Pia Valkonen

Raastavia otsikoita

ti 17.9.2013

Kävin äsken Varpaisjärvellä. Tein asiaa ja söin lounaan kahvila Unelmassa. Alunperin ei ollut tarkoitus käydä Varpiksella, mutta Murua kusettaessa tulin soittaneeksi Juha Haloselle (vas. Varpaisjärvi). Soitin ja kysyin, onko peruspalvelulautakunnan puheenjohtaja vassulimussuli ehkä kuollut, kun ei kuulu mitään.

Kyllähän minä tiesin, että elossa on, sillä luin eilen nettipöytiksistä, että vassulimussukkamme oli johtanut peruspalvelulautakunnan kokouksen, jossa jopa kokoomuksen minarkisti Kauko Kokkonen oli uskaltanut äänestää tyhjää Sonja Hedmanin tapauksessa. Koska Halosen Juha varpaisjärveläisenä oli yhtä autuaan tietämätön osastotoverinsa viime vaiheista, tulimme siihen tulokseen, että näinhän se aina on.

Joku vassumussukka valitaan jonnekin korkealle paikalle ja sen jälkeen perusosasto tai kunnallisjärjestö ei kuule tästä kukon kurraustakaan. Ni sluhu ni duhu, sanoisi venäläinen. On varmaankin kiireitä pidellyt.

Kun olin jo melkein Puolivälissä koirani kera, ajattelin, että ja paskat. Koska tämä päivä menee muutenkin kansalaistoiminnalle; olen kohta lähdössä Iisalmeen, kurvasin autoni Varpaisjärven suntaan.

Jo aamuni alkoi aktiivisesti. Kurvasin koirankusetusreissulle, mutta huomasin unohtaneeni fleksin. Kävin heittämässä Kari Arolan Herraduunarin toveri Seniorivaikuttajan postilaatikkoon. Sitten kurvasin hakemaan fleksin, joka jostain syystä aamurundin jälkeen löytyi talomme oven rivasta. Ilmeisesti olin survaissut fleksin auton katolle.

Meijerin vaiheet

Tein kiekan Pyöriksen edessä ja käänsin auton takaisin. Tervon Pasi (SKP, kansalaisaktivisti) oli tupakilla Meijerin edessä. Kerroin Pasille pikakelauksella Sonja Hedmanin tapauksesta. Sen jälkeen panimme Meijerin edessä erään toisen kommunistirouvan kanssa alulle kurssin asunto-osakeyhtiöiden hallitusten jäsenten koulutuksesta.

Vaikka minulla on takanani alan kurssi ja jonkinlainen paperikin isännöitsijäkoulutuksesta, tahdon ehdottomasti osallistua sellaiselle kansalaistoiminnan kurssille. Paikkana voisi olla Meijerin seisake. Pitää tälläytyä seisakkeen syyskokoukseen ja tarjoutua näine ideoineni Meijerin hallitukseen.

Entinen hallitustaipaleenihan päättyi vetäytymiseeni. Olisi pitänyt irtisanoutua hallituksessa kirjallisesti, sillä jos oikein paska mäihä käy, me hallituksen jäsenet joudumme yhteisvastuullisesti maksamaan entisen puheenjohtajan kuprut. Omien ongelmiensa ja väärinkäytöksiensä vuoksihan tämä koetti savustaa hallituksesta ulos sellaiset, jotka ehkä mahdollisesti olisivat työntäneet nenänsä hänen papereihinsa.

Minä ja Hannulan Ulla (Ylä-Savon etujoukot) emme olisi totta puhuen koskeneet puheenjohtajan papereihin edes metrin kepillä. Halusimme järjestää Meijerille kansalaistoimintaa. Mutta. Sekin oli kiellettyä, sillä aina oli mahdollisuus, että olisimme vainunneet jotain.

S-Markettiin

Kahvila Unelman jälkeen verensokeri ei ollut enää alhaalla ja kurvasin Varpaisjärvellä S-Marketin eteen. Ryntäsin sisään, kunnioittamani persu Minna Rissanen oli töissä eikä ketään näköjään tulossa kassalle. Saapastelin Minna Rissasen tykö ja sanoin, että sinähän olit jättänyt eriävän mielipiteen peruspalvelulautakunnassa.

Melkein samaan hengen vetoon tuumasin, että ihan helvetin hyvä, kun jätit. Minna Rissasen kanssa Sonja Hedmanin puolesta oli äänestänyt myös Tiina Valta (kai kesk.?).

Sitten sanoin, että me olemme hieman pettyneitä peruspalvelulautakunnan puheenjohtajaan, vaikka olemmekin puoluetovereita. Ymmärsin näin, että valintaan on nyt ottamassa kantaa ammattiliitto, mikä on myös hyvä asia.

Asia siis ei jää tähän.

Raksamiesten sairauslomista

Eilen aamulla oli työmaalla ollut tiukkasävyinen keskustelu esimerkiksi siitä, voiko raksamies jättää 30 minuutin ruokatauon käyttämättä. Ruokatauko ei kuulu työaikaan ja miehet mieluusti pitäisivät sen työpäivän päätteeksi. Minä tein samaa Pielavesi-Keitele -lehdessä aikoinani, kunnes joku ujosti uskalsi sanoa, että ruokatunti ei kuulu työaikaan eikä sitä voi käyttää työpäivän lyhentäjänä.

Koska mussutin yleensä taukojen aikaan mysliä tietokoneen ääressä tai en pitänyt taukoja lainkaan, yliväsymisen siemenet oli kylvetty. Noin seitsemän vuoden kuluttua tuli ensimmäinen TIA-kohtaus ja viime loppusyksystä toinen. Olen ymmärtänyt, että ruokatauko on työsuojelulain alainen asia.

Itse olisin valmis antamaan raksapojille mahdollisuuden niputtaa työaikaan kuuluvat kahvitauot (12 min + 12 min) + lakisääteinen ruokataukominimi 30 min yhdeksi pötköksi, jossa taukoja tulisi pitää yhteensä 54 minuuttia. Jos 54 min jaetaan kolmeen taukoon, jäisi yhdelle tauolle aina 18 min.

Näin Lapiomies Oy -takkisen työläisen työpäivä alkaisi kello 7. Aamupäivällä olisi 18 min tauko, jonka 12 minuutista maksettaisiin palkkaa, 6 minuutista ei, keskipäivällä olisi 18 minuutin tauko, josta ei maksettaisi palkkaa ja josta ei myöskään voisi laskuttaa asiakasta, ja iltapäivällä 18 minuutin tauko, jonka 12 minuutista maksetaan palkkaa ja 6 minuutista ei. Työpäivä voisi päättyä kello 15.30.

Pitää kuitenkin selvittää tämä asia työsuojelupiiristä tai raksaliitosta.

Tämä tulee sitten saattaa myös laskun maksajan tietoon.Kun meidän pojat tekivät Rohtolan remonttia, istui Yrjö Muona ja naispuoliset sancho panchansa tuntikausia kahvilla Kunnantalon aulassa ja söpöt viikset vipattaen paheksui Lapiomiehen raksamiehiä, jotka lähtivät työmaalta kello 15.30.

Näitä sosiaalitoimiston tätejä en tähän keksi omasta päästä. Muona antoi minulle palautetta. He ovat kuulema sossun tyttöjen kanssa istuneet aulassa (tuntikausia?) ja seuranneet, kuinka verkkaisesti Lapiomiehet työmaalla liikkuvat, pitkiä kahvitaukoja pitävät ja kuinka huonoa laatua meidän pojat Rohtolassa tekivät.

Voi Muona-kulti, kyseessä oli kuuluisa paikallinen sopiminen. Ja Muonan kykyyn erottaa huonolaatuinen rakentaminen hyvälaatuisesta en menisi luottamaan. Sosiaalitoimiston pimujen raksa-alan tuntemuksesta puhumattakaan.

Meillä on sallittu jo maailman sivu, että ruokatunti voi olla puolen tunnin mittainen. Nyt vain pitää ottaa selville, voiko puolen tunnin ruokatunnin jakaa edellä esittämälläni tavalla.

Palaveri pidettiin eilen aamulla leukapielet kireinä ja kuulin minäkin saaneeni kovia pyyhkeitä. Vastaan pyyhkeisiin mielelläni kuitenkin nenäkkäin. Koska TES-asiat tuntuvat olevan työntekijöillemme jos mahdollista vieläkin epäselvemmät kuin meille työnantajapaskoille, soitin eilen Raksaliittoon. Alamme järjestellä miehillemme TES-koulutusta.

TES-koulutus on myös erinomainen tilaisuus raksaliitolle rekrytoida mukaan meiltä ne työntekijät, jotka eivät vielä liitossa ole. Ainakin minä pidän raksaliittoon kuulumattomia työläisiä vapaamatkustajina. Työväenluokka on nekin 56 sairauspäivien täydet palkat taistellut, jotka 10 vuotta talossa olleelle työläiselle maksetaan.

Emme me työnantajat todellakaan maksaisi mitään, jos eivät meitä lait ja säännöt velvoittaisi. Se on tietysti aivan toinen juttu, että ainakin tämän rutiköyhän työnantajan mielestä sairauslomien ja äitiys- sekä isyyspäivärahojen kustannukset pitäisi jakaa kaikkien yritysten ja veronmaksajien kesken.

Juttelin vast´ikään erään naisyrittäjän kanssa. Hän yrittää yhdessä aviomiehensä kanssa ja sanoi, että kokeiltuaan rottakoetta, jossa taloon otetaan se ensimmäinen palkkatyöläinen, tuli siihen tulokseen, että vaikka mitä tässä maailmassa, ei sitä. Palkkatyöläinen oli kuukaudessa sairauslomalla keskimäärin viikon ajan heti kättelyssä.

Kyse ei ole siitä, etteikö saisi sairastaa. Kyse on siitä, että vain täysin seinähullu mikroyrittäjä ottaa sen ensimmäisen työläisensä palkkalistoilleen. Tai sitten pitää olla metsää, mitä myydä, jos tulee työntekijän sairaus- tai äitiysloma eteen.

Ne raastavat otsikot

Jutta Urpilainen (sdp) oli tänään Annika Damströmin haastateltavana Aamutelkkarissa. Siinä mielessä Urpilainen oli nyt rehellinen eikä toistanut kuin pari kertaa typerän uusliberaalimantran hyvinvointivaltion pelastamisesta. Rehellisyys oli siinä, että Urpilainen sanoi nyt kammattavan, mitä kaikkia palveluita kunnan pitää tuottaa ja mistä voi pitää huolta kansalaisyhteiskunta.

Keltalehdistö oli vetänyt taas rakeita. Urpilaisen ja Heinäluoman välit ovat raastavat. Riips, raaps. Kyse on siitä, että vasemmiston ja oikeiston raja menee edelleen puolueiden sisällä. Koska Urpilainen tuli demaripuheenjohtajaksi aikaan, jolloin ei edes Liisa Jaakonsaari (sdp) ollut kuullut sanaa uusliberalismi, Urpilaisen poloinen nielaisee milloin kokoomuksen syötit, milloin IMF:n rakennelait - sellaisenaan.

Ei se ole kuin valistuksen puutetta ja sitä, että puoluepuheenjohtajana ei ehdi lukea mitään kehittävää.

Kannatan lämpimästi kuitenkin kansalaisyhteiskuntavaihtoehdon tutkimista. Mehän nimittäin Meijerillä taannoin ajattelimme kokeilla kansalaisyhteiskuntaa - ja mitä tapahtui? Meijerin armoitetut työllistämisprojektityöntekijät, jotka aina onnistuneesti työllistävät ensin itsensä ja jotka olivat tottuneet siihen, että perse irtoaa penkistä ainoastaan siinä tapauksessa, että projektista tulee kymmeniä tuhansia projektirahaa, eivät olleet kiinnostuneita kansalaisyhteiskuntavaihtoehdostamme.

Sitä paitsi, kun sanoin autonominen, eurooppalaistyyppinen sosiaalikeskus, nämä valopäät panivat päälleen blondinaamarinsa eivätkä ymmärtäneet, mistä puhun.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi