Arvoisat, luottoasiakkaamme,

Koettelen hermoja, tiedän sen

pe 11.10.2013

Lupasin, että tänään en kirjoita mitään. Pakko kuitenkin huitaista tänne pari huomiota.

Meillä on kivojakin asiakkaita. Sellaisia, joihin luotamme satakymmenprosenttisesti. Jotka maksavat laskunsa ja kestävät esimerkiksi seuraavia episodeja.

Sain eilen puhelinsoiton. Olin vielä koneella ja koetin lapioida työpöydälle kasaantuneita papereita eri statuksella varustettuihin kasoihin. Löysin raksaliiton ay-maksutilityspaperit. Kirosin mielessäni. Ne olivat jääneet alimman statuksen kasan alimmaiseksi.

Puhelimessa oli hämmentynyt asiakas. Oli saanut meiltä kummallisia laskuja. Oli kuitenkin maksanut ne.

Homman nimi oli se, että olen todennäköisesti numerolukutaidoton tippaleipäaivo - toimittajuus on persoonallisuuspiirre - ei ammatti. Meillähän on aivan kylmän looginen laskujen numerointijärjestelmä. Joka laskun numeron kaksi viimeistä numeroa kertoo meneillään olevan tilikauden. Ilmeisesti olemme ajatelleet, että oy pysyy elossa ainoastaan 99 vuotta.

Kahden viimeisen numeron edessä on kyseisen laskun henkilökohtainen numero, joka kertoo, mones lasku kullakin tilikaudella on menossa. Meillähän tilikausi ei ole kalenterivuosi, mikä myös hämää ainakin minua. Joka vuosi kesäkuussa teen ainakin 20 laskua edelliselle tilikaudelle ja joudun jälkikäteen miettimään numeroinnin uusiksi.

No niin. Asiakas oli hämmentynyt. Jossain laskussamme luki, että tämä lasku lähti vahingossa numerolla 10006. Hienoa. Tiedote oli tarkoitettu minulle sisäiseksi ohjeeksi ja tarkoitti, että edellinen lasku oli lähtenyt vahingossa numerolla 10006. Nimittäin olin edellistä samalle asiakkaalle lähtenyttä laskua laskenut näin: Lasku numero 87, lasku numero 88, lasku numero 89. Seuraavaksi tuleekin sitten lasku numero 100.

Tottahan on aivan päivän selvää, että numeron 89 jälkeen tulee numero 100.

Ja sitten kerroin asian ystävällisesti asiakkaalle seuraavassa laskussa, jonka numero sattumoisin oli aivan oikein. Asiakkaalle lähteneessä viimeisessä laskussa luki sitten yhtä ystävällisesti, että näitä materiaalilaskuja saattaa tippua vielä, sillä kaikki materiaalintoimittajamme eivät pidä laskutuksellaan kiirettä.

On olemassa sellainen tunnustettu peltifirma, jossa ollaan laskutuksen kanssa vieläkin suurpiirteisempiä kuin meillä. Lasku tulee ehkä yli puolen vuoden päästä ja sinne on ängetty samaan kaikki mahdolliset meidän kauttamme menneet ikkunalistat. Hienoa. On ilo jyvittää niitä asiakkaille, jotka ovat jo unohtaneet mitään ikkunalistoja koskaan meidän heille asentaneenkaan.

Luojan kiitos, että sellainen peltifirma on vielä. Pidän lisäksi aivan yli kaiken kaivuriurakoitsijasta sekä siivouspalvelusta, jotka kirjoittavat laskunsa käsin. Kun saan heidän kirjakuorensa, jossa on käsin kirjoitettu osoite, avaan sen ensimmäisenä. Niissä on jotain hyvin persoonallista.

Rakastan myös meidän raksapoikien käsin kirjoittamia tuntiraportteja. Käsialasta näkyy kuka on kuka. Kaikkein miehisimmällä työläisellämme on kaikkein kaunein käsiäala. Se on kuin pitsiä. Toisella rakennusmestarillamme on välillä epäselvä kirjoitusjälki, mutta joskus kirjaimet ovat mahtipontisen suuria.

Tyyppi on Pohjois-Pohjanmaalta, mikä selittää tuntiraporttien isot ja itsevarmat kirjaimet. Hän on myös verbaalisesti lahjakas. Huomasin sen, kun kerran jonnekin Matin pakun kyydissä - taisi olla johtamisen kurssille - tyyppi väänteli mielessään puoliääneen: "Puuskeida".

Arvelin hänen tarkoittavan Puukeidasta. Se on tavaranhankkijamme. Hihitin, mutta en ääneen, sillä minulla on tässä firmassa hieman seinähullun maine jo muutenkin. Sama tyyppi huomautti vähän aikaa sitten, kun jouduin korjaamaan hänelle laskemaani palkkaa, että matematiikka ei ole sen kummempaa.

Se on vain kieli.

Minä ajattelin silloin, että tämä on kyllä ihan eri näkökulma numeroihin. Eipä ole kukaan matematiikkaa minulle siitä kulmasta valottanutkaan. Sanoin takaisin, että suuri vieroittava elementti matematiikassa on sen kylmä logiikka ja se, että matematiikka vaatii johdonmukaista ajattelua.

Eilisen asiakaspalautepuhelun kestäessä alakerrasta kuului vihainen karjaisu. Maria huusi minua keittämään makaroneja. Huusin takaisin, että olen puhelimessa. Tänä aamuna kurkkasin facebookiin, olenko saanut viestiä Valkealasta Nokkasen Sannalta, josta en ole kuullut vuosiin.

Facebookissa odotti esikoiseltani edellisen illan viesti: "VITTU TUU JO ALAS !"