Pia Valkonen

Lue ja kirjoita paremmin

ma 30.9.2013

Lähetin tänä aamuna Tikkisen Hannelelle seuraavanlaisen tekstarin:

"Mua pelottaa Proust, vaikka mulla jo onkin Huutonetistä huudettuna Olof Lagercrantzin Proustia lukiessa. Pitäiskö se lukea ennen Kadonnutta aikaa etsimässä? Otettaisko kuitenkin lukulistalta tähän väliin joku helpompi? Vaikka Orhan Pamukin Istanbul? Jos minä luen ja sua Istanbul ahistaa, selaa mun mukana ja ota kuutamovälipala. Se on elokuvakässäripohja ja sen voi lukea vaikka camp-huumorihengessä."

(Campiksi (ransk. se camper, 'poseerata', 'tehdä vaikutus') kutsutaan erilaisia populaarikulttuurin ilmiöitä, jotka ovat suosittuja nimenomaan siksi, että ne ovat mauttomia, kummallisia, yliampuvia ja räikeitä.)

Kuutamovälipalaksi lähetin Hannelelle kirjapaketissa Katja Kallion Kuutamolla. Käsikirjoittaja-kirjailija Katja Kallio kunnostautui joskus takavuosina kirvoittamaan minussa Kusarin kolumnin.

Kolumnissani kiinnitin huomiota siihen, kuinka Katja Kalliota oksetti katsella amerikkalaisia köyhiä Michael Mooren elokuvassa Capitalism: A love story. Elokuva kuulema ruokki köyhien sentimentaalisuutta (Image 11/2009). Voi Jeesuksen perse sentään, ajattelin, mutta en kirjoittanut: Katja Kallion kirjaa Kuutamolla luki elokuvatuottajaksi TaiK:ssa opiskellut siskon tyttö ja nauroi joka sivulla. Piteli päätään ja toisteli puoliääneen: "Herrajumala, miten tyhmää, tyhmää, tyhmää."

Pakkohan se Kuutamolla on joskus tädinkin lukea.

Ei tarvitse
unia nähdä

En useinkaan muista uniani. Puhumattakaan siitä, että niistä olisi jotain kerrottavaa. Useimmiten uneni ovat yksinkertaisia päiväjäänteitä tai niin selviä toiveunia, että symboliikkana niitä ei voi mainostaa.

Sen sijaan Hannelella on aivan mahtava unimaailma. Sen vuoksi tällä on tapana lähettää minulle parhaat palat. Unipalveluun tuli eräänä aamuna tällainen Hannelen uni:

"Olin viime yönä frakkiin ja silinteriin pukeutuneen turkkilaisen kanssa Valamon luostarissa, joka sijaitsi Mustalla Merellä. Vene oli pieni, Valamo suuri. Kaupunki, joka oli täynnä vieri viereen rakennettuja palatseja. Oli renessanssia, barokkia ja rokokoota. Oli eloisia fasadeja, erkkereitä ja torneja. Sitten kaupunki hiipui venäläisiksi betonitorneiksi. Veneeni haukkasi tulomatkalla vettä, airot olivat kateissa, meloin molemmin käsin ja vene kiiti yli meren. Ryynimakkarat pannulla."

Ryynimakkarat tosin olivat Hannelen senpäiväinen lounas.

Niin. Hesari lähetti kirjallisuus- ja kirjoittamisaiheisen Teeman. Luin sen. Sanasta sanaan miltei.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi