elivät erilaisessa ajassa. Armenialaislle aika oli kehä, jossa menneisyys syntyi uudelleen nykyisyydestä ja nykyisyys synnytti tulevaisuuden. Turkkilaisille aika oli useiden väliviivojen katkoma jana, jossa menneisyys loppui jossakin tietyissä pisteessä ja nykyisyys alkoi uudelleen tyhjästä, eikä välissä ollut muuta kuin repeämä." (Elif Shafak Kirottu Istanbul s. 231-232)

Kävin äsken Meijerillä. Meijeristä ja myllystä on tullut nyt ihan oikeat kansalaistalot. Kansalaisturvakaartilainen ja Pyöris-mies Kauko Kokkonen (kok.) kertoi, että kunnan kanssa neuvotteluissa ovat nyt saaneet myllytilat itselleen.

Meijerin tiistaisessa kokouksessa viilikset olivat kuin televisiosarjassa Hell´s Kitchen. Tämänpäiväinen lounastunnelma oli kuitenkin rauhaisa ja tsekkasin yhdessä virolaisen pääkökin Yllin kanssa ensi viikon ruokalistan. Kun tämän toinen pääkokki on haudassa ja toinen ensi viikolla Talvivaarassa, meinaan ensi viikolla hakea valmiit iltaruoka-annokset Yllin keittiöstä Meijeriltä.

Luvassa ensi viikolla on muun muassa lihaseljankaa.

Kävin pitkästä aikaa myös Työttömien toimistolla. Meijerillä sijaitsee nyt oikeastaan Lapinlahden tietotoimisto, sillä seisakkeen yläkerrassa pystyi pohtimaan muun muassa sitä, minne Lapinlahden ratsastajat ehkä on pystyttänyt uuden maneesin, sillä ainakaan Nerkoolla sitä ei näyttänyt vielä olevan.

Mukava olla Meijerin ja myllyn naapuri. Ja mukava on olla Meijerin toimintakeskus ry:n puheenjohtajakin ensi vuoden alusta.

Mukavaa myös oli se, että Kansan Uutiset julkaisi tänään Puumala-repparini "Lomalla Matti Viialaisen valtakunnassa". Se on ensimmäinen polveilevan esseihdinnän lehtijuttukokeiluni. Hapuilevahan se ehkä oli - ja kaiketi pilkotin itse liian monessa kohdassa juttua, mutta menköön.

Kirjoitin juttua kokonaisen vuoden ajan.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi