Pia Valkonen

Kuka on punikki?

Me kaikki olemme.

la 31.8.2013

Juutuin eilen Savon Mediat Oyj:n televisiokolumnistin Marko Ahosen blogiin, kun menin etsimään hänen sähköpostiosoitettaan. Ahonenhan on kolumnisti, joka todella saa välillä nauramaan ja välillä itkemään. Äärimmäisen taitava kirjoittaja.

Tunnustaa myös rehellisesti keskiluokkaisuutensa. Eikä keskiluokka ole kuuluisa analyyttisyydestään ja erittelevyydestään. Arvostan Ahosen rehellisyyttä.

Marko Ahonen kirjoittaa merkinnässään Verottaja syö pöydässäsi, ettei haluaisi saada veronpalautuksia. http://www.ksml.fi/yhteiso/blogit/markolla/verottaja-syo-poydassasi/1324832

Sehän tarkoittaisi sitä, että tunkisi Jaakon tai jonkun joutavan Markku Anderssonin lompakkoon vuodeksi tonnin seteleitä. Veronpalautukset kun kertovat, että on maksanut liikaa veroja.

Kiintoisaa oli, että Ahonen maksaa vuodessa veroja 34 000 euroa. Saavutus on melkoinen Savon Mediat Oy:n televisiokolumnistilta, sillä minä yläsavolaisen rakennusliikkeen toimitusjohtaja kykenen maksamaan itselleni vuodessa palkkaa korkeintaan noin 30 000 euron edestä.

Olenkin varmasti seudun ainoa toimitusjohtaja, joka suostuu ajamaan meisselikäynnisteisellä autolla hitsaamaton pakoputki säälittävästi säristen.

Ai niin. En taas muistanutkaan, että jätin itselleni viime keväänä maksamatta palkkaa parin kuukauden ajalta. Matti eli palkatta koko kevään. Onneksi sattui kaatumaan koirafleksin kera oman kätensä päälle, että oli edes sairauspäiväraha. Miehen kämmenluut murtuivat rutisten ja minä hurrasin kotona.

Ei tarvinnut lähettää miestä kaukatyömaille. Eipä olisi ollut mahdollistakaan, sillä Talvivaaran kaivos oli siinä vaiheessa vielä seis.

Minähän olen siitä kuuluisa työnantaja, että jos joku meidän miehistä suunnittelee lähtemistä vaikka leikkaukseen, käsken kyseistä työläistä ampumaan paineilmanaulaimella kämmenen pehmytkudoksen läpi. Korvaus tulee kokonaan työnantajan ottamasta pakollisesta tapaturmavakuutuksesta.

Kyynärpääleikkauksen sairausloma-ajan palkasta Kela maksaa työnantajalle murto-osan. Voitte uskoa, että parin kuukauden sairausloma-aika tuntuu pientyönantajasta pitkältä. Odotusaika on pitkä, sillä viime kädessä sairauslomat kiskotaan toverityöläisen selkänahasta.

Muut raksapojat kurovat sairauslomat pikku hiljaa kasaan. Odottaessa kasautumisia pienyrittäjän valtaa usein kylmä hiki, mutta sehän panee yrittämään vain entistä kovemmin.

Tässä yhteydessä en arvostele Rakennusliittoa. Liitto on työtaistelullaan työntekijöiden suojan ansainnut.

Arvostelen Suomen Yrittäjiä, jotka eivät tee mitään taistellakseen sen eteen, että verovaroja käytettäisiin hyödyllisemmin. Marko Ahosenkin 34 000 eurolla voitaisiin Kelan kautta maksaa pitkäaikaisen raksatyöläisen kyynärpääleikkauksen korvauksia. Nythän on käymässä niin, että raksaliikkeet, paitsi me kommaripoloisyrittäjät, eivät pidä ketään palkkalistoillaan yli kymmentä vuotta.

Yli kymmenen vuotta palveluksessa olleelle raksatyöläisille maksetaan täyttää palkkaa kahden kuukauden ajan sairauslomaa. Kela vastaa murto-osasta, kuten edellä kerroin. Minusta täyttä palkkaa voidaan työläiselle maksaa edelleen, mutta se pitää kattaa yleisistä verovaroista.

Voitaisiin maksaa esimerkiksi keskiluokkaan itsensä asemoivan Marko Ahosen veroista. Samalla raksatyöläiseni maksamista veroista maksettaisiin joskus Ahosen golfkyynärpää. Kirjoitustyöstähän eivät kyynärpäät juuri kulu. Toista ovat raksatyöläisten kyynär- ja olkapäät.

Friikkuna Ahonen ei ehkä nauti Savon Mediat Oyj:n järjestämästä työterveyshuollosta. Käyttänee jotain jyväskyläläistä yksityistä lääkäriasemaa, mutta senkin maksuista Kela maksaa ison osan. Samoin muuten, terveisiä vain Iisalmen Sanomien päätoimittajalle Jarkko Ambrusinille, Kela maksaa yrityksille työterveyshuollon järjestämisestä.

Me yrittäjät maksamme työterveyshuoltopalveluista melko pienen osan.

Jarkko Ambrusin viime talvena avautui kolumnissaan keskiluokan uskomattomalla paskapuheella. Että keskiluokka ei saa mitään veronmaksustaan vastineeksi. Ei hänkään saa. Ja aivan takuuvarmasti Ambrusininkin perus- ja yliopistokoulutus on maksettu meidän verovaroistamme.

Ambrusin ajelee ymmärtääkseni maksuttomia teitä pitkin ja käyttää Iisalmen Sanomien ostamia työterveyspalveluita, jotka me kaikki kustannamme. Mieluummin tietysti niin, että yritykset ostavat työterveyspalvelut vaikkapa Iisalmen työterveysasemalta sen sijaan, että ostaisi ne Suomen terveystalolta.

Suomen terveystalon omistusta hallinnoi brittiläinen pääomasijoitusyhtiö Bridgepoint rahastonsa kautta. Rahastosijoittajia ovat pääosin institutionaaliset sijoittajat, joiden joukossa on muun muassa merkittäviä suomalaisia eläkevakuutusyhtiöitä. Jos yritys ostaa työterveyspalveluita kansainvälisen pääomasijoitusyhtiön omistamalta firmalta, tarkoittaa se sitä, että verovaroista kustannettuja kelakorvauksia annetaan kansainvälisille pääomasijoitusyhtiöille.

Tätä eivät toimittajapolot yleensä kykene hahmottamaan.

Anteeksi, aloin löpistä. Tämä on kuitenkin vasta alkua, sillä kirjoitan merkintäni vastineeksi kirjadiilerini, setä Kitupiikin minulle lähettämään kiukkuiseen kirjoitukseen, joka sisälsi paljon uusliberalismeja.

Yhdestä asiasta olemme kirjadiilerin, setä Kitupiikin, kanssa samaa mieltä. Demokratia pitää kapitalismit kurissa ja hoitaa naan-leipää bangladeshiläisen ompelutyöläisen pöytään. Lisäisin kuitenkin tähän vielä tarkennuksen.

Sitä kirjadiilerini ei tunnu huomaavan, että demokratia olemme me. Me olemme yhteiskuntakin. Ja meidän tulee pitää kapitalistit kurissa sekä hoitaa asiat niin, että maksamme kahvista suoraan kahvintuottajille sekä perunoista suoraan perunantuottajille hinnan, joka kahvin- tai perunantuottajalle kuuluu. Myös reiluista teepaidoista pitää maksaa suoraan bangladeshiläisille eikä jollekin ylikansalliselle logon omistajalle.

Raateleva satiiri ja raivo

Kohdassa paineilmanaulaimet varmasti kaikki huomasitte, että tunnen hyvin raatelevan satiirin idean. Tampereen yliopiston pätkäprekaari, kirjallisuustohtori Markku Soikkeli kirjallisuusesseekokoelmassaan Hyvästä on helppo pitää kertoo otsikolla Katastrofin jälkeen satiiri on jumalaista kirkkoherra Jonathan Swiftin Vaatimattomasta ehdotuksesta.

Kirkkoherra Swift sai kuolemattoman maineen ihmisvihaajana, sillä hän kirjoitti, että Irlannin köyhyysongelma voitaisiin ratkaista tekemällä proletariaatin lapsista sikanautaa. Minäkin olen täällä blogissani ehdottanut, että aletaan jauhaa Lapinlahdella kepulaiset mummot koiran ruoaksi ja myydään heidät ravintorikkaina pötkylöinä takaisin kaupunkilaiskoiranomistajille - vaikka sinne Espooseen tai muualla metropolialueelle, jossa asukkaat eivät tykkää Suomen kuntien verontasausjärjestelmästä.

Huippuinnovaatio. Saataisiin vihdoin tuottaviin töihin ne 48 kunnan työntekijää, jotka Juhana Vartiaisen (tiedättehän? Tuo uusliberaalidemari Liisa Jaakonsaaren tapaan) IMF-rakennelakimussutuksen perusteella joudutaan Lapinlahden kunnasta sanomaan irti.

Nythän kuntauudistuksella tähdätään nimenomaan siihen, että yhdistettävien kuntien palveluksesta sanotaan irti yhteensä 22 000 kuntatyöläistä. Laskin, että se tekisi Lapinlahden kunnan kokoiselle yksikölle 48 kuntatyöläistä.

Kyllä mummokoiranmakkaratehtaalla 48 kunnan irtisanottua vakityöntekijää työllistyisi. Ehkä pari muutakin. Uskoisin työllistyvän myös kunnan kaksi työllistäjäprojektihenkilöä, jotka tähän mennessä ovat nerokkaasti onnistuneet työllistämään aina lähinnä itsensä.

Televisiokolumnisti Marko Ahoselle tiedoksi, että puoliksi omistamani rakennusliike, joka on pieni, surkea ja liikuttava, on tähän mennessä vuotta maksanut palkkoja 118 314, 39 euron edestä. Vakuutusennakoita olen maksanut huomattavasti suuremmasta palkka-arviosta - 153 000 eurosta, mutta menköön.

Ehkä Lähivakuutus ne sitten aikanaan palauttaa, sillä tavallisesti me arvioimme vuosittaisen palkkasumman liian pieneksi ja maksamme vakuutusmätkyjä pitkin alkuvuotta. Vakuutusmätkyjen maksaminen pitkin alkuvuotta on myös mysteeri ja kun selviydymme takautuvasta urakasta kautena, jolloin koko liikevaihto saattaa olla vakuutusmätkyjen kokoinen, onnittelen itseäni.

Onnitellessani itseäni en kohota sirojalkaista sampanjalasia enkä sudi sampanjavispilällä napanöyhtää vatsapoimuistani, vaan lähetän hieman innoissani rahaa Suomen Kommunistiselle Puolueelle. Paljonhan se ei ole, mutta jotain kuitenkin.

Maria tahtoo herätä. Saan kunnalta myös pienintä omaishoidon tukea ja minulla on optio käyttää kolme lakisääteistä vapaapäivää kuukaudessa. En ole optiota koskaan käyttänyt, mutta mukava on tietää, että sellainen on. Koska päätyöni on olla omaishoitaja, jätän kirjoituksen kesken ja lähden pesemään vaikeavammaista lastani.

Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että Marko Ahonen kuitenkin mukisematta maksaa 34 000 euroa vuodessa veroja. Siis enemmän kuin meikäläisen vuosittaiset tulot. Hänen veronmaksukykynsä ansiosta minä voin olla tarjoamatta typeriä juttujani Savon Mediat Oyj:hin, jonka palveluksessa ollut, Matti Rönkä, nyt jo eläköitynyt toimitusjohtaja, entinen bensakauppias - kuten toimittajakollega Marjukka Väisänen mies tätä luonnehti - vannoi, että tällainen Pia Sorjonen ei koskaan saa vakipaikkaa Savon Mediat Oyj:n palveluksesta.

Tällainen Pia Sorjonen olin minä. Muutamat Lapinlahdella antoivat Matti Röngän ymmärtää, että Pia Sorjonen on aivan liian kova punikki Lapinlahdelle. En sitä itse silloin tiedostanutkaan. Olin loiva punavihreä, mutta ihan kunnansihteeri Matti Sollon ja Ossi Martikaisen iloksi jäin paikkakunnalle ja löysin sisältäni taistelevan luokkatyöläisen.

Enkä typeriä juttujani Savon Mediat Oyj:hin tarjoaisikaan, sillä minulla on parempaa tekemistä. Mieluummin harmaannun tyylikkäästi raksatyöläisiä työllistävänä pienyrittäjänä sekä herään joka aamu ennen kuutta, jotta ehtisin itse pukeutua ennen kuin puen lapseni.

Savon Mediat Oy:ssä kuuluvat alkavan yt-neuvottelut. Saas nähdä, kuka saa kenkää tällä kertaa. Kun ei ole koskaan vakipaikalla ollutkaan, ei hysteerisesti voi pelätä joutuvavansa pois vakipaikalta. Jatkan punikkiaiheesta myöhemmin.

Punikkipuluset, jotka eivät
itsetiedosta punikkia itsestään

Toimittajien luokka- ja yhteiskuntatietoisuudessa on vielä paljon tekemistä. Panin merkille viime viikolla, että Ylen Aamutelevision Juha Hietanen (Tampereen yliopisto toimittajatutkinto, ei ihan niin tyhmä tutkintopoika kuin Ari Hakahuhta) ja nimettömäksi minulle ikuisesti jäävä toinen toimittaja kadehtivat paperityöläisten palkkoja.

Muudan toimittaja oli jopa ollut ennen lehtiuraansa itse paperitehtaassa töissä. Jotenkin sain hänen viestistään kuvan, että paperiteollisuuden lähtö Suomesta on ahneiden paperityöläisten vika.

Ensinnäkin. Aika moni toimittaja tekee työtään ilman alan korkeampaa koulutusta tai akateemista loppututkintoa. Sen kyllä valitettavasti huomaa. Kiinnostaisi esimerkiksi tietää, ovatko Juha Hietanen ja Ari Hakahuhta saaneet toimittajatutkintonsa tehtyä. Ehkäpä eivät.

Koulutuksen puute näkyy yhteiskunta-analyysin puutteena.

Toiseksi. Paperityöläisten hyvät palkat yhdistettynä kovaan veroprogressioon on ainoa keino ulosmitata rahaa pörssiyhtiöistä. Tiedän, toimittajia ottavat päästä työläisten palkat. Ne ovat tavallisesti paremmat kuin toimittajilla itsellään. Mutta Journalistiliitto onkin typerä porvariliitto, jossa ei tajuta edes sanomalehtiyhtiöiden omistuskuvioita.

Puhuin toimittajapoloiselle paperityöläiskeskustelun yhteydessä myös globaalista transaktioverosta, mutta se taisi olla jo liikaa.

Paikallislehtien päätoimittajat alkoivat joskus 2000-luvun alussa vinkua Savon Mediat Oyj:n asettamia tuotto-odotuksia. He eivät esimerkiksi sanoneet, että meidän pikku lehti on konsernin parhaiten tuottavia yrityksiä, palkatkaamme hyvässä suhdanteessa lisää väkeä voidaksemme tehdä laatulehtiä.

Näin pienille paikkakunnille olisi saatu muutama värikäs hahmo lisää. Yksityisen sektorin työpaikkoja nääs. Lapsia päiväkoteihin, kouluihin ja käyttäjiä terveyskeskukseen.

Mitä tekivät päätoimittajat? Esimerkiksi Pielavesi-Keitele-lehden päätoimittaja kuului sanoneen, että tekee tällaisen lehden vaikka yksinään. Toimittajan tai muun työntekijän palkkaaminen Savon Mediat oyj:n lehteen on keino ulosmitata rahaa pörssiyhtiöltä ja pyörittää toimittajien verorahoja pienten paikkakuntien paikallistaloudessa.

Jos nimittäin paikallislehtien toimittajat ovat kirjoilla paikkakunnilla, joissa työnsä tekevät. Toivottavasti muualla kirjoilla olevat toimittajat käyvät Lapinlahdella edes kaupassa.

Puolivillaisia heittoja

Kirjadiilerini kertoi minulle, että ei äänestä demareita. Syy on seuraava:

"... koska siellä tahdotaan, että kunta hoitaa kaikki asiat paitsi että palkansaajan ja verrokkinsa asiat hoidetaan ansiosidonnaisesti."

Joskus arvelen, että kirjadiilerini on alkeellinen höpöpersu. Heitto, jonka mukaan kunnan pitäisi demareiden mukaan hoitaa kaikki asiat, vaatisi mielestäni hieman konkretiaa.

Tai otetaan toisin päin. Jos hänen mukaansa kansalaisten pitäisi itse hoitaa asiat, keksitään kirjadiilerille hieman tekemistä.

Kirjadiilerini on arvioni mukaan ainakin 60-vuotias hieman hapan ja alakuloinen mies, joka omistaa vanhemmiltaan perityn lautarakenteisen mökin. Osoitteekseen hän kertoo Kaarenjalka 5:n. Googlekartan mukaan Kaarenjalka on melko proletaarin oloinen valkea kerrostalo Kontula-nimisessä pahamaineisessa lähiössä Helsingissä.

Mitähän kirjadiilerini itse tahtoisi tehdä sellaista, joka nyt on kunnan hoidettavana?

Otetaanpa vaikka toimeentulotuen saajat. Lähetetään kirjadiilerilleni Helsinkiin yksi lapinlahtelainen asunnoton, vaikkapa köyhä puutarhatonttu, jolla on avannepussi elegantisti lanteilla. Näin kunnan ei tarvitsisi hoitaa ihan kaikkea tai kaikkia.

Koska kirjadiilerini on sitä mieltä, että kunnan ei tarvitse hoitaa kaikkea, lisätään Kaarenjalka 5:n asukkaille kollektiivinen velvoite vaihtaa köyhän puutarhatontun avannepussi säännöllisin väliajoin. Jos avannepussi vaihdetaan asianmukaisesti, pussilla varustettu köyhä ei haise paskalle - ja hänen kanssaan on mukavampi asua samassa asunnossa tai samassa pihapiirissä.

Mitähän vielä keksisimme kirjadiilerillemme?

Koska minulla on murrosikäinen entinen pieni keskonen ja tahtoisin niin kovasti lähteä Helsinkiin vasemmistonaisten järjestämään Naiset ja kuntapolitiikka -feminaariin, taidankin samalla reissulla - sen lisäksi että vien osoitteeseen Kaarenjalka 5 Helsinki asumaan täkäläisen köyhän puutarhatontun - kärrätä tämän kärttyisän setä Kitupiikin hoidettavaksi pyörätuolissa olevan esikoiseni.

Esimerkiksi Jämsänkosken kaupunginhallituksen jäsen, toimittaja Arja Paakkanen (vas.), kertoo feminaarissa, mitä varten kunnat ovat olemassa ja mikä kunta pohjimmiltaan on. Tämä olisi setä Kirjadiileri-Kitupiikin hyvä kuulla omin korvin, kun ei tunnu sitä tietävän.

Kuntahan on naisen paras ystävä. Nyt taisin joutua puolustamaan demareita. Pois sellainen minusta, vaikka olenkin tavannut elämässäni yhden fiksun demarin. Sitä tapausta ihmettelen mielessäni joka päivä.

Setä Kitupiikki ei ole nuori mies

Kirjadiilerini, setä Kitupiikki, ei ole enää nuori mies. Tämä muisteli kauhuissaan vuonna 1980, jolloin oli käymässä entisessä Neuvostoliitossa ja pongasi koulun seinältä Leninin kuvan.

Piti vastaamani siihen, että minä olin vuonna 1980 vielä Kärkölän luterilaisen seurakunnan rippikoulussa, mutta ajattelin jättää pistelemättä setä Kitupiikin iästä. Voihan se olla tälle heikkokin kohta. Päätin olla vittuilematta yhtään enempää kuin on tarpeellista.

Kauheata kirjadiilerini mielestä oli se, että Leninin kuva oli seinällä ikonin tapaan. En muuten usko. Entisenä ortodoksina tiedän, että ikoni tulee olla sijoitettu huoneessa ovea vastapäätä olevaan nurkkaan siten, että ikoniin osuu katse ensimmäisenä. Vaikka nuorempi olenkin, ehdin mukaan Neuvostoliiton viime vaiheisiin eikä Leniniä ollut yhdessäkään nurkassa kulmittain - siitä puhumattakaan, että Leninin kuvan edessä olisi tehty jotain rituaaleja.

Lisäksi tiedän, että ikonin tehtävä on olla ikkuna tuonpuoleiseen, näkymättömän kuvaaja ja rukouksen apuväline. Piispa Arseni sanoo, että me emme välttämättä ainoastaan katso ikonia, vaan ikoni katsoo meitä.

Lenin roikkui seinällä, kuten nykyäänkin joka kunnantalon seinällä roikkuu Sauli Niinistö (kok. roikkui Thaimaassa puhelinpylväässä tsunamin aikaan). Sitä paitsi minulla on kitsch-vessa, jonne voisin pölliä jonkin koulun opettajain huoneesta Niinistön.

Sen lisäksi, että aviomieheni suuresta armosta antaa minun säilyttää kitch-vessassa meikkejäni - miehenihän pitää yli kaiken vaatimattomista naisista, jotka eivät meikkaa, käyttävät ruskeita puolikenkiä, ruskeita sukkahousuja ja samaan sävyyn sävytettyjä polven alapuolelle ulottuvia hameita - säilytän samassa eriössä Stalinin kuvaa yhdessä Mannerheimin kuvan kanssa.

Symbolit ovat vain symboleita, setä Kitupiikki. Kai aika luonnollista on, että Neuvostoliitossa koulun seinällä oli Leninin kuva. Samaan aikaan meillä kouluissa oli vielä Kekkoset. Kärkölässä rippikoulua pidettiin Kalliopirtin leirikeskuksessa. Siellä lienee ollut ristejä.

Vaikka olenkin tiedostanut universaaliuskoni, minulla on kaulaketjussa edelleen rippiristi. Voisin ripustaa ristit vaikka korvarenkaisiini, sillä ei minulla ole mitään sitä vastaan, että ihmiset tietävät minun olevan universaalikristitty. Korvalehdet olisivat risteille neutraali paikka, sillä kaularisti ohjaa kyllä katseen suoraan kantajansa rintoihin.

Olenko mistään samaa mieltä?

Kirjadiilerini, Setä Kitupiikin, kierittelisin mieluusti höyhenissä siitä, että toistelee samaa valtamedian mutustelemaa jargonia siitä, että globalisaatio on tehnyt maailmassa köyhistä vauraita. Alkuperäinen ajatus lienee peräisin klassiselta taloustieteilijältä Adam Smithiltä ja tämän teoksesta Kansojen varallisuus.

Adam Smith kannatti vapaata kauppaa ja hän lanseerasi käsityksen talouden näkymättömästä kädestä, joka tiputtelee vaurautta rikkaiden pöydistä köyhille. Smithin Kansojen varallisuuden näkymätöntä kättä ovat uusliberalistit nyt viime vuosikymmenet käyttäneet tarkoituksenhakuisesti ja väärin. Sen tietävät jo wikipedian kirjoittajatkin.

Otetaanpa käsitys siitä, että globalisaatio olisi lisännyt globaalia rikkautta. Puretaan asia osiinsa.

Ensinnäkin Setä Kitupiikki globalisaatiossa puhuessaan tarkoittanee lähinnä globaalia hyperkapitalismia. Siinä mielessä setä oli oikeassa, kun sanoi, että globalisaatio on vasemmistolle vaikea asia. Niin vaikea asia globaali hyperkapitalismi on, että ainakin minua ihan yrjöttää.

Sen sijaan minulla ei ole mitään itse globalisaatiota vastaan, mikäli sillä ymmärretään, että joukkotiedotus pienentää kulttuurieroja, aika-avaruus puristuu kokoon, kansallisvaltioiden merkitys vähenee, poikkikansallisten suhteiden merkitys kasvaa ja maailmanlaajuinen tietoisuus lisääntyy - kunhan tietoisuus on vähintään luokkatietoisuutta.

Sen sijaan se, että globaali hyperkapitalismi tuottaisi vaurautta tasan kaikille, on paskapuhetta.

Globaali hyperkapitalismi on lisännyt eräiden rikkautta. Olemme saavuttaneet hyperkapitalismissa vaiheen, jossa lama seuraa toistaan niin, että me muutamat 90-luvun alun laman stigmatisoimat emme ole huomanneet tässä välissä mitään nousukautta olleenkaan.

Ja aina löytyy jostain uusliberaalille aatteelle kuuliainen demari Juhana Vartiainen, joka sanoo, että nyt erityisesti laskukausi on vaarallinen ja tulee potkia julkiselta sektorilta 22 000 työläistä, sillä tilanne on erilainen kuin 1970-luvulla.

Hyperkapitalistinen globalisaatio on voinut lisätä vaikkapa Teemu Selänteen rikkautta ja Hjallis Harkimon kaltaisten tyyppien esiintymistiheyttä valtamediassa, mutta moni köyhä on edelleen köyhiä ja jotkut köyhistä vieläkin köyhempiä.

Jos ette usko minua, lukekaa Olli Tammilehdon Yhden taalan kysymys - globalisaatio ja köyhyyskiista. Olli Tammilehto on heppu, joka on luennoinut Helsingin ja Oulun yliopistoissa ekofilosofiasta, ekologisen kriisin ymmärtämisestä ja ideologisista diskursseista.

Globaali hyperkapitalismi tarkoittaa sitä, että talous liberalisoidaan, mieluummin tietysti uusliberalisoidaan. Markkinat vapautetaan pääomien liikkua ympäri maapalloa hysteerisenä ja kaiken tuhoavina kuin heinäsirkat. Todella Schumpeterin luova tuho. Nimenomaan tuho.

Paikallisyhteisöt ovat hajonneet. Jotkut ylemmän keskiluokan yläsavolaiset tuntevat paremmin Thaimaan rannikot kuin Heinäahon metsästysmaat. Tai tuntevat ja tuntevat. Käyvät kuitenkin useammin Bhuketissa kuin Varpaisjärvellä.

Moni on nostettu omavaraistaloudesta Pyhään Rahatalouteen elämään 1,09 dollarilla vuorokaudessa. Ovat yli köyhyysrajan, sillä köyhyysraja on 1,08 dollarissa. Parempi olisi mitata vaurautta kunkin päivittäin käytettävissä olevalla kalorimäärällä. Tekisi myös hyvää Suomen laitoksissa oleville vanhuksille sellainen mittaus - Tellervo Ahonen, vaikka on onkin varpaisjärveläispersu, on koettanut tätä ansiokkaasti viestittää.

Ahne paperityöläinenkö sai
teollisuuden karkuun Suomesta?

Stora Enso on vienyt paperitehtaitaan a muun muassa Brasiliaan. Veracelin, Stora Enson tytäryhtiön, sellutehdas sijaitsee Eunápoliksen kaupungissa Etelä-Brasiliassa. Ennen alueella asui intiaaniyhteisöjä, mutta nyt Eunápolis on 100 000 asukkaan kaupunki, jonka asukkaat on tuotu paikalle muualta.

Veracell työllistää suoraan 400 henkeä. Tehtaan välilliset vaikutukset ovat toki laajemmat, mutta silti kaupungissa vallitsee massatyöttömyys. Suurimpia asukkaiden kuolinsyitä on crackin käyttö.

Alueen pienviljelijät ovat joutuneet pakenemaan plantaaseiltaan kaupunkeihin. Onneksi Brasiliassa vaikuttaa MST, suuri maattomien järjestö, O Movimento dos Trabalhadores Rurais Sem Terra. Järjestöön kuuluu viisi prosenttia Brasilian maaseudun asukkaista. Se pyrkii hankkimaan maaseudun köyhälle väestölle asuin- ja viljelysmaata, koulutusta ja poliittista vääntövoimaa.

Kuinka alas Suomen paperityöläisten olisi pitänyt palkkansa alentaa, että jättiläismäinen pörssiyhtiö olisi jättänyt paperikoneista Suomeen? Tähän porvaripoloiset ja heidän lakeijansa, valtamediatoimittajat, eivät osaa vastata.

Sudet ihmiselle

Kirjadiilerini tokaisi näin:

"Usko "tieteelliseen sosialismiin" ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean ja sen pääsihteerin etujoukkoiseen asemaan tämän sosialismin tulkitsemisessa käy 1970-luvun Tiedonantajista niin traagisen sananmukaisesti ilmi, että muun muassa Erkki Susi ei voi missään inhimillisessä tuomioistuimessa saada teksteistään synninpäästöä."

Kiintoisaa! Onkohan kirjadiilerini lukenut Tiedonantajaa 1970-luvulla? Niinkö on vanha pappa? Joka tapauksessa sanoin, että tietääkseni Erkki Suden ainoa synti tässä maailmassa kuivakkaat sikapitkät tekstit. Sen sijaan pakinoitsijanimimerkki Eerona Susi on lyhyt, ytimekäs sekä pistävän hauska.

Erkki Susi on tullut Tiedonantajan päätoimittajaksi vuonna 1984, toimittajaksi vuonna 1971. Hän on syntynyt vuonna 1947 Nurmossa. Ehkä kuivakkuus selittyy sillä. Se, että on ollut nuoruudessaan vilpitön idealisti ja oikeasti uskonut Neuvostoliiton paremmuuteen, ei minusta ole pahuutta.

Se on sitä, kun nielee propagandan sellaisenaan. Ei mene kauaakaan, kun me kaikki nauramme katketaksemme Tuomas Enbuskelle, joka siinä vaiheessa, kun jotkut kykenevät jo hymyilemään uusliberalisteille, kirjoittaa uusliberalismin ylistyksensä Ajatusten alennusmyynti – Yhdeksän helppoa hokemaa taloudesta.

Me kommunistit emme sitten pakota Enbuskea minkään totuustuomioistuimen eteen, kuten kirjadiilerini haluaa tehdä Tiedonantajasta eläköityneelle käsittääkseni ihan hyväntahtoiselle Erkki Sudelle. Me vain nauramme Enbuskelle ja etenkin Elinkeinoelämän valtuuskunnalle, sillä se kustansi pamfletin tyypiltä, jolla on otsaa analysoida kansantaloutta Laajasalon kristillisen kansanopiston medialinjan pohjakoulutuksella.

Etujoukkoteoria on etujoukkoteoria. Etujoukkoteoriaa eivät käsittääkseni enää kannata muut kuin Jouko Nuutinen ja Erkki Virtanen Vasemmistoliiton Pohjois-Savon piiristä. He ovat sitä mieltä, että ovat Pohjois-Savon vassareiden etujoukko. Kohta heillekin uskalletaan nauraa vasemmistopiireissä.

Nyt vain kohottelemme kulmakarvoja merkitsevästi näiden kahden hyvin itsetietoisen setäihmisten selän takana.

Kirjadiilerini ei vaivaudu kysymään, ovatko 2010-luvun kommunistit edelleen samoja kuin 1970-luvulla. Eivät muuten ole. Ovat joukkoliikemiehiä, kuten nuori pääsihteeri Heikki Ketoharju, syntynyt laskujeni mukaan vuonna 1990.

Kirjadiilerini vastasi, kun kerroin, että harkitsin viime vaaleissa "Pelastakaa edes Rautavaara kuntauudistukselta" -liikkeen perustamista, että hyvä, kun huolehdin viimeisistä korpikommunisteista perustatellessani heille omaa ESR-reservaattia. Nyt vastaan kirjadiilerilleni.

Aivan oikein! Parasta Kreikan ortodoksisessa kirkossa on se, että sikäläiset luostarit säilövät alkuperäisrotuja sekä erilaisten alkuperäisten viljalajikkeiden geeniperintöä. Me täällä Ylä-Savossa vaalimme aatetta ja aatteen viimeisiä miehiä. Helsingissä sikiää jo ihan mukava joukko uuden ajan kommareita, eurovassareita ja sen semmoisia mielenkiintoisia.

Odotan kuumeisesti, että aalto pyyhkäisee näille leveysasteillekin. Kyllä se sieltä joskus tulee.

Kuka vittu se punikki oikein on?

Kirjoitin kirjadiilerilleni, setä Kitupiikille, seuraavan saatteen. Setähän myi minulle John Steinbeckiä.

Oli mukava pohtia asioita.
 
Kiitos Sinulle.
 
Kopioin tähän vielä kohdan Suuresti Ihailemani John Steinbeckin romaanista Vihan hedelmät (s. 288):
 
“Timothy kaaputti ojan pohjalla pienen kummun tasaiseksi. Aurinko sai hänen valkoisen sänkensä kiiltämään. ´Moni muukin mies kuulisi halusta, mitä ne punikit oikeastaan ovat.´ Hän nauroi. ´Muuan meidän pojista tietää sen nyt.´Hän taputteli lapiollaan irtonaista multaa kovaksi. ´Täällä on eräs Hines-niminen mies – omistaa noin kolmekymmentä eekkeriä – omistaa säilyketehtaan ja viinitehtaan. No, hän ei muusta osaa puhuakaan kuin noista kirotuista punikeista. Pirun punikit saattavat maan perikatoon, sanoo, täytyy ajaa ne punaiset pirut helvettiin. No, täällä oli nuori mies, juuri tullut tänne Länteen, ja hän kuuntelee eräänä päivänä Hinesin puheita. Lopulta hän raapii päätään ja sanoo: `Herra Hines, minä olen ollut niin vähän aikaa täällä – mitä ovat ne pirun punikit? Hines sanoo: Punikki on jokainen piru, joka tahtoo kolmekymmentä viisi senttiä tunnilta silloin, kun me maksamme kaksikymmentäviisi. No, se poika miettii tuota, ja hän kynsii päätään, ja hän sanoo: `Hitto, herra Hines, minä en ole mikään piru, mutta jos punikki on juuri tuota – no, kolmekymmentä senttiä tunnilta tahdon minäkin. Niin kaikki muutkin tahtovat. Helvetti, herra Hines, punikkeja ollaa joka sorkka!´”
 
terveisin
Pia

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi