Pia Valkonen

Trotski ja fiktiivinen elämäkerta

to 14.11.2013

Tänään kiidän kahdeksi tunniksi Lapinlahden vammaisneuvoston puheenjohtajan Reetta Mehtosen kanssa Iisalmeen osatyökykyisten, vammaisten sekä muiden potentiaalisten vallankumouksellisten työllistämisseminaariin.

Siellä aiomme Ylä-Savon Helene Schjerfbeckin ja subcomandante Marcosin kanssa kiristää Ylä-Savon vihreältä Petri Karhulta, ovatko he mukana Yhteiskunnallista kirjallisuutta tasan kaikille -järjestelyissä vai eivät. Ylä-Savon vihreät ovat ärsyttäviä sovinnaisvihreitä. Mieluummin ottaisin kirjallisuustapahtumaan ViPun Ville Rantasen ja hänen vinkaamansa Homorunoja-kirjoittajan Harald Birger Olausenin.

Ville Rantanen alustavasti innostui Iisalmen tapahtumasta, mutta voihan se olla, että tammikuussa mies on taas jossain zimbabwelaisessa vankilassa, josta joku nimidemari hänet joutuu diplomaatisesti poispuhumaan.

Tikkisen Hannele kuratoi koko viime yön kahden kuopiolaisen valokuvaajan Paula Pohjamon ja Juha Poutasen sekä sallalaisen poromiehen tyttären Kaisu Törmäsen näyttely. Kaisu Törmänen on vaikuttanut alitajuntaani voimakkaasti teoksellaan blondin päästä. Törmäsen blondilla ei ole kasvoja.

Siksi se kääntääkin miehen kuin miehen pään. Kaisu Törmänen on itse musta kuin piru, oikea Lapin noita. Ihastuttava, pelottava. Hauska ja ennen kaikkea terävä.

Vaikka kävin eilen Mariaa uintifysioterapiaan viedessäni väsyttämässä itseni Iisalmen uimahallin saunassa, oli taas nukahtamisvaikeuksia. Altaalle en jaksanut, mutta ajattelin, että saunassa käymällä saisin unen päästä illalla paremmin kiinni. Sainkin unen päästä kiinni niin, että olin vähällä nuokahtaa John Irvingin Minä olen monta -romaanin päälle keittiön pöydän ääressä.

Se, etten sitten saanutkaan Marian iltatoimen jälkeen enää unta, johtui siitä, että Irvingin romaanin päähenkilö, epäluotettava bikirjailija, oli saanut kouluaikaiselta ystävältään , joka heidän yhteisellä Euroopan-matkallaan paljastuikin vähän rasittavaksi itkeskeleväksi ja roikkuvaksi hintiksi, joulukortin. Kortti paljasti, että ystävä oli sairastunut aidsiin.

Minä olen monta kääntyi yht´äkkiä vakavaksi. Ensin sodanjälkeinen love and peace -jenkkisukupolvi kuoli Vietnamissa ja ne, jotka onnistuivat välttämään Vietnamin sodan kutsunnat, ja nauttivat vapaasta rakkaudesta, kuolivat sitten joukoittain aidsiin. Oli vähällä, etten lukenut kirjaa yötämöisin loppuun.

Tänä aamuna toipuva toimittaja Miina Supinen oli Seppo Puttosen ja Nadja Novakin haastateltavana Aamutelkkarissa. Hitsi, että Puttonen ja Novak ärsyttävät. Novakin plussaksi on sanottava, että tämä luki tarkoituksella Supisen Säteestä kappaleen, jossa kirjailija rinnastaa satanismin ja uusliberalismin.

Kuitenkin kumpikin kirjallisuustoimittaja näytti niin järkyttävän ........ antaakaa minulle tämä anteeksi ... idiootilta; mahtoivatko he nyt tietää, mikä uusliberalismi edes on. Vähän samaan tapaan kuin Seppo Puttonen ei tiennyt Tampereen yhteiskunnallisen kirjaillisuuden päivillä, miten bruttokansantuote muodostuu.

Nyt on pakko lähteä juoksemaan.

Enpä koskaan päässyt Trotskiin ja fiktiiviseen elämäkertaan. Ärräpäissä oli sellainen keskustelu ja Matti Tohka oli sitä mieltä, että koska Trotski pani Meksikossa Frieda Kahloa sekä ruokki pulujaan että kanejaan, Trotski on sekä hyvä ihminen että normaali mies.

Minä sanoin siihen, että jos olisin naispuolinen Diego Rivera ja joku naispuolinen vallankumouksellinen tulisi meille ruokkimaan pulujaan ja kanejaan sekä paneskelisi Matti Valkosta, tarttuisin minä kyllä jäähakkuun ja iskisin sen kyseisen naisvallankumouksellisen kallosta läpi.

Se, että eilisessä viestissäni nimittelin Tapani Kaakkuriniemeä lapuškaksi - diminutiivi sanasta lapa eli tassu - viittaa erääseen vitsiin Leninistä ja Krupskajasta. Kopioin sen tänne joskus. Kopioin sitten, kun on hieman enemmän aikaa. Samalla koetan saada eilisen päivän merkinnän kappaleet toisistaan irti.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi