Pia Valkonen

Me emme jätä tätä tähän

ti 10.9.2013

Tämä päivä meni vähän edestakaisin ajeluksi. Yksi firman vetoauto jäi seisomaan Iisalmeen, kun toinen raksamestari lähti ulkomaanlomalle. Matti vei oman vetoauton iskarin vaihtoon Pietikäisen korjaamolle.

Oli sitten vietävä sekä Matti että peräkärry Iisalmeen Volkkarilla, joka brittisosiologi John Reesin mielestä on syypää siihen, että Saksassa ei tullut työväen vallankumousta. Saksan työväenluokka nimittäin osti itselleen Volks Wagenit, Kansan Autot, ja asettui asumaan pitkien pendelöintityömatkojen päähän teollisuudesta.

Sama varmaan oli ideana Fordilla. Fordeista tuli tehdä niin halpoja, että Fordin työläiset pystyivät niitä ostamaan. Tai sitten! Ford maksoi työläisilleen niin hyvää palkkaa, että pystyivät ostamaan Fordeja itselleen. Onko kukaan kuullut amerikkalaisten kaupungin työväenlähiöistä?

Työväenluokalla oli kiire toteuttaa amerikkalaista unelmaa.

Ajoin Mattia viedessäni peräkärry perässä Iisalmen pääsillalle asti. Käännyin kuitenkin valoista oikealle ja parkkeerasin Asevelikadulla jonkin kerrostalon pihaan. Sanoin, että tämän konstruktion kanssa en vittu vaihda kaistaa. Olin kaistalla, joka valojen jälkeen oli suljettuna. Vaihdoimme kuljettajaa.

Kävin kirjakaupassa. Tein löydön. Viitosella ruotsalais-iranilaisen Marjaneh Bakhtiarin Toista maata. Mielenkiintoista on, että ensimmäisen suomalaisen aviomieheni sisaren poika on puoliksi mamu. Osä oli joko Irakista tai Iranista. En muista, kummasta.

On nyt täysi aikamies. Pojan mamuutta ei perheessä tuotu erityisesti esille. En sen vuoksi oikein istunut koskaan kyseiseen sukuun. Minusta suvussa oli muitakin outoja tabuja ja tunsin olevani kuin norsu lasikaapissa koko ajan.

Tuntui siltä, että avasin suutani väärässä paikassa, elehdin rahvaanomaisesti ja muutenkin olin liian vulgaari. Olin prole ylemmän keskiluokan sivistyneissä juhlissa. Olisin ehkä oksentanut eteisessä kengille, kuten asiain tilaa kuvasi helluntalaisprolemuru, kirjallisuustutkija Katriina Järvinen.

En oksentanut kengille. Oksensin aviomiehen hienon kaverin häiden päätteeksi helsinkiläiseen hotellihuoneeseen. Maksoin siivouskulut ja häpesin.

Anoppi olisi kyllä ollut ihan jees loppujen lopuksi, mutta minä se olin, joka vedin rajaviivan. Tässä olette te, porvarit. Ja tässä minä, julkea työväenluokkainen lutkimus. Anoppissani olisi ollut sellaista odottamatonta ja epäsovinnaista hauskuutta, minkä oikeastaan havaitsin, mutta mitä en tarpeeksi - ja ajoissa - osannut arvostaa.

Semminkin kun Leena-anopin jälkeiset anoppini ovat olleet kuolleita paljon ennen minun sukuihin tulemista.

Taina Haahdin kirjasta Kaikki mitä tiedän huomisesta etsin luokkapudotusta, mutta petyin, kun romaanihenkilö ei todellisuudessa pudonnutkaan. Kiintoisimpana jaksona kirjassa pidin sitä, että romaanihenkilö joutui jonkin aikaa asumaan omistamassaan sijoitusyksiössä. Rupuinen yksiö sijaitsi Kalliossa Kolmannella Linjalla. Vähältä piti, ettei Westendin asukkaasta tullut Kallion köyhää.

Minullaon muuten omakohtaisia nuoruuden kokemuksia Espoon rikkaista. Seiskaluokan aikaisen parhaan ystäväni Karvisen Seijan (nyk. Kaukoranta) kanssa iskettiin kesällä 1989 Hesasta jostain kapakista pääkaupunkilaispojat. Toinen asui jossain helvetin hienossa Westendin tiilitalossa.

Ajettiin taksilla ensin Tapiolaan, jossa uin suihkulähteessä. Sen jälkeen menimme Westendin tiilitaloon yöksi ja aamuyöllä kävimme uinnilla meressä. Kuulostaa kiltiltä, mutta itse pidin Tapiolan puutarhakaupungin suihkulähteessä uimista luokkakannanottona.

Iisalmesta tulomatkalla soitin kirjailija Liisa Laukkariselle. Matti Pulkkista emme suostu unohtamaan. Liisa Laukkarinen on täpöllä mukana tulevassa tupaillassa, jonka järjestämme jossain. Tuvassa. Kirjailija Laukkarinen ehdotti, että tarkastelisimme Matti Pulkkista psykoanalyyttisestä näkökulmasta.

Pidimme molemmat Pulkkisen Ehdotusta rakkausromaaniksi julmana kirjana. Minä sanoin myös, että se on viiltävä.

Liisa Laukkariselta ilmestyy runokirja ensi perjantaina. Joitain otteita saimme siitä perjantain AikaTaikassa. Kirjailija Laukkarinen esiintyi lisäksi viimeisimmässä Parnassossa. Sanoo paljastamisesta. Että hänen on pakko paljastaa. Kertoa asiat suoraan. En nyt ehdi ottaa tähän suoraa sitaattia, sillä Maria tulee neljän minuutin päästä palitaksilla kotiin.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi