
su 29.9.2013
Pesin eilen Marian, vaatepyykit, asuntovaunuun kerrostuneet koirapyyhkeet, tyttöjen huoneen matot sekä loppujen lopuksi koko talon. Lisäksi raaputin punaisen hiusvärini suihkuhuoneen kaakelisaumoista. Luulin, että ne väri pysyy paremmin kaakelisaumoissa kuin minun päässäni, mutta niinpä vain harjalla ja kylppäri-Tolulla kaakeleista tuli valkoisia ja saumoistakin melkein.
Matti sillä aikaa siivosi oman autonsa. Siinä meni koko päivä. Tänään näin taas miehestä perävalot. Piti rynnätä aamusta hakemaan raksatelineitä Tuusjärveltä. Huusin perään, että vessat, v....u, siivoat. Siitä et pääse, vaikka huomenna onkin mahdollisuus paeta kotitöitä viiden päivän ajaksi Kaaville Luikonlahden kaivokselle.
Illalla olin aivan poikki. Jätin yläkerran imuroimatta, mutta sentään luuttusin lattiat. Ajattelin, että luututessa kuuntelen Ylen Areenalta Kansallisteatterin Neljättä tietä. Teatteriesitys ärsytti Matti Apupapusta niin, että tämän oli pakko kehua Hesarin kolumnissaan jopa Jani Volasen Häiriötekijää.
Neljäs tie olisi kuitenkin kestänyt valovuosia ja ajattelin, että asennan taustamusiikiksi jotain lyhyempää. Niinpä luututessa kuuntelin valtakunnallisen työttömien yhdistyksen Lea Karjalaisen ja jonkun tutkijapaaperoisen lirkutusta uudestä työvelvoitelaista.
Välillä ajattelin, että Karjalaiselta ja tutkijamussulaiselta on kyllä pää hieman pehmennyt, mutta jos työvelvoitelaki on todella noin auvoinen, se antaa mahdollisuuden vaikka miten vallankumoukselliseen toimintaan. Malli on jostain Brittilän Big Societystä - tiedättehän? - sikäläisen kokoomuspääministeri David Cameronin keinovalikoimasta Thatcherin romutettua uusliberalismilla koko valtakunnan.
Voima-lehden Brittilän kirjeenvaihtaja kertoi, että siellä vastaava yhteiskuntaan osallistaminen on johtanut vain ja ainoastaan pysyvän halpatyöläisjoukon kasvamiseen. Työttömät saivat ensin valmistella vallankumousta kolmannella sektorilla tai olla töissä museoissa, mutta sitten joku kansainvälisen finanssikapitalismin ystävä huomasi, että tämähän on vaarallista:
"Britanniassa on kokeiltu sitäkin, että työttömät laitetaan palkattomiin töihin. Ohjelman nimi on workfare. Työvoimatoimistojen virkailijat voivat määrätä työttömän kuukauden mittaiseen harjoitteluun, josta kieltäytyminen johtaa tukien menettämiseen.
Hommiin voi päätyä sellaisiin yrityksiin kuin McDonald’s, Pizza Hut tai Asda. Helmikuussa hovioikeus määräsi laittomaksi tapauksen, jossa yliopistosta valmistunut birminghamilaisnainen oli pakotettu lopettamaan vapaaehtoistyönsä museossa ja ottamaan vastaan palkattoman työpaikan halpakaupassa.! (Fanny Malinen http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2013/numero-7/ei-tuhota-kaikkea-kriisin-tahden Voima 7/2013)
Ainoa hyvä puoli yhteiskuntaan osallistamisen kuviossa olisi se, että työllistämisprojektilaisten olisi vast´edes Lapinlahdellakin työllistettävä muitakin kuin itsensä. Nythän on monta vuotta mennyt niin, että täkäläinen projektieliitti on saanut jakaa työllistämisrahoja työttömän pärstäkertoimen mukaan.
Jos työtön on ollut jotenkin ei-kiva, on sanottu, että sori, sulle ei nyt tule näitä rahoja, mätäne kotonas.
Kun olin luutunnut, kuuntelin Entisajan nojatuolissa, josta Pimu pienenä on syönyt käsinojat, istuen Karjalaisen ja tutkijapuuperoisen letkeätä jutustelua. Olen pitänyt Lea Karjalaista timminä eukkona, mutta olisiko käynyt nyt niin, että eliittipiireissä istuskentelu on pehmentänyt naisesta kaiken terän?
Ohjelma oli yhtä ylimielistä naureskelua. Sana risusavotta lausuttiin niin monta kertaa ylimieliseen ääneen, että teki mieli ottaa vesuri ja oitis lähteä halpahintaiseen risusavottaan. Ohjelmassa lausuttiin myös ylimielisesti, että mitäs jos joku työtön (ts. aivoton ja löysä paska) haluaa neuloa kotona sukkia osallistuakseen yhteiskuntaan.
Vastauksena Lea Karjalaiselta ja tutkijapöppöläiseltä, jonka nimeä en löytänyt äsken Ylen Areenan sivuilta, tuli vieläkin ylimielisempää naureskelua. Ei kuulema käy, sillä sittenhän työttömät varmasti keksisivät kotona yhtä ja toista.
Voi jeesus, onneksi ohjelma oli loppupuolella, sillä äkkiä tuntui siltä, että haluan oksentaa.
Ohjelma loppui ja Ylen Areenalta pomppasi silmään Jussi Lähteen (haavistonnatovihreä ja lasselehtisenpinkki ravimies) ja Markus Leikolan (ei ole helppo sekoittaa stand up -koomikko Leikolaan, sillä on melko kuivis) radio-ohjelman otsikko Katse vasempaan päin.
Tein oloni mukavaksi. Hain makkarin puolelta ison tyynyn ja asetuin konttorin matolle selälleni. Ohjelmassa kaksikko haastatteli SDP:n puoluesihteerihomoa Reijo Paanasta sekä vähän mussuttaen puhuvaa kommunistikammoista Hesarin kolumnistia Tommy Uschanovia.
Tommy Uschanovin Mikä vasemmistoa vaivaa? kertoo ensisijaisesti sen, että vasemmistoa vaivaa kommunistien epämiellyttävyys. Kun sellaisen sanoo ääneen, pääsee Hesarin vasemmistodemagogiksi. Senhän olen blogissani jo todennut.
Nukahdin, kun radiohaastateltavat pääsivät ääneen. Heräsin omaan kuorsaukseeni, kun Reijo Paananen sanoi demareissa olevan kovan luokan sosialisteja. Ilmeiseseti Markus Leikola huudahteli taustalla Suvi-Anne Siimeksen (vas-nusu-kok-veikkaus?) uusliberaalihokemaa, johon toimittajat ovat ihastuneet.
"Minkä sortin sosialisti? Ettehän vain ole minkään sortin sosialisteja?"
Veikkauksen hallituksen jäsen Jussi Saramo oli Attac-aikoinaan ehdottanut valtionvarainministeri Suvi-Anne Siimekselle (silloin nusuvas.) Attacin jäsenyyttä. Siimes oli sanonut, ettei se ole ministerille sopivaa. Nythän Saramo voi ottaa asian jälleen Siimekselle puheeksi, sillä vielä vuonna 2006 kirjassaan Politiikan julkisivu (vuodelta 2006) Siimes sanoo jotenkin halveeraavasti:
"Moskvits Skandinaviaan oli vain laitettu ripaus länsieurooppalaista eleganssia. Sen takia auton käyttöohjeissa puhuttiin kyllä hyvin päättäväisin sanoin vapaudesta, demokratiasta ja ihmisoikeuksista sekä globalisaation demokraattisen hallinnan tarpeesta."
Luin kappaleen toiseen ja kolmanteenkin kertaan. Minusta Siimes kirjoittaa rivien välissä, että globalisaation demokraattisen hallinnan kirjaaminen puolueohjelmaan ei ollut kotoisin tästä maailmasta. Jussi Saramo, en pidä sinusta, mutta puhu tästä Veikkauksen toimitusjohtajalle.
Sana sosialisti herätti Reijo Paanasen ja Tommy Uschanovin haastattelussa. Demareissako sosialisteja, siilautui unihärmän läpi tajuntaani. Olin tikkana hereillä.
Ajattelin, että no hittolainen, demareissahan asiat ovat paremmin kuin Vasemmistoliitossa. Puolueen tuleva puheenjohtaja Li Andersson nimittäin uusimman Me Naisten jutussa sanoo kannattavansa markkinatalouden demokraattista hallintaa. Minkään sortin sosialisti hänkään ei kai sitten ole.
Pitää vielä tsekata Mimmien juttu uudestaan. Toisena haastateltavana jutussa oli Susanna Koski (goebbels-kokoomus). Ehkä Li Andersson oli taktisista syistä mieto. Unto Hämäläinenhän tämän päivän Hesarissa sanoi, että ennen vanhaan eduskunnassa porvarit puhuivat enemmän sosialismista kuin salin vasen laita.
Merja Kyllösen (sluibaduibaministeri-vas?) radiohaastattelusta muistan, kuinka toimittaja kysyi ministeriltä, onko tämä sosialisti vai punavihreä. Vastaus tuli epäröiden: "Punavihreä." Näin ministerin pään päällä ajatuskuplan: "Mitä vittua, sosialismi? Eikös sitä pitänyt puolueen sisäisen toimintasäännön mukaisesti työntää sormet kurkkuun, kun kuuleekin sanan?"
Pahus, Maria haluaa herätä. Pitää mennä tekemään tytön kanssa aamutoimet.
Tommy Uschanovin pisteet eilen kuuntelemani radio-ohjelman jälkeen laskivat. Luen silti hänen kolumninsa Hesarista vastakin. Uschanov otti demariajattelijoista esille Juhana Vartiaisen. Voe ristus, ajattelin. Hannu Ketoharju (SKP) on lanseerannut meidän kommunistien piiriin lentävän lauseen:
"Ei päivää, jota Juhana Vartiainen ei pilaisi."
Puoluesihteerihomo Reijo Paanaselle annan täydet pisteet. Hän ei maininnut ketään demaridemagogia ensin. Vasta toimittajien kaiveltua virkkuukoukulla puoluesihteeri kakaisi, että seuratkaa, mitä sosiaalidemokraattinen ajatushautomo Kalevi Sorsa -säätiö tuottaa.
Esimerkiksi 11.11.2013 olisi mahdollisuus lähteä Hesaan Paasitorniin kuuntelemaan alustuksia Kansalaisuuden ja demokratian vahvistamisesta EU:ssa, markkinoiden ja talouden demokraattisesta hallinnasta, demokratisoitumisesta ja EU:n demokratiatuesta sekä Suoran ja edustuksellisen demokratian ansioista ja mahdollisuuksista. http://sorsafoundation.fi/2013/09/24/tutkimus-ja-politiikkapaiva-valta-kuuluu-kansalle-eurooppalaisen-demokratian-tulevaisuus/
Reijo Paananen sanoi, että demareissa kirjoitetaan ajatukset yhdessä - kollektiivisesti. Hienoa, ajattelin, demarit tulevat tässä asiassa vassuleiden perässä.
Vasemmistoliitton punavihreä-asiakirja oli Jouko Kajanojasta (SKP-y) ja Johanna Perkiöstä (sovinnaisvassulimussuli) huolimatta joukkoistettu prosessi, jossa tuli kyllä haavoittumisiakin, mutta pääasia oli, että asiakirjaan sujahti luokkataistelu. Kiitin sanan ujuttamisesta asiakirjaan SAK-tutkijaa, Moskovan koulun käynyttä kommunistia, Anu Suorantaa, vassarinaisten järjestämässä Naiset ja kunta -seminaarissa, mutta tapansa mukaan AnuS taas suuttui minulle.
Sorvasin Kiimingin ihanalle irokeesipäällikölle Kaarina Kailolle seuraavan kutsun:
"Me Pohjois-Savon vasemmistonaiset, Ilotalottaret, olemme nyt kokoontumassa la 30.11. klo alkupäivästä Siilinjärvelle Kuuslahden Työväentalolle. Meinasimme itse olla kunta-asioidemme asiantuntijoita: minä vammaisen lapsen äitinä, Komulaisen Heidi pienen vauvan yksinhuoltajana ja kaupunkipoliitikkona, Korhosen Kaisa Leppävirralta ikääntyvien vanhempien etäomaishoitajana, Hannele Ilomäki vammaisena naisena, on kuuro aktivisti jne.
Meitä kiinnostaisivat ne sinun suomalaisen mytologian naisjumalattaret. Voisimme valita itsellemme sopivan naisjumalattaren henkilögalleriastasi. Minä ihastuin Lempoon, kun selasin Hesan NaKussa niitä sun aineistoja.
Sinä muuten mainitsit jotain päihdetyöstä. Että semmoista teet. Meillähän on Ylä-Savon työväen raittiusyhdistys täällä ja minä olin siinä perustajajäsen, mutta sitten kävi niin kökköisesti, että tämä Lempo iski silmänsä puheenjohtajaan, Moskovassa koulutettuun venäjänkielen taitoiseen rakentajakommunistiin. Soppa oli valmis ja täällä oli melkein haulikkohippaset sen jälkeen (kröhöm, puuttuivatkin siinä vaiheessa elämästä sekä vauhti että vaaralliset tilanteet.).
Oli pakko vetäytyä Ytrystä sivuun. Mutta Ylä-Savon työväen raittiusyhdistykselle jäi nyt käteen Lapinlahdella Meijerin seisake, josta pitäisi kehittää autonominen, eurooppalaistyyppinen sosiaalikeskus.
Joten pääsetkö Siilinjärvelle silloin la 30.11.2013 – edellyttäen, että et ole silloin polvipuoli?
kysyy
Pia Lemponen Valkonen
Lapinlahdelta"
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]