Pia Valkonen

Kommunistin punaiset patakintaat

ma 18.11.2013

Nyt ei ehdi mitään. Perjantaina oli antoisa Lapinlahden vammaisneuvoston kokous, jossa saimme asetettua tiistain 3.12.2013 vammaisfoorumille kellonajat. Vammaisfoorumi on kello 12.30-14.30 välisenä aikana. Sitä ennen on Jussinpihan porukan syönti ja kello 14.30. tulevat ensimmäiset kyydit.

Lauantaina oli antoisa Hannulan Ullan järjestämä nonstop-äitileiri Väärnin leirikeskuksessa ja sunnuntain Pohjois-Karjalan sekä Pohjois-Savon piirihallitusten ensimmäinen yhteinen kokous Kuopiossa. Tungin itseni piirien EU-kampanjointiryhmään.

Ensi toukokuun EU-vaalit ovat kiinnostavat. Jaan Anni Sinnemäen (vihr.) viimeisimmässä Vihreässä Langassa olleen kolumnin sanoman. Sinnemäelle oli EU-äänestyksessä viimeinen pisara, kun Hesarin etusivulla oli jättiläismäinen vauva; valtamedia propagoi EU:n puolesta niin, että Sinnemäki äänesti vaistonvaraisesti EU:ta vastaan.

Toimin silloin aktiivisesti Kuopion VEU:ssa ja valtamedian vyörytys hipoi ällöttävyyden rajoja. Sen jälkeen olen odotellut, milloin Vasemmistoliitto alkaa muuttaa EU:ta tai edes vaikuttaa sen sisällä. Enpä suuremmin ole sitä huomannut, mutta nyt olen sitä mieltä, ettei EU:sta irtoamisen puolesta kannata vouhkata.

EU pitää muuttaa, mullistaa. Tehdä EU:sta kansalaisten Eurooppa. Hommat tulisi aloittaa jo.

Sama kanta minulla on Vasemmistoliiton hallituksessa pysymiseen. Jos jäämme hallitukseen, pitää loppuaikanakin saada jotain aikaan.

Jäämme hallitukseen. Siis me.

Eilen kahden piirin hallituksen kokouksessa oli hyvä tunnelma. Kukaan ei jaanannut joutavuuksia eikä ollut kyyninen.

Monta mutkaa ennen
kuin punaiset patakintaat

Tänään vein Marian Mäntykankaan kouluun jaksolle. Siinähän se päivä meni - varsinkin, kun tein monta mutkaa Kuopion keskustassa päästäkseni nykimään Sataman Tarmon ovea - turhaan, sillä kirjakauppa on maanantaisin kiinni. Olisin sopinut osuuskuntalaisten osallistumisesta Yhteiskunnallista kirjallisuutta tasan kaikille -tapahtumaan Iisalmeen la 18.1.2014.

Pitää lähettää Atik Ismailille, Inka Kivi-Straniukselle ja tämän siipalle Pentti Straniukselle taas muistutuskortit asiasta. Korteista, jotka hankin muistutusta varten Siilinjärven S-marketista, tuli mieleen, että Siilinjärven Info-kirjakaupassa näin Tuula Karjalasen Tove Jansson -elämäkerran.

Jahah, ja Tuula Karjalainen näyttää googlen mukaan olevan Kiasman entinen johtaja. Löysimme Matin kanssa vähän aikaa sitten Varkauden kirjapörssistä Tuula Karjalaisen taidehistoriaa elävästi esittelevän kirjan Kantakuvat, yhteinen muistimme. Kantakuvissa oli Sirpa Alalääkkölän hardcore punk -versiot Akseli Gallén-Kallelan Aino-triptyykistä.

Mainittakoon tässä, että olen aina syvästi inhonnut Kallelan näkemystä Ainosta. Alalääkkölä tekee triptyykistä miltei siedettävän.

Alalääkkölän muistan julkisuudesta 1990-luvun alun perusteella. Sen jälkeen en muista hänestä kuulleeni ennen kuin avasin kantakuvakirjan. Tässä Lääkkölältä näyte: http://www.sirpa.com/?page_id=81

Naurakaa sille. Ihania hahmoja.

Nettisivujensa mukaan Sirpa Alalääkkölä on muuttanut takaisin Suomeen vuonna 2007 ja asuisi nyt Kittilän Sirkassa. Onko Kittilä samanlainen paikka kuin Pohjois-Karjalan Lieksa - että sinne muuttavat kaikki lappilaiset mielenkiintoiset? Lieksaan tuntuvat menevän kaikki itäsuomalaiset mielenkiintoiset.

Siilinjärven S-marketista löysin kaksi kappaletta Ayad Akhtarin Appelsiinikuorten katua. Ehdotan sitä Tikkisen Hannelen ja minun kahden hengen lukupiirin luettavaksi. Ostin Siilinjärven Infosta myös Enif Shafafin Kunnian. Tikkisen turkkilaiset sukulaiset ovat sanoneet, että Shafafiin ei kannata tuhlata aikaa.

Jätin Kirotun Istanbulin herkulliseen kohtaan, jossa armenialais-amerikkalainen serkkutyttö tulee sekularisoituneen turkkilaisnaisen luoksen Istanbuliin. Sekularisoitunut istanbulalaisserkku valaisee Amerikan serkulle lukevansa Deleuzea sekä Žižekiä. Kunniassa on kyse kurdinaisesta, joka kasvaa 1970-luvun Lontoossa.

Toivottavasti Tikkisen Hannelen turkkilaiset sukulaiset kertovat, miksi Shafaf on niin epäilyttävä. Onko syynä se, että hänen tekstinsä ei ole samanlaista Nobel-puuroa kuin Orhan Pamukin Istanbul esimerkiksi?

Viikonloppuna, vaikka oli sikakiire, lukaisin Alice Munron Kallis elämä -novellit. Pieniä julmia tarinoita vailla mitään yhteiskunnallista, mikä on minun mielestäni harmi ja Jonathan Franzénin mielestä plussaa (esseekokoelma Yksin ja kaukana). Munron novellit ovat osuvia, mutta heti kokoelman ensi novellissa olin vähällä hermostua. Novelli kuvaa länsimaista runoilijaa Gretaa, jonka mies oli tullut Tatra-vuorten yli äitinsä länteen salakuljettamana.

Mielestäni siinä kohtaa oli viittaus Erica Jongiin. Jongin Syvästi kaivaten on kertomus neljästä sukupolvesta juutalaisia naisia. 1905 Sarah Solomon pakenee Venäjän juutalaisvainoja Yhdysvaltoihin. Sarah piilottelee vauvansa kanssa jossakin ladossa ja joutuu tukahduttamaan lapsensa, jotta tämä ei kitisisi ja paljastaisi piilottelijoita vainoajille.

Vauva hiljenee. Tukehtuu.

Ehkä Munro rinnastaa tarkoituksella Peterin ja Gretan. Jotenkin tulee mieleen Milan Kunderan Olemisen sietämätön keveys. Itä-Euroopasta vuorten yli paennut Peter lähtee jonnekin työmatkalle - insinööri kun on ja Gretalla menee elämä täysin raiteiltaan yhden suukon vuoksi.

Ajattelin, että voi viturallaa, siinä meillä on runoilijan murheet. Oleminen lännessä taitaa olla joillekin sietämättömän kevyttä. Sitä ehkä Munro haluaakin sanoa.

Taas kirjoitan hahmoista, joista ette ole kuulleetkaan. Ehkä se ei haittaa, sillä sain tällaisen ihanan viestin, jonka takia kapusin tänne yläkertaan, vaikka oikeastaan mieluummin istuisin keittiössä ja lukisin joko J.K.Rowlingin Paikkaa vapaana tai jatkaisin Kirottua Istanbulia: ".... on kyllä kummallista, että lukisin noita sinun pohdiskelujasi loputtomiin, vaikka niissä olevista henkilöistä minulla ei ole mitään aavistustakaan...... Voin hyvin nähdä seiluni silmin sinut keinumassa kevein askelin tsehovilaisessa maailmassa kuin tarujen kreikkalainen Jumalatar pukeutuneena hiuksiisi sävytettyyn kevyeen harsoon...ja huuliltasi pursuaisi sanoja, mutta kirjoitettuna!"

Thihi, viestin lähettäjä varsin hyvin kyllä tietää todellisen habitukseni, joka on kaukana kevyistä askelista tai jumal´tarustoista sekä harsoista. Kolmekymmentä vuotta vanhoja harsovaippoja nyt ehkä lukuun ottamatta. Sellaisia lähetin Pietariin tulevalle mummotettavalleni.

Lisäksi ostin Siilinjärven S-marketista kommunistin punaiset patakintaat.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi