Pia Valkonen

Hotakainen Aamutelkkarissa
ja Tossavaisen kuusi

Ja Arno Kotro kuuluu sarjaan hyödylliset hölmöt;
hieman pösilö kulttuuriväki Naton puolesta -liikkeeseen

to 5.9.2013

Tänään olisi Lapinlahden yrittäjät Matin ja Liisan koulun edessä esittäytymässä. Koska Matti sukelsi kello 10 Talvivaaran kaivokseen maan sisään, en edes havitellut, että olisin yksin lähtenyt pällistelemään Monarille Rakennus- ja restaurointiliike Lapiomies Oy:n edustajana.

Sitä paitsi viime vuonna jaoin Lehtipiikana kaikki lasten kirjakerhokirjat alapitkäläisille lukutoukille. Sain siitä lapsilta sapiskaa. Kapinoivat kyllä äitiään kohtaan niin, että eivät lue kirjoja, mutta siinä ovat tulleet äitiinsä, että kotikirjastossa olevia kirjoja ei jaeta maailmalle. Ties vaikka joskus johonkin kirjaan tulee palata.

Muutenkaan en tälle päivälle uskaltanut luvata mitään, sillä Marian eiliset botox-piikit olisivat saattaneet saada tytön jalat pitämättömiksi ja aiheuttaa yöllisiä kipuja. Ilmeisesti selviydyimme vailla minkäänlaisia ongelmia, sillä Maria heräsi nukutuksesta, kun minulla oli vielä kahviossa salaatit kesken ja veteli kohta heräämisensä jälkeen Kys-lihapullia kuin ei olisi koskaan anestesian jälkeen oksennellut.

Vuonna 2004 oksenteli. Silloin nukutus oli syvempi, kun reiden ojentajia käsiteltiin laserleikkauksella. Nytkin esillä oli Marian reisiluun katkaisu ja jalan luuttaminen oikeaan asentoon. Lastenneurologilla ja kirurgilla on kuulema nykyään tapana palaveerata näissä asiossa - palavereihin otetaan jopa vanhemmat mukaan.

Mariaa eilen botox-pistänyt neurologi, puutarhatontun oloinen Nokelainen, naurahti partansa takaa, jotta mieluustihan ne kirurgit radikaaleja leikkauksia tekevät. Aivan! Kaiken lisäksi Mariaakin operoinut huippukirurgi Vanamo ei ole mikään empatian mestari.

Tulimme Marian kanssa siihen tulokseen, että jos reisiluun katkaiseminen ja jalan asettaminen suoraan asentoon ei kerta ole myöhäistä joskus aikuisiällä, antaa vasemman jalan toistaiseksi taittua. Pääasia, että pääsemme murrosiän ylitse kynsimättä toisiltamme silmiä aamuisin päästä.

Kari Hotakainen oli tänä aamuna Aamutelkkarissa. On kirjoittanut liikenneonnettomuutensa jälkeisestä ajasta kirjan Jumalan laki. Jossain vaiheessa Hotakainen kirjoitti kolumnin - olisikohan ollut Yhteishyvään? - hiljaisista, mitään itselleen vaatimattomista omaishoitajista.

Koska olen omaishoitaja: vaativa, pyyteellinen ja kiroan joka aamu kovaäänisesti, kun lapseni on pakko nostaa nukuksissa pöntölle, olin vähällä huutaa ääneen kolumin luettuani. Meitä ei vittu yhtään auta, että joku kirjoittaa makeasti imeläpussi leuan alla siitä, kuinka pyyteetöntä työtä teemme.

En muista, oliko kolumni kirjoitettu ennen onnettomuutta vai ei.

Hannele Tikkinen muistutti eilen, että Hotakainen on tänä aamuna Aamutelkkarissa. Unohdin koko Hotakaisen ja lähdin raivoissani lenkille, sillä yleisestä asevelvollisuudesta luopumista propagoi Aamutelkkarin studiossa kansakoulun opettaja Arno Kotro nimenomaan vetäisemällä esiin Nato-kortin.

Voi olla, että en moisen lakiesityksen kansalaisaloitetta allekirjoita. Reserviläisethän vedetään nykyään vessan pytystä alas, sillä sakki on sotilaallisen liittoutumattomuuden kannalla kaikkein vahvimmin. Ja sehän ei natomyönteiselle puolustusvoimien troikalle käy.

Suomen Nato-troikkaan kuuluvat puolustusministeriön kansliapäällikkö Arto Räty, Suomen Afganistanin suurlähettiläs Pauli Järvenpää ja puolustusvoimain komentaja Ari Puheloinen. Kaikki ovat Nato-koulutettuja. Puolustusvoimissa ei pääse nykyään kuulema etenemään, jos kannattaa sotilaallista liittoutumattomuutta.

Arno Kotron (hyödylliset hölmöt, kulttuuriväki natottajana ry) vierellä alkoi persukin vaikuttaa kumman sympaattiselta. Kotron kanssa studiossa ilmeettömyydessään ilmeikäs oli Jussi Niinistö, puolustusvaliokunnan puheenjohtaja.

Kun soitin toveri Tossavaiselle huomisesta AikaTaikasta ihmetelläkseni sitä, miten Kätkäläiskirjailija Simo Hämäläinen on osannut piiloutua maan alle, Tossavainen oli juuri Hotakaisensa televisiosta katsonut. Luonnon laki oli hänellä luvun alla ja ilmeisesti hieman erihenkinen kuin Hotakaisen sovinnainen "Omaishoitajat yhteiskunnan kulmakivi" -kolumni.

Minulla on ollut työpöydälläni muistilappu, jotta kirjoittaisin kesäisestä Kiasman-käynnistämme ja kuusesta. Toveri Tossavainen ehti ensin: http://jounitossavainen.blogspot.fi/2013/08/isokuusi-ahtila-horizontal-2011.html

Täytyy nyt sanoa, että ei minulla Kiasman kesänäyttelystä oikeastaan ollutkaan mitään sanottavaa - lukuun ottamatta juuri Ahtilan teosta Kuusi. Se oli hauska, mutta siinä kaikki. Kirjailija Jouni Tossavaisen Kuusikirja on kuusesta moniulotteisempi tutkielma. Eikä tämä ole nuoleskelua, sillä minulla meni kauan ennen kuin uskalsin tarttua Tossavaisen Kuusikirjaan.

Ajattelin, että luen runoja ainoastaan veitsi kurkulla ja että etenkin Tossavaisen runot ovat jostain muusta maailmankaikkeudesta. Mutta Kuusikirjassa oli helpottavasti lumoavia, syvästi koskettavia kuvia.

Toinen Kiasman viime kesän teos, josta ehkä olisin jotain halunnut kirjoittaa, oli Marja Kanervon Karvasta taidetta. Kanerva oli käyttänyt betonin sidosaineena hiuksia.

Jotenkin en nyt tällä kertaa poistunut Kiasmasta pää täynnä ajatuksia. Jouko Lehtolan ahdistavat huumekuvat olen katsellut sata kertaa Imagessa. Salkkareiden näyttelijänkään esiintyminen Eija-Liisa Ahtilan videoteoksessa Rinnakkaiset maailmat ei saanut Mariaa ja Annaa liekkeihin.

Ahtilan videoteokset olivat yksinkertaisesti sikatylsä. Siitä olimme koko perhe samaa mieltä.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi