Pia Valkonen

Kiroillaan ja loukataan (porvaria)!

Luulin Jenni Haukiota Korvelan runoprostituoiduksi.

ke 2.10.2013

Aamulla kello 5.31 oli tullut tekstari Tikkisen Hannelelta: "Jenni Haukio Ylen aamutelkkarissa klo 8.15. Millä sivulla Kuutamollaa? Anna on hyvä tyyppi. Tai kaikki ovat. Katja Kallio osaa. Aijuu, Ville Haapasalo aamutelkas klo 7.43."

Maria lähti kouluun palitaksilla kello 7.20. Asetuin odottelemaan Ville Haapasaloa ja Jenni Haukiota. Arto Nyberg ehti jo sunnuntai-iltana paljastaa, että Ville Haapasalo on Suomen Eduard Limonov. Olen kade, sillä näköjään olen vain Pohjois-Savon vasemmistonaisten Eduard Limonov.

Nyt vasemmistonainen, jota en tunne, sanoi sähköpostissa, että meni into osallistua Siilinjärvellä Kuuslahden Työväentalolla järjestettävään tilaisuuteen, jota minä olin ideoimassa. Huonoja ideoita - ilmeisesti. Ei auta, kun verkostoitua muiden kammoittavien kommunistiämmien kanssa ja aloittaa bordellikiertue.

Kamalan ja lihavan kommunistiämmän ei tarvitse olla lainkaan kiva eikä miellyttää etenkään porvareita. Se saa kiroilla ja olla loukkaava, sillä vaikka se koettaisi soluttautua joukkoon pukemalla ylleen jakkupuvun ja panemalla jalkaansa korkokengät, se kuitenkin joka tapauksessa nähdään irstaana ja inhana.

Oksentakaa, oksentakaa.

Juodaan viinaa,
haha, eipäs juodakaan

Pitää tunnustaa yksi juttu. Olen aina pitänyt runoilija Jenni Haukiosta. Ymmärsin näin, että on ollut samoissa Turun underground-runopiireissä kuin Tiedonantajan päätoimittaja Marko Korvela. Hetken jo luulin, että presidentin rouva esiintyy Korvelan runossa, jossa juodaan paljon viinaa ja jossa on prostituoitu nimeltä Jenni.

Underground-runoilija Korvela oikaisi toiveikasta minääni, että runon Jenni on ihan oikea huora. No voe, ajattelin. Mutta siitä huolimatta nämä säkeet ovat hyviä:

"...nainen vetää saappaat miehen jalasta
rantakaislan päässä huojuu humaltunut sudenkorento..."
(Jenni Haukio kokoelmasta Sinä kuulet sen soiton, julkaistu vuonna 2009)

Runossa mies ja nainen kokevat ahvenverkkoja. Se, että jotenkin vaivihkaa vetää saappaat toisen jalasta, puhuu rakkaudesta paljon enemmän kuin se, että sanoisi asian kolmella sanalla. Toivoisinkin, että aviomieheni kirjoittaisi joskus runon:

"... Mies korjaa naisen volkkarin syylärin
koiratarhan nurkassa maatuu juopunut vallankumouksellinen..."

Äh, ei tainnut nyt oikein mennä putkeen tämä. Sitä paitsi - kuka voi olla pitämättä nuoresta runottaresta, jonka esikoiskokoelman nimi on ujosti: "Paitasi on pujahtanut ylleni."

Stranius haluaa
novellinsa takaisin

Eilen etsin viime tilikauden viimeistä mappia, jossa olisi viime tilinpäätös sekä ehkä myös raksaliikkeen hallituksen kokouspöytäkirja. Mitä löysin? Löysin Savon Sanomien mainoskansion, jonka sisällä on Pentti Straniuksen novellikokoelma "Vähän karvas jälkimaku".

Stranius sanoi, että haluaa novellinsa takaisin, sillä on hukannut ne. Arvelen, että ne jäivät kirjailija Matti Pulkkisen kämppään. Pulkkinenhan luki novellit ja antoi niistä palautetta "kustannustoimittajan" tapaan, kuten tämä sanoi. Perikunta ei varmaankaan paljoa lajitellut kirjailijan papereita.

Arvelen, että niin Straniuksen novellit kuin muutkin menivät pikavauhtia paperinkeräykseen Nummen vanhusten rivitaloilta, kun Pulkkisen perillisillä oli niin helvetinmoinen kiire saada unohdettu ja alkoholisoitunut iskä mullan alle.

En minä niitä novelleita sen vuoksi kopioinut, että olisin arvannut niiden jäävän Pulkkisen perikunnan inhottavaksi. Kopioin ne sen vuoksi, että halusin lukea ne ajan kanssa ja rauhassa. Olen ne yhteen kertaan lukenut, mutta arvasin, että ne pitää lukea toistamiseen. Nyt kopioin kopiot novellistille takaisin ja luen ne taas.

Rakastan teitä
vanhenevat aatteen miehet

Tikkinen on nyt menossa Hesarin toimittaja Matti Huuskosen vanhemmille kylään. Bussi seisoi vartin Kuopion torilla ja Tikkinen tekstaroi turhautuneena. Käskin tätä olemaan pitkästymättä, kuvaamaan maiseman mieleensä, kirjoittamaan runon ja sanomaan terveisiä.

Aamulla tekstaroin tälle, että etsin JK. Ihalaisen kanssa Iisalmessa Politiikaa, nyt! -runokiertueen kaksi muuta rosoista runomiestä ja lähetän puhelimella heidät Tikkiselle heti, kun pääsen kotiin lenkiltä. Kerroin myös, että lenkillä satoi kylmää vettä.

Siinä Savonnevan- ja Polvimäentien välisellä peltoaukealla pujahti mieleeni kuin rakastetun paita Jenni Haukion ylle, että rakastan vanhenevia aatteen miehiä. Heitä, jotka eivät aatteestaan luovu, vaikka tulisi rytmihäiriöitä.

Heitä, jotka ovat tiukan dogmaattisia viimeiseen asti ja seisovat vaikka räntäsateessa torilla kello seitsemän vappuaamuna pitämässä puhettaan, kun kaikki puolen päivän puheajat on varattu porvaripuolueiden kansanedustajille.

Rakastan vanhenevia aatteen miehiä, jotka eivät ole antaneet pois jäsenkirjaansa. Jotka suuttuvat heti, kun toinen pääsee lauseessaan 56 kirjaimen päähän alusta: "Pitäisi varmaan tutustua myös amerikkalaisiin anarkososssssss...."

(nojoo, kommunisti Julkunen oikeasti pani korvansa luimuun ja näytti minulle hampaitaan, kun sanoin, että muuten Emma Goldman... pidemmälle en päässyt, mutta tarkoituksena oli sanoa, että Emma Goldman kuului arvostelleen Leniniä.)

Rakastan heidän uurteisia kasvojaan, silmäpussejaan, suuria käsiään sekä kovettunutta nahkaansa, joka on tottunut ottamaan vastaan sylkiroiskeita. Heidän loputonta kärsimättömyyttään meidän perässä tulevien sukupolvien ilmeisen tyhmyyden kanssa.

Eihän tässä muita ongelmia olisikaan kuin se, että rakastan myös kolmea turkulaista underground-runoilijaa JK. Ihalaista, Tapani Kinnusta ja sitä kolmatta, joka kävi Iisalmessa Politiikkaa, nyt! -kiertueella ja jonka nimeä en muista. Tapani Kinnusesta tosin on sanottava, että tällä ei ole uurteiset kasvot, mutta runon lausuminen sukka päässä vetäisi kyllä nilkkasukkani rullalle.

Olisin nuollut kolmikon kengätkin, ellei aviomieheni olisi ollut paikalla.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi